marraskuu 2017 • Järjestysvinkit

Luulin olevani tänään yhtä vahva kuin Myrskyluodon Maija

Mun piti kertoa sulle siitä, miten järjestetään joulu ilman stressiä. No joskushan tapahtuu niin, että mitä ikinä suunnitteleekaan, asiat voi alkaa heittää häränpyllyä juuri sillä hetkellä, kuin vähiten sitä odotat. Kappas! Mulle tapahtui juuri niin.

Tarkoitus oli kertoa mun ja asiakkaan kohtaamisesta ja siitä, miten aloittaa jouluhärdellistä selviytyminen. Tietysti minulla on sinulle siihen vinkkejä, mutta odota hetki. Korostan sinulle jotain, mikä tällä hetkellä on päällimmäisenä mielessä.

Kertomus alkaa torstaiaamusta 30.11. 2017  klo. 8.30. Olimme sitä ennen koko aamun valmistautuneet lähtemään koululle katsomaan vanhimman poikani tanssiaisia, jotka järjestetään joka vuosi nelosluokkalaisille. Aamu oli raikas ja juhlan tuntua oli ilmassa. 10-vuotias on ihana, avoin ja suhtautui pukeutumiseen avoimin ja iloisin mielin. Hänestä oli kiva näyttää tyylikkäältä herrasmieheltä tummassa juhlatakissaan ja ryhdikkäässä kauluspaidassaan. Puolestaan minulta ei voinut odottaa tyyneyttä ja rauhallisuutta. Pitihän siinä nyt jonkun herätellä pientä jännitystä ilmaan hermoilemalla ja liimailemalla lapsen kantapäihin valmiiksi rakkulalaastaria. “Varmuuden vuoksi”… ja nykimällä rusettia suoraan ronskein ottein lapsen hentoa kaulaa vasten.

Saavuimme ennen puoltayhdeksää koulun juhlasaliin, jossa olikin jo runsaasti vanhempia odottamassa. Mieli oli kevyt ja odottavainen. En ollut kuullut sanaakaan tanssiaskeleista tai saati edes nähnyt niitä, mitä lapset olivat jo pitkin syksyä harjoitelleet.

Näkökenttäni sumeni

Juhla alkoi perinteisellä sisääntulolla ja Kehruuvalssilla. Jatkumona oli luvassa Cicapo ja muutama muu perinteinen. Sitten alkoi virallinen osuus olla ohi ja vaihdettiin vapaalle. Tässä vaiheessa jalkani löi tahtia ja epävakaa käsi kuvasi muistoja puhelimeeni.

Mitä nyt tapahtuu? En tiedä kuka oli suunnitellut musiikin tai koreografian, mutta en voinut uskoa silmiäni tai korviani.  Mun näkökenttä sumeni, enkä nähnyt enää eteeni. Valot sammui. Taustalla alkoi soida Lasse Mortensonin Myrskyluodon Maija.

En edelleenkään nähnyt mitään, sillä silmäni kostuivat kyynelistä. Mun lapsi, Itsenäisyys, Suomi 100. Miten tähän olisi voinut valmistautua? Seison pilkkopimeässä juhlasalissa. Pimeys auttoi hetkeksi, sillä silmälasini huurteen  takaa en olisi voinut mitään  katsellakaan. Kimara jatkui Olavi Virran ja muiden klassikoiden tähdittämänä, en saanut sanaa suustani. Nielin kyyneleitä. Poikani, joka siellä tanssi on saanut toisen nimensä 10-vuotta aikaisemmin herra Virran mukaan. Se oli siinä. Olisin voinut pestä samantien koko juhlasalin lattian vuodatuksellani. Ihmeellisintä tässä oli se, että juhlasalin ilmapiiri oli jotain aivan käsittämätöntä. Kuin olisimme kaikki olisimme eläneet yhdessä Suomen Itsenäistymisen vaiheet… Musiikki vei meidät menneestä tähän päivään.

Taidan olla surullinen, vai mitä se oli?

Olin ylimielisesti luottanut siihen, että juhla hoidetaan kunnialla ja kannustuksella läpi. Hurraa. Sain taas kokea sen saman, mistä puhun luennoillakin ihmisille. Ne tunteet. Ei mua ole itkettänyt vuosiin joulujuhlat, kevätjuhlat, mutta tämän torstaiaamun Itsenäisyystassiaiset veivät mut ajassa jonnekin kauas. Samalla se pysäytti mut tähän hetkeen. Miksi kukaan ei sanonut, että tarvitsen nenäliinoja? Miksi yhtäkkiä alan vuodattaa kyyneleitä valtoimenaan? Miksi en osannut valmistautua?

Mä tunsin jotain. Osittain rauhoitti, toisaalta suretti. Ne oli mun ensisijaisia tunteita. Helpotuksen huokaus osasin ne sentään tässä ilmaista. Se miten tämä kaikki vaikuttaa ihmiseen ja kokonaisuudessa elämään on hyvin monipuolista, eikä niin mustavalkoista kuin annan ymmärtää. Puhun mielelläni tavaroista ja suhteesta niihin. Puhun mielelläni päätöstentekemisestä ja luopumisen harjoittelusta. Kerron mielelläni tunteiden sanoittamisesta, mutta  täytyy olla  valmis ja virkeä ennen kuin pystyy  kohtaamaan omat tunteensa ja valmis miettimään tärkeintä. Se on kaikessa sama. Pitkä prosessi ymmärtää.

Se, että mun piti alkaa kertoa jouluvinkkejä siirtyy nyt tuonnemmaksi. Lupaan, että kuulette niistä pian. Mutta haluan korostaa tällä postauksella sitä hetkessä elämisen tärkeyttä. Sitä, että ei voi  koskaan liikaa valmistautua mihinkään. On se sitten joulu tai mikä tahansa kohtaaminen elämässä. Asiakkaan kanssa varsinkin järjestäminen viedään alusta loppuun, eikä koskaan vältytä tunteilta. Eikä niitä pidä vältellä.

Lapsessa näkyi riemu ja viisaus. Saimme lopulta tanssia yhdessä  valssin. Kevein askelin. Lapsen silmät, elämää täynnä. Ajatukset ovat selviä näkemyksiä. Palkitseva esitys, vanhempien riemu ja ylpeys. Mikä parhaiten voisi palkita näitä elämäänsä aloittavia ihmislapsia? Yksinkertaista.

Kun näkee selkeästi, mikä merkitsee eniten elämässä voi se auttaa suhtautumaan (joulun) järjestämiseen, kiirettömyyden ja rauhallisuuden tunteen saavuttamiseen. Yllätyksistä huolimatta.

PS.  Niin ja samaan aikaan, kun mä tätä kirjoitan soitti Rea Haverinen Radio Suomirockilta ja haastatteli radio-ohjelmaan. Tulee muuten tänään ulos klo 17 maissa. Elämä osaa yllättää, kertakaikkiaan…

 

 

 

Onnea Itsenäinen Suomi. Onnea sinulle ja läheisillesi. Onnea yksinkertaisuus hyvässä ja pahassa. Ilossa ja surussa.

Rakkain terveisin Laura, järjestysvinkit

 

Jaa tämä artikkeli

Paras joululahjavinkki

Postin mukana kolahtelee  lapsille lelulehtiä. Meillä on mainoskielto, joten lelubrändärit on tarkoin miettineet, kuinka menetellään…

No. Ei se mitään. Sieltä lapset sitten illan päätteeksi keksivät haluta kaikenlaista. Ei sekään väärin ole. Aina uusi on uusi, hohdokas ja onnellisuuden avain. Kyllähän me aikuisetkin sen tiedämme. Vai tiedämmekö?

Onko kulutustottumuksesi ollut aina samanlainen? Mulla ei ole. Mä olen kiinnittänyt lähivuosina todella paljon huomiota siihen, etten roudaa kotiimme mitään ylimääräistä. Samoin olen ajatellut tavaroiden takana olevaa bisnestä. Missä tuote valmistetaan. Onko niillä tuotteen valmistavilla yhdenvertaiset oltavat, kuin minulla? Entä ympäristövaikutukset?  Olenko minä länsimaalainen mainosten orja, joka 1980-luvun alusta asti on tuijottanut mainoksia ja muokannut näin ollen omaa kulutus- ja ostokäyttäytymistä? Kyllä.

Kotona tuskaillaan tavaravuoren kanssa

Annaoin haastattelun muutama viikko sitten ESS lehteen “Lapsiperheissä tuskaillaan tavaravuoren kanssa – ammattijärjestäjä kertoo, miksi emme osaa lopettaa ostamista” Lehtijuttuun pääset tästä  

Ei, en ole ihan kokonaan vaihtanut elämäntyyliä. Rakastan kauniita asioita. Haluan, että kaikki mitä mulla on saa olla esillä ja käytössä. Ostokäyttäytymiseni on muuttunut, muttei sekään hetkessä.  Tunnustan joskus “lohdutukseksi” käyneeni lempi liikkeissäni ja aina sieltä tarttui jotain mukaan. Luulin, että sillä se onni tulee. Eihän me haluta myöskään opettaa lapsille sellaista käyttäytymistä?

Tietoisia tiedostamatta

Kun me aikuiset sisäistämme kuluttamisen vaarat lieveilmiöineen yhteiskunnassamme tai jopa globaalilla tasolla, voimme mielestäni opettaa myös lapsille brändien luomat kiiltokuvat ja tarinat, jotka meitä puhuttelee ja ohjaa käyttäytymään kuluttajina.

Voisinkin vielä kiteyttää lopuksi, että mainokset luo yleensä mielikuvia -eikö niin? No, ne mielikuvat ovat yleensä positiivisia ja onnellisuutta hipovia. Emme kuitenkaan tavaran kanssa kotiin tallustaessa muutu miksikään. Ja kuinka huomiota kiinnittämällä ja toimimalla lievästi ilmaistuna “hieman” erilaisella toiminnalla voimme saada sitä positiivista aikaan niin sinun kuin muidenkin maailmassa.

Tietoinen kuluttaminen brändimaailmassa ei todellakaan ole helppoa, muttei mahdotontakaan. On opeteltava suhtautumaan kriittisesti tavaraan, sekä kaupassa että kotona. Käyn itseni kanssa päivittäin keskustelua, onko tämä tarpeellinen, mitä minä oikeasti käytän ja tarvitsen. En lähde myöskään kuluttamaan aikaani kauppakeskukseen ja hakemaan “jotain”

Keskustelin tästä myös esikoiseni 10v. kanssa. Kysyin häneltä, mikä mainonnan tarkoitus on ? Hän vastasi: “mainokset haluaa houkutella ostamaan ja huijata ihmisiä lupaamalla mainoksissa kaikenlaista.” Poikani! olet asianytimessä! Ilmeisesti paasamiseni on kuultu mainosten harhaanjohtavista lauseista. Kai me kaikki ollaan kuultu “ei sisällä alustaa eikä taustaa tai nuket ja laitteet myydään erikseen.”

 

Joululahjat voi myös sisältää paljon läsnäoloa ja rakkautta.  Mennään pienillä askeleilla kohti onnellista tulevaisuutta, sillä sitähän me kaikki toivomme.

-Laura-

…ai niin, tästä saat itsellesi MINIOPPAAN , jolla vältä tyypillisimmät mokat kodin järjestämisessä. Mukavia hetkiä minioppaan parissa.

>>>> >MINIOPAS  <<<<

Jaa tämä artikkeli

Kun meitä kusetetaan?

Vierailin eilen  ELMA messuilla. Messutunnelma vaatii asennoitumista, kylmiä hermoja ja paljon aikaa… Vaikka aihe olisi kuinka läheinen, mielenkiintoinen etc.

Esikoistani kiinnosti lemmikkiosasto, sillä siellä oli aivan hurmaavia kissoja (meillä on se kissa-ajatus edelleen mielessä). Tämä tapahtuma päästi meidät lähelle näitä suloisia ja pehmoisia kavereita. Ihana kokemus kaikinpuolin.

Ihanaa oli myös bongata tuttuja siellä. Siivousalan superammattilainen ja Home care tuotteiden jälleenmyyjä Maarit (ArjenAvuxi) oli siellä heti lemmikkiosastolle astuttaessa; Wau mikä kohtaaminen. Olemme tutustuneet keväällä ryhmieni kautta (Lastenhuoneen järjestysvinkit ja Lapsiperheenkodin sisustus ja järjestysvinkit)  ja kohtaaminen yllätti täysin meidät  ja niin supermahtavasti. Ihmiset on parasta.

 

Taivas vai helvetti?

Kiertelimme lemmikit, maatilaneläimet, hevoset, kengittäjät, käsityöläiset, traktorit ja metsäaiheet. Kaikenkaikkiaan messuilla vierähti _5 tuntia_!!! Lopuksi käväisimme “kipupisteeni” luona eli Messukeskuksen -Outlet osastolla. Sinne astuessaan voi kuluttaja kokea jotain, mikä kuulostaa ja näyttää palvelevalta. Onko se sitä?

Jos katsotaan ajassa taaksepäin 1950-luvulla jälleenrakennettiin Suomea. Sota ajan jälkeen olimme köyhia ja kaikesta oli pulaa. Siihen aikaan haaveiltiin tavarasta, vaatteista ja ihan mistä vaan. Tavarataivas siinsi kuitenkin lähempänä kuin uskoimmekaan. Suomessa ihka ensimmäinen tv-lähetys tuli ulos 1957  ja se mullisti suomalaisten maailmaa. Siihen aikaan valtaosalla väestöstä ei ollut varaa televisioon ja kokoonnuttiin sinne missä vastaanottimet oli.

Mainokset toivat silmiimme erilaisia apuvälineitä, jolloin arki tuntuisi kevyemmältä. Toisinsanoen koko erilainen maailma astui olohuoneeseen.  Mainittakoon toki, että aluksi pyykinpesukone ja erilaiset sähkölaitteet olivatkin kotiäidin tai emännän pelastuksia, mutta vaatiihan se uudenlaista orjentoitumista tavaroiden huoltoon ja ylläpitoon. Mummonikin sanoi 1980-luvulla, että “kohta maailma pyörii nappia painamalla ja muovirahalla”… ja siinä me nyt ollaan.

Niin muuten tuo kultainen 1980-luku oli paratiisimaisen onnellista aikaa lapsuudessani. En tiennyt , mitä oli köyhyys ja ankeus. Ei siitä puhuttu, ei tunteista ainakaan, sillä sota-ajan traumat on edelleenkin sukupolviemme ylisiirtyviä kokemuksia ja syystäkin… emme vain tiedosta vaikutuksia tarpeeksi hyvin.

Ennen tyhjä tila merkitsi  ankeutta… Hyvinvointi oli uskomusten mukaan tavarassa ja sitähän 80-luvun  nousukaudella sitten olikin riittämiin. Lama muutti asennoitumista. Ei se tavara kuitenkaan loppunut. Itsepalvelukirpputorit alkoi kukoistaa 1990-luvulla. Halpa hinta mahdollisti edelleen “keräilijä-kansamme” poimimaan tuotteet pilkkahintaan tulevaisuuden pelossa.

Suoritin ihmiskokeen

 

Ja missä seistään nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen? Ennenkokemattomassa tilanteessa, kun vaatteita ja tavaraa tarjoillaan meille messujenkin outletissa hintalappuilla näin: 60  €   30 €   10€!!! Meille nimittäin hinnanhalpuus merkitsee todella paljon edelleenkin. Kävi mullakin mielessä siinä vaiheessa, väsyneenä, että “nytpä ostan kun halvalla sais kerrankin”… Enpä ostanut. Olen nimittäin tehnyt nyt kaksi vuotta itsetutkiskelua, koska myönnän olleeni ennen alennusmyyntien orja. En osta enää nostattaakseni tunteita negatiivisesta positiiviseen tavaroilla, sillä tällainen väliaikainen tunneaukkojen täyttäminen ei aiheuta muuta kuin riippuvuutta aivoissamme…

Kaiken lisäksi outlet osastolla kuului taitavaa puhetta ostamisesta.  Mä meinasin kyllä pyörtyä siihen paikkaan kun kuulin lauseen:” Osta viisi kappaletta tähän halpaan hintaan ja päätä vasta kotona mitä käytät…” Kusettamista? Manipulaatiota? Herkänpaikan edessä? Väsyneenä messujen jäljiltä, jolloin päätösten tekeminen on riskialtista! Todellakin.

Siinä tilanteessa karvani nousivat pystyyn. “Mitä harhaanjohtamista!!!!!” Tarkastelin jengin ostokäyttäytymistä. Kuhina oli nimittäin siihen malliin vilkasta. Onko niin, että jos ihminen muistaa kaikki tavaransa, mitä omistaa on helpompi olla ostamatta? Eli jos et muista, mitä omista saatat ostaa, koska jos sitä sittenkin tarvitaan? Ymmärrän hyvin, jos tarpeeseen ostetaan, mutta pointtini on se, ettei ikinä pidä ostaa a) halvan hinnan vuoksi b) harkitsematta c) tunneaukkojen täyttämiseen d) väsyneenä e) jos ei tiedä mitä omistaa….

Aakkoset voi loppua kesken, jos mä tässä oikein mietin eri syitä, miksi ei kannata ostaa. Energiaa siihenkin miettimiseen kuluu. Joten on helpompi (ainakin mulle) vältellä näitä paikkoja (esim.Hullut Päivät, Tax freet sun muut tehtaanmyymälät…)

Tavoitteena selkeä elämä

 

Yksi mihin aijon syvemmin keskittyä on  huomenna alkava (13.11) _ilmainen _ työpaja “vaatekaappi kuntoon”.  Koska “rättien” (anteeksi) ostaminen on tehty helpoksi on vaikea erottaa omaa selkeää tyyliään, koska halvalla saa.

Kyllä, voin tunnustaa. Osaan kyllä järjestää vaatekaappia, osaan ohjata asiakasta valinnoissa, mutta saadakseni siistin ja oman tyylisen vaatekaapin onkin mun henkilökohtainen rasti. Tästä muuten jatkoa tulossa seuraavassa blogissa lisää, miten workshoppi vaikutti minuun. Sillä Järjestysvinkit ja Caps Look tekevät marraskuussa yhteistyötä. Ole mukana tässä matkassa ja pysy lähettyvillä, jos vaatekaappi tai vaatehuone on se sun ikuisuus projekti!

Tavoitteena on saada sulle selkeä elämä. En tuputa kenellekään minimalismia tai pakota väkisin eroon tavarasta. Haluan, että ymmärrät kuka sun elämästä päättäää isojen muutosten edessä.

Jos mun rinnalla  menneisyydessä olisi ollut ammattijärjestäjä, joka tukee päätöstenteossa niin olisin säästynyt  monelta  epätoivon hetkeltä… Silloin, kun itse koin suurimmat elämänmuutokset, isän kuoleman, putkiremontin… Niissäkin tilanteissa olisin tarvinnut ammattiapua. Koska ymmärsin tilanteen vakavuuden ( ja globaalin ongelman ) valitsin tämän elämäntapayrittäjyyden, sun henkilökohtaisena tukijana ja ymmärtäjänä.

Toivon, ettet jää yksin. Mä olen sua varten.

Kissamaisen tyyneellä otteella isänpäivää kohti toivotan iloista isänpäivää niin tuolla kuin täällä. …Ai hemmetti, nyt muuten haisee palanut pulla… miksi se uuninhälytys ei pelaa… nappia kyllä painoin … lol

Kiitollisena ja iloisena sua tervehtien

(palaneen) pullan tuoksuinen Laura

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Sotkuinen ja ahdistava vaatekaappi vs. siisti ja selkeä vaatekaappi

Kumpi kuvastaa sinun kaappiasi, A vai B? 

 A ”Etsin vaatteita sohvalta ja tuoleilta ympäri asuntoa, koska vaatekaappia avatessani en löytänyt sopivia vaateita. Painin jatkuvasti ajatuksen kanssa, etten kertakaikkiaan löydä päällepantavaa vaikka kaappi on pullollaan erilaista paitaa, housua, hametta jne. Vaatekaapin avaaminenkin tuntuu vastenmieliseltä, koska vaatteet putoavat syliini kaivaessani sopivaa päällepantavaa. Ahdistaa ja tulee tehtyä heräteostoksia, kun mitään ei löydy kotoa. Tyylikin hakee uomaansa. Olo tuntuu epävarmalta koko päivän”

Vaihtoehto A

 

”Löydän vaatekaapistani vaatteeni helposti arkiaamuina, vaatteet roikkuvat väljästi ja siististi. Vaatteiden valintaan kuluu aamuisin todella vähän aikaa. Olo tuntuu hyvältä heti aamusta ja vaatteet pukevat sinua. Avaat vaatekaappisi mielellään ja tiedän tyylini ja sen mitä omistan”.

 

Vaihtoehto B

Älä enää unelmoi, toteuta siisti vaatekaappisi

Siistissä vaatekaapissa vaatteita tulee käytettyä paljon monipuolisemmin ja tehtyä uudenlaisia yhdistelmiä, kun kokonaisuus on nyt mietitty kapselipuvustoksi.

Mikä kapselipuvusto?

Kapselipuvusto on kausittain päivittyvä, kompakti kokoelma yhteensopivia ja sinun tyylisiäsi vaatteita ja asusteita.

Kapselipuvusto auttaa järjestämään vaatesäilytyksen niin, että se palvelee jokaisen omaa elämäntyyliä ja tarpeita elämässä.

Minä, Järjestysvinkit Laura suosittelen sinulle yhteistyössä Caps Look Iina Lappalaisen ilmaista, täysin maksutonta workshoppia jossa tutustutaan Caps Look metodiin videoiden avulla. Workshop toteutuu kolmessa osassa, jotka ovat videoina. Iina Lappalainen on auttanut satoja asiakkaita kokoamaan oman kapselipuvuston Caps Lookin metodilla. Ja nyt pääset tutustumaan veloituksetta.

Elämä kapselin kanssa on hyvin paljon helpompaa ja nopeampaa. Vaatteet ovat paremmin saatavilla ja käytettävissä.

Mikäli olet ikinä miettinyt siistiä vaatekaappia, nyt se on mahdollista. Toteuta haaveesi ja astu sisään ilmaiseen WorkShoppiin tästä linkistä

 -> Kyllä, haluan maksuttomaan pajaan<-

Hallitse omaa vaatekaappiasi. Älä anna vaatteiden määrätä, koska sinä päätät. Säästät aikaa ja vaivaa. Kyllä, näin teen minäkin! Innostunein terveisin Järjestysvinkit Laura

 

*yhteistyössä Järjestysvinkit (affi) ja Caps Look Iina Lappalainen

Jaa tämä artikkeli