joulukuu 2017 • Järjestysvinkit

Joulu oli täysin epäjärjestetty!

Me vietettiin joulua, joka oli täysin epäjärjestetty.

Tänä jouluna vietimme juhlaa ainostaan perheen kesken, joten teimme jotain poikkeuksellista!

Oletko koskaan hullutellut juhlapyhien kustannuksella? Me rikottiin tällä kertaa “järjestystä.” Joulu oli tällä kertaa täysin epäjärjestetty. Aloitimme valmistelut, kysymällä toisiltamme, mikä olisi kaikista parasta joulussa. Esikoinen huudahti ensimmäiseksi “graavilohi”. Ihanaa, se ei ollut vain ne lahjat joita heti mietin.  Joten meillä tarjoiltiin äidin ja isin (minun ja mieheni) herkkuja mätiä ja perunoita lisukkeineen kera graavikalojen. Kuopus puolestaan liputti perinteisen kalkkunan ja kinkun perään. Ei siinä mitään epätavallista olekaan.

Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti

Yllätykseksi joululahjat oli jo ilmestyneet yöllä kuusen alle. Aamulla hypistely yritysten sijaan kehotin lapsia avaamaan lahjat. Ja siitäkös riemu repesi. Ei enää tuskaisia tuntien odottelua, ei piinaavia kysymyksiä, ei helmassa roikkuvia sormia, ei äänenkäyttöä (lue ei Lauran huutavia kommentteja) vaan iloa ja riemua sekä yhdessä oloa heti aamusta asti. Suosittelen. Se, että olemme 10-vuotta avanneet lahjat vasta illansuussa on osoittautunut lähes katastrofaaliseksi (joo, perinteet on perinteitä, mutta kun kukaan ei ollut näkemässä – ha ha)!

“Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti! Mä en haluu syödä enää! Äiti kauan sä vielä syöt? Mä en jaksais enää istua tässä ruokapöydässä, mulla on kuuma, haluun jo jälkiruokaa…”

Muistatko sinä lapsuudestasi ne piinalliset hetket? Oletko sinäkin ollut se odottava pieni lapsi, jonka vatsaa nipisteli joulun tuoma jännitys, piinallisen pitkä illallinen ja kamala huoli siitä, tuleeko se joulupukki?

Perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet

Mulla tapahtui joku oivallus, et miksi mä jatkan tätä samaa perinnettä mun lapsille? Miksi minun pitäisi sietää jännitystä tai ottaa paineita jouluaaton rutiineista?

Kaikkein parasta oli, kun saatoimme lähteä vielä jouluaattona kävelylle. Ennen päivällistä oli lapsistakin mukavaa lähteä viemään heidän vaarinsa haudalle kynttilä (perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet).

 

Parasta on toimia itselleen parhaalla tavalla. Joulupäivänä anoppi ja appiukko tulivat syömään. Siitäkään en ottanut stressiä (enpä). “Onhan glögi tarpeeksi lämmintä? Mitä saisi olla alkupalan kanssa? Onko kaikki hyvin? Jos keskustelun ylläpito tuottaa tuskaa, älä masennu! Aina voi puhua omanlaisesta, perinteittömästä epäjärjestyksestä, joita eivät vanhemmat ihmiset saata ymmärtää… Tai kiinnostavista uusista haasteista, jotka ei kyllä natsaa yhtään verrattuna “entisiin koviin aikoihin”…

-Kaikki voidaan säästää, tavat, rutiinit kuin tavaratkin… mut olisko aika heittää lippu salkoon voiton merkiksi ja tehdä uudesta vuodesta erilainen?

Mä muuten nukuin joulupäivänä päiväunet! AH! Miten olinkaan rauhallinen jouluna… Miten suhtautumiseni laukaisi mitä parhaimman ilmapiirin? Miten olen ennen halunnut luoda jotain sellaista vanhanaikaista, joka ei oikeastaan toimi tippaakkaan?

Tänään tehdään jouluruuan jämistä lohipastaa ja palautellaan aikuisia arjenkeskelle. Ihanaa loppuvuotta ja palataan ensi vuonna taas järjestelyjen pariin.

 

-Laura

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Oletko mielestäsi ansainnut joulun?

Muistan lapsuudesta seuraavanlaisen ajatuksen; “en taida ansaita joulua.”  Osasin jo lapsena kelailla itsesyytösasioita. Koin huonoa mieltä, jos olin laiminlyönyt koulutehtäviä, en ollut ottanut siskoa mukaan leikkeihin tai tuottanut muuten vain pahaa mieltä vanhemmille (omasta mielestä). Puhutaan noin 10-12 vuotiaasta tytöstä, joka kovasti painiskeli omien ajatusten ja elämänsä muutoksien keskellä.  Ja vähintäänkin kaikki negatiiviset ajatukset jylläsivät ennen joulua.

Epäonnistumisia peräjälkeen

Jo lapsena saatamme aloittaa paineiden keräämisen ja suorittamisen. Jos jostain syystä joku asia menee mönkään, epäonnistuu tai ei suju, se harmittaa. Tottakai. Lapsella on myös oma hyväksytyksi tulemisen mittapuu. En tarkoita, että se on jokaisella sama. Puhun tietysti vain omista kokemuksista.  Se on sellainen, että haluaa monella tavalla olla mieliksi omille vanhemmilleen ja ympäristölleen. Pyrkiä olemaan täysi kymppi, kultainen ja hyväkäytöksinen. Lisäksi lapsella paineet kasaantuu vaikka joulukonsertissa esiintymisestä, matematiikankokeesta siis niistä asioista, joissa pelkäämme epäonnistumista.

Ja se jatkuu aikuisiällä. Hyväksytyksituleminen. Epäonnistumisen sietokyky. Se miten itse asetamme sen riman eteemme, haalimme liian kovat tavoitteet työssä ja vapaa-ajalla. Sokeudumme oman mielemme tehtävälistoihin, piiskaamme viimeiseen asti. Eikä auta, kun naapurilla näkyy menevän kaikki putkeen ja paremmin. Siitä se rima vasta huipulle nouseekin. Viimeistään somekuvista lyödään viimeinen naula arkkuun. Minäkin haluan onnistua täydellisesti! Sehän se mulla oli jo lapsena …Se neiti täydellisyyteen pyrkijä, se pieni  ja onneton – ainoana mittarina   minä itse.

Ja nyt juuri joulua ennen kasaantuu kaikki tehtävät, listat, siivoamiset, järjestämiset & joululahjahankinnat. Pitää ehtiä aikataulun mukaisesti toteuttaa suunnitelmat. Pitää imellyttää ja paketoida. Siivota ja silittää. Tampata ja ehtiä. KIIRE!

Hei älä yritä olla täydellinen!

Keräämme itsellemme paljon asioita, joita kuvittelemme ehtivämme vielä ennen vuodenvaihdetta. Vasta suoritettuamme ison määrän tehtäviä, sallimme joulun lepohetken. Hankalinta tässä on se, että todellisuudessa kilpailemme itsemme ja oman mielemme kanssa. Voi kunpa olisin jo lapsena tajunnut oppia tekemään asiat silloin riittävän hyvin. Tai olisin ollut tyytyväinen riittävän hyvään suoritukseen ! (Olisko toi reppu kaatuneiden joguttien kanssa riittävän hyvä suoritus kiireen alla… Ei hyvä! En säästä aikaa käymällä kiireellä kaupassa, kun lopputulos on tämä. Siihen ne eväät sitten levähti…)

Muutama vuosi sitten minulta katkesi selkä. Kun piti edetä “muiden” odotusten mukaan. Piti tehdä ja suorittaa. Itse sain maksaa kiireen ja sen tuomat ahdistukset.

Pidä hetken kirjaa, mitä olet tehnyt

Kiire on taas alkanut hiipiä kuin varkain. Sehän se on, kun kaikilla on sama vuorokausi, samat tunnit. Mieti hetken ja pysähdy. Mikä on ensisijaista? 

Kun korkealle kasattu torni hajoaa, se pitää koota uudelleen kestävämmäksi. Omaa ajankäyttöä voi hyvin tarkastella niin, että pitää kirjaa ihan alkukantaisesti kaikesta tekemisistämme. Niin olen minäkin tehnyt. Käytä aikaasi edes yksi päivä ja huomaa oikeasti kuinka tehokas olet. Ja muista myös aikasyöpöt, mihin turhaan saatamme kuluttaa päivästämme tunteja?

Kuuntele minicast aiheesta (kesto 1min 30s) tästä 

Itselleni oli kaikkein tärkeintä huomata, että levänneenä asiat toimii paremmin ja se mitä kaikkea yritän päivääni mahduttaa väsyneenä kostautuu väistämättä ja palikat levähtää. Digimaailmassa on pakko valmistella asioita ennakkoon ja suunnitella. Se on myös ajankäytön hallintaa, että muistaa rajoittaa tekemisensä sopivaksi. Huomaa kuitenkin, että tehokkuus ei ole aina vakio, eikä pidäkään olla.

Mieti, että olet tärkeä tällaisena kuin olet, riität kyllä! Se mitä ympärilläsi on, tarkoitettu olemaan sillä hetkellä. Emme voi kuluttaa itseämme loppuun kelailemalla vain täydellisyyteen pyrkimistä. Mihin perusasioihin voisit olla tyytyväinen.

Olen erottanut tärkeimmäksi (ja niin kliseiseksi) oman perheeni. Ehkäpä se joskus niin itsestään selvä anoppilassa vierailu onkin vuoden tärkein hetki, sillä se ei tule välttämättä toistumaan. Tämä on se ydin, mitä yritän itselleni muistuttaa hetken ainutlaatuisuudesta.

Mieti, mitkä ovat omat parhaat toimintatapasi? Kun olet listannut muutamien päivien tekemisiäsi, huomaat omat voimavarasi. Tapasi toimia voi olla nopeaa tai hidasta. Sillä ei ole väliä, kunhan pystyt suhteuttamaan ne tärkeimmät asiat. Jokaisen päivään kuuluu toistuvia asioita, rutiineja. Tee valintoja, jotka palvelevat omaa jaksamistasi. Ulkoilu voi tehdä hyvää sillä hetkellä, kun murehdit mistä pitää aloittaa.

Tiedäthän sinäkin sen tunteen, kun pitäisi alkaa hoitaa itselleen tärkeää asiaa, mutta on vaikeaa motivoitua? Saatat alkaa järjestää vaatekaappia tai laatikoita välttääksesi ryhtymistä sen “The jutun” aloittamisessa. Pakon edessä paras, vai kuinka se menikään? Mulla yksinkertaisesti  kävellessä ja juostessa tulee monta kertaa ongelmiin ratkaisut. Ei sillä, että laskut ja juoksevat asiat hoituu itsestään, vaan niin että tulee aloittaneeksi tuulettunein ajatuksin.

Mitään ei voi mitata …

 

Muista, ettet ole sen arvokkaampi mitä enemmän suoritat. Et ole sen arvottomampi, jos et tee niin kuin muut. Olet kaikkein arvokkain, kun arvostat itseäsi. Pyydät myös apua, mikäli tarvitset. Sillä sinä itse alat tunnistaa omia rajojasi vähitellen, kun kiinnität  huomiota mitä teet ja miten.

 

Miten sinä  ratkaiset kiireen ja sen myötä kasautuvat tehtävät, tunteet ja väsymyksen? Oletko jo toteuttanut edellämainittuja teemoja? Mikä on sinun avaimesi kiireettömyyteen?

Toivon, että postauksestani on ollut sinulle iloa ja hyötyä arjen keskellä. Nauti ympärilläolevasta. Opitaan itsestämme ja siitä, että joulumme toisi mukanaan sen oikeanlaisen tunnelman. Sen, mikä riittää.

Iloa ja rauhaa sinun jouluusi <3

-Laura

 

 

ps. Tervetuloa tilaamaan  Järjestysvinkit Miniopas  tästä 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Muutos on ylitsepääsemätön

Kerroin sinulle viime kerralla Hannan yhteydenotosta. Hanna oli miettinyt eron jälkeistä elämäänsä ja suurien muutosten keskellä parempaa arkea. Lue edellinen postausta niin tiedät Hannan tilanteesta TÄSTÄ

 

Kun raivaustyö tehdään lapsiperheessä eli tavaroiden läpikäynti, järjestäminen ja ylimääräisen ja turhan tavaran poisheitto homma hoituu tehokkaasti ja keskeytyksettä, kun lapsilla on hyvä ja turvallinen hoitopaikka. Tällä kertaa syysloma sattui hyvin raivausprojektia ajatellen.

Kun saavuin sovittuna päivänä Hanna oli valmistautunut henkisesti urakkaan ja oli erittäin valmis aloittamaan. Olin muistuttanut, ettei tarvitse siivota ollenkaan.

Muutos voi olla ylivoimainen

“Päivät vain tulee ja menee. Pitäisi vaan osata sopeutua. En vaan pysty, kun tää koti ei vaan toimi enää”… Hanna tokaisi. Lohdutukseksi sanoin, että olet jo niin pitkällä prosessissa, koska olet rohkeasti pyytänyt apua ja saanut sitä!

Kävimme läpi perusasioita astellessamme kohti järjestettävää kohdetta. Tärkeää on  muistaa oikea määrä tavaraa säilytyspaikkoihin nähden. Eikä tavaraa kannata jatkossa haalia lisää, ellei muutamista edellisistä luovu. Makuuhuoneessa Hannan iso vaatekaappi oli täynnä vaatteita, joista hän oli jo osan käynyt läpi. Suurin osa vaatteista roikkui kauniisti henkareilla.  Hyllytilaa on paljon, mutta tavarat eivät olleet käytännöllisessä järjestyksessä. Vaatteita lojui ympäriinsä tuoleilla, lipaston liepeillä lattiallakin ja pyykkikorissa.

Tartumme toimeen ja yllätyksesksi kaapin ylähyllyillä lojui papereita ja kansioita 15 – 20 vuoden takaa. Mainitsin Hannalle, että varataan seuraava projekti papereiden parissa. Sitä emme voi toteuttaa samaan aikaan, sillä tarvitset myös lepoa. Levänneenä ja virkeänä ajatus kulkee ja päätöksentekö helpottuu. “Paperit ovat olleet minulle  iso kynnys hävittää…” Hanna murehti. “En tiedä, mitä uskaltaa laittaa pois ja mitä ei. Ihana jos saamme nekin nnyt sitten vihdoin kuntoon.”

Läpikäynti aloitetaan omista tavaroista

Mielenkiintoisinta raivauksen varrella on esiin nousevat muistot ja tunteet. Järjestäessä kaappia, voi tuntua siltä, kuin kävisi aikamatkalla menneisyydessä. Aivan kuin filminauha livahtaisi silmiemme edessä muistellessa tapahtumia ulkomailla, seminaareissa, työtehtävissä milloin missäkin elämän varrella. Nyt on kuitenkin tullut aika, pienet ja sopimattomasksi käyneet vaatteet ja tavarat vievät sekä tilaa kaapissa, että mielen päällä. “Tuntuu niin energiseltä” asiakkaani huudahtaa tikkaiden päällä ojentaessaan minulle tavaroita ja tyhjentäessä kaappia. Menetelmien mukaan kävimme läpi sopimattomat ja erotelimme ne.

Kuin huomaamatta kaapissa oli vapaana kolme hyllyä! Uskomatonta!

Järjestimme sukkahousut, sukat ja alusvaatelaatikot niin, että kaappia avatessaan voi kertasilmäyksellä nähdä, mitä missäkin on. Silmä lepää ! Sama koski muitakin asioita.

Kun roskapussit oli viety kierrätykseen  ( 3 isoa jätesäkillistä) oli aika tarttua jäljellä oleviin ylimääräisiin tavaroihin. Myyntiin lähti 4 säkillistä vaatteitta. Jopa vanha levysoitin, joka oli ollut käyttämättömänä  kaapissa. Sille oli nyt löydettävä uusi omistaja ja pian.

Saimme jäljelle jääville vaatteille loogiset  sijainnit.   Kuulostaa ihan tavalliselta ja sitä se onkin. Tärkeä muutos on kuitenkin se, että tavarat löytyy helposti eikä tavaran noukkimiseen mene aikaa. Pyykkihuolto helpottuu.

Aikaa kului vähän yli neljä tuntia. Ja muutos oli jo alkanut näkyä selvästi sekä kotona että Hannan mielessä.

Oliko paluuta entiseen?

Soitin Hannalle parin viikon kuluttua käynnistäni. Hanna kertoi, että lapset olivat huomanneet suuren ero kotona palatessaan mummolasta raivauksen jälkeen. Lapset olivat riemuissaan alkaneet miettiä, minne mikäkin tavara kuuluu omassa huoneessaan. Hetkessä  piirustuspöytä oli tyhjentynyt tavaroista.  Järjestysinto oli puraissut  myös lapsia välittömästi. Hanna varasi vielä itsepalvelukirpputoripaikan avustuksellani ja sai joitain muitakin tavaroita suurimman osan myyntiin. Tavarat sekä vaatteet löysivät uuden omistajan helposti. “Tuntui mukavalta antaa pikku summa lapsillekin säästöpossuihin, jotta voivat säästää jatkossa tulevaisuuteen” Hanna iloitsi.

Lapset olivat innostuneet esimerkin voimasta.  Ehkä lähestyvä joulu edistää asiaa, päättelimme yhdessä. Hannan mielestä lastenhuone jää nyt pois järjesämiskohteista, mutta sovittiin ajankohta papereiden järjestämiselle. Toteutetaan  se joulun jälkeen.

Papempi on keskittyä nauttimaan läheisistä nyt, kun kerrankin tunnen niin…

Hannan kanssa ensimmäinen projekti saatiin suunnitellusti alusta loppuun. Painotan aina, että yllätyksiä voi ilmentyä matkanvarrella, päätöksiä voi olla helppo/vaikea tehdä. Ammattijärjestäjä lukee ja tukee asiakasta huolehtien  tauoista ja energiatasapainosta.

Hanna kertoi, että mitä enemmän harteilta saatiin  “tavaralastia” pois elämän helpottamiseksi sitä kevyempää on suhtautua omaan elämään. Aika, joka meille kaikille on sama, voidaan käyttää voimaannuttavammin. Kuten keskittymällä omiin lapsiin  & olemalla läsnä.

Totta. Järjestellessä tulee huomanneeksi miten se tavara meitä oikeastaan sitoo. Miten tavarat on meidän elämämme tiellä, kun niiden pitäisi nimenomaan olla meitä auttamassa. Pieniä oivalluksi kerrallaan isolla lopputuloksia. Kiitos Hanna, että sain jakaa kokemuksiasi tänne. Jatkamme tammikuussa papereiden parissa. Ja täynnä intoa. Ihanaa! Haluatko kuulla lisää ? Kommentoi ihmeessä, mitä ajatuksia herää.

Seuraavaksi luvassa…

Oletko ollut kiireinen viimeaikoina?

Voiko joulu tuntua joululta ilman häsellystä ja kiirettä?

Mistä se kiire oikein meille tulee?

Miltä kiire tuntuu?

Kiireestä puhumme seuraavassa postauksessa. Olen itse opetellut ulos kiireestä, muttei sekään aina tuota tulosta. Miksi?

 

Ihanaa päivää sinulle Järjestysvinkkien lukija. Pidetään hyvää motivaatiota yllä tai ainakin pikku hiljaa löydetään se – yhdessä

 

-Laura

Ps. Ilmaisen minioppaan pariin >>>>>>>>tästä

Jaa tämä artikkeli

Eron jälkeen elämä muuttuu


 

Ajattelepa kuinka paljon päivässä joudumme tekemään päätöksiä. Ihan yksinkertaisia juttuja mitä harvoin tulee miettineeksi. Esimerksiksi minkä takin valitsen ulos tai mitkä kengät.  Katson lämpötilaa. Sataako? Onko pakkasta? Mitä leikkelettä ostamme kaupasta? Mikä on tarjouksessa? Koska ehdimme mitäkin?

Seuraamukset voi olla myös raskaita päätöksenteossa… mikäli on kysymys tavaroista, tyssää moni asia siihen, kun joudumme ensin itse tarkastelemaan asioita ja keskittymään ja sen lisäksi itse kantamaan sen kaman kierrätykseen tai roskiin. Tekosyy voi olla myös, ettei ole aikaa. Tai kierrättämisen haasteet.Valinnat vaikeutuu, koska meillä on kaikkea mielinmäärin. Vaikeaa aloittaa mistään, kun ei tarkkaan tiedä mitä kaikkea edes omistaa…

 

Millainen voi olla elämänlaatua parantava kohtaaminen?

Olin juuri tässä syksyllä sopinut seuraavista luennoista keväälle 2018 kulttuurikeskus Kanneltalon johtajan kanssa, kun sähköpostiin oli tullut viesti (nimet muutettu).

Hei Laura.

Olen miettinyt miten lähestyn sinua. Olen kuullut jo aikaa sitten “Terhiltä” jonka luona kävit, että autat tehokkaasti kodin järjestämisessä. Tunnen Terhin tosi hyvin ja oleemme ajoittain puhuneet, että pitäis sitä ja tätä saada aikaiseksi. Olemme käyneet vuosia samassa jumpassa, mutta nyt en enää ehdi sitäkään..

Minullakin taitaa  olla ongelma, jota olen turhaan yrittänyt ratkoa jopa vuosia. Tai oikeastaan vähätellä. Nyt en enää  keksi mitään keinoa,  jolla pääsisin eteenpäin. Minulla on lapsia ja kotieläimenä kissa. Asumme kerrostalossa. Muutimme pienempään eron takia.

Olen turhautunut. En  löydä esimerkiksi puhelintani tai tietokoneen laturia omassa kodissani. Mulla kuluu aikaa ihan älyttömästi kaikkeen etsimiseen. Vaatteekin ovat ties missä, puhumattakaan lasten tavaroista.  Tai oikeastaan kaikki on hukassa ja kiire ei lopu koskaan.  Kuinka raskasta on pyörittää yksin tätä kaikkea. En halua enää pyytää ketään luokseni, kun ahdistus hiipii selkään siivouksen edessä. Toisaalta välillä on ihan pakko pyytää joku kylään, jotta saan hetkeksi mielenrauhaa. Ei aikaakaan,  kun ollaan takaisin kaaoksessa. Osaatko neuvoa minua tässä asiassa? Miten mä voisin edes hetken keskittyä mun omiin lempiasioihin? En ole ehtinyt lukea kirjojakaan saati nauttia mistään ilman niskassa painavaa syyllisyyttä… Olisiko sinulla nyt ne pelastavat kädet?

Terhi sanoi, että voit auttaa kolmekin tuntia. Tai enemmänkin. 

terveisin Hanna”

Uskallus pyytää apua ja tarkastella asioita uudesta näkökulmasta

Mua lähestytään usein pitkän harkinnan jälkeen.  Isojen elämänmuutosten jälkimainingeissa, joita voivat olla eron jälkeen, läheisen kuolema. Lasten poismuutto. Kaikkia näitä yhdistää tavarat. Ja kaikkia meitä, sinua ja minua yhdistää tavarat.

Se, että ihminen ymmärtää kotona olevan sotkuista on ihan päivän selvää. Mutta se, että ymmärretään ne paljouden ja runsauden tuomat haittavaikutukset elämän käännekohdissa. Olemmeko valmiit pysähtymään ja tarkastelemaan asiaa ulkopuolisin silmin?

Tottakai toisen tavarat ovat meidän muiden silmissä arvottomia, mutta arvioidessamme  omia tavaroita harhakuvitelmat ja uponneet kustannukset hiipivät salakavalasti mieleen.  Tiedostamatta. Ja silloin on jo vaikea alkaa tehdä päätöksiä tai saati luopua helposti mistään.

Säästämme kalliita hankintoja, vaikka niille ei löydy käyttöä.  Tässä muutamia esimerkkejä: “Olenhan minä käyttänyt rahaa näin paljon tuohonkin laitteeseen, se nyt vaan ikävä kyllä on käyttämättömänä. Koska se on uusi, ei sitä voi antaa pois. Voinhan mä sitä joksus tarvita…”

“Mulla on kenkiä vaikka kuinka paljon, mutta lääkäri kielsi käyttämästä niitä jalkavaivojen vuoksi. Mutta mulla on niin pieni jalka, etten helposti löydä itselleni sopivia jos mä sitten joku päivä voisinkin käyttää niitä. Olen maksanut kengistä kalliin hinnan. En mä voi niitä lahjoittaa pois. Taidan myydä kirpputorilla ja haluan niistä ainakin puolet takaisin”

Mitä sitten kävi?

Tulimme Hannan kanssa samaan lopputulokseen. Tavattiin ja  pääsimme aloittamaan Hannan kotona tutustumiskäynnillä. Hanna kertoi minulle samantapaisista ongelmista, mitä monella muullakin.  “Kaikki järjestyy” sanoin ja Hannaa nauratti: “Osa painolastista putosi just harteilta”.

Lue mitä tutustumiskäynnillä tehdään tästä.

Kävimme puolentoistatunnin aikana kaikki tärkeimmät asiat läpi ja sovimme aloitusajankohdan projektille. Syysloma oli tulossa lapsilla ja Hanna kertoi lasten lähtevän mummolaan puoleksi viikkoa. Ajoitus oli erinomainen. Alkajaisiksi aloitimme 4 tunnin järjestämisellä.

Miten Hannalle kävi? Autoinko häntä?  Kerron sinulle lisää Hannasta seuraavassa  postauksessa. (pääset Hannan jatkokertomukseen tästä)

Auttaakseni sinua alkuun, pyydän että aloitat miettimällä mitä omistat ja ketä varten?

Oletko koskaan tutkinut kotiasi ulkopuolisin silmin?

Ai niin, jos haluat pysyä mukana, hyppää tästä messiin. Saat koosteen pari kertaa kuussa suoraan itsellesi. Tästä.  Bonuksena saat Minioppaan, joka tukee aiemmin esittämiäni kysymyksiä. 

 

 

Kuullaan pian.

-Laura,  Järjestysvinkit

ps.

Tuskastuitko joulupalloja etsiessä? Myönnän, onhan niitä tullut kerättyä itsekin vaikka kuinka paljon… Huh!

 

Jaa tämä artikkeli