helmikuu 2018 • Järjestysvinkit

Neljä kirjainta: IKEA

Huomaat kuvassa IKEA kalusteita. ”Saahan ne halvat olla, mutta että noin rumatkin”…  Neljä kirjainta: IKEA. Miksi meillä on 1000 syytä rakastaa ja vihata  kyseistä lafkaa? …

Mun työ on lähtenyt  liikkeelle sydämestä, omista sekä ”hieman” muidenkin tarpeista. Mulla on kaksi Facebook ryhmää; Lastenhuoneen järjestysvinkit ja Lapsiperheen kodin sisustus- ja järjestysvinkit. Itseasiassa Järjestysvinkit alkoi ensin mainitusta ryhmästä  ja omista ongelmista, mitä ainainen lastenhuoneen kaaos saa aikaan. Se fiilis kun astut Legojen päälle tuontuosta ja pehmolelut pursuilee sängysssä, lattialla ja milloin missäkin. Voi sitä tavaran määrää… No en ole ainut joka kokee samoin. Lisäksi saatan vain innostua pyörittämään lasten huonekaluja fiiliksen mukaan ja hakemalla hakea aina vaan parempia ratkaisuja. Kyllä. Sama tapahtuu myös muualla kodissa. Enkä tässäkään ole ainut, vai mitä?

Kaikkia ei voi eikä pidäkään miellyttää

 

Myönnän, että meillä on kotona uutta ja vanhaa huonekalua sekaisin. On perittyjä, ostettuja ja lahjaksi saatuja. Myös ruotsalaisen huonekaluliikkeen huonekaluja, IKEA:n huonekaluja. Tiedän, että suurin osa hankkii huonekalunsa Ikeasta, sen olen nähnyt Facebook ryhmien myötä (nykyään 27 000 upeaa jäsentä Lastenhuoneen hyvänmielen ryhmässä). Ikean huonekaluja saa lähes puoli-ilmaiseksi roskalavaryhmistä ja kirppareilta. Meidän sohvat ja nojatuolitkin ovat esiintyneet mun Instagramissa (@organizeroflife). Eikä niitä aina ole kehuttu. ”Tyylikkyys kaukana” -tyyppisten kommenttien saattelemana en niistä luovu, en todellakaan. Netissä on vaan helppo heittää kommenttia vastuuttomasti.

Päämäärät ihan muualla

Itseasiassa miksi lähdin puhumaan IKEA:n huonekaluista on se, että ensinnäkin teen selväksi nyt, etten missään nimessä ole Ikea kätyri, agentti tai mikään muukaan. Ja JOS OLISIN laittaisin jokaiseen postaukseen ja sääntöön, että tässä olisi kysymyksessä kaupallinen yhteistyö. Haha, jos olisin Ikealla duunissa, miten ehtisin tehdä  ammattijärjestäjän työtä? Mulla on päämäärät ja intohimo muualla kuin tämän kyseisen firman sanansaattajana. Okei tulihan se nyt ilmaistua voimakkaasta, mutta selkeästi.  Katso tästä mitä teen… 

Lähde https://www.ikeahackers.net/2013/09/learning-tower-with-bekvam-stool.html

#Thekärry sun muuta

Selvästi tämä monopoliasemassa oleva huonekalukauppa  nostattaa verisuonet pintaan, lisätäänpäs vähän vettä myllyyn.  Jengi rakastaa vinkkejä.

Okei. Myös näitä Ikeahack -juttuja. En nyt puhu Ikea Malm -lipastosta, johon iskostuu vinkki ”tulee kiinnittää seinään, jottei sinne alle kuole” tyyppistä lausetta  (oikeasti vaarallinen juttu, en siitä laske leikkiä) vaan esim tästä Learning Tower BEKVÄM” – jakkaratyyppisestä ratkaisusta, jonka tarkoituksena on ottaa lapset mukaan kotiaskareisiin.

Keikutaan miten sattuu

Mielestäni nämä ovat ihastuttavinta antia, mitä netin ihmemaa voi meille antaa. Eri asia on se, kuka näitä lähtee oikeasti toteuttamaan. Samoin se, kuinka herkästi tällaista lähdetään arvostelemaan… Mun näkökulmani on se, että jos joku näkee niin paljon vaivaa ja tekee lapselleen jakkaratornin, hän varmasti tuntee lapsensa, eikä anna lapsen polttaa/keikkua/kaatua/pelleillä tai mitään muutakaan keittiössä, niin kuin en minäkään antaisi tavallisen jakkaran tai tuolin päällä keikkua ja toheltaa huolimattomasti.

Minusta on tärkeää, että erotetaan hyvät vinkit ja kasvatus toisistaan. Jokainen on varmasta paras vanhempi lapsilleen (tai näin ainakin toivon).

 

Jokainen päättäköön, mikä on oikein ja paras.

Sitä en voi kuitenkaan hyväksyä, että toisten tuotoksia arvioidaan ja moititaan kysymättä, aiheenvierestä vain siksi että halutaan tuottaa pahaa mieltä. Ryhmissä , julkisesti tai missä vaan ylipäätään.

Meillä lapset ovat tiskanneet keittäneet ja kauhoneet kastikkeita hellan äärellä alle 2-vuotiaasta. Miksi? No siksi, etten voinut vahtia lapsen puuhia ruokaa laittaessa. Siinä ovat olleet valvotusti silmän alla ja kokkailussa mukana innokkaana.

 

Lastehuoneessa on ihana vanha liinavaatekaappi. Tämä kuva on myös ryhmäni profiilikuvana, Lastenhuoneen järjestysvinkeissä.

Raivokkaat tunnekokemukset

Tietysti tämä kuvaa yhtä aikakautta, hankimme lisää huonekaluja, säilytystarvikkeita hallitaksemme kaikkea. Mutta hyvän elämän saavuttaakseen tarpeet voivat olla kovinkin vähäiset. Ja ne saattaa olla just kumuloituneena Ikeasta ostettuun jakkaraan tai lipastoon, joka on innokkaana bongattu kirppikseltä, tuunattu uuteen uskoon ja hyvilllä mielin  jaettu ryhmiin vinkiksi. That’s the point! Jaetaan niitä hyviä vinkkejä! Ei mielipiteitä niistä vinkeistä, niiden alkuperästä, kasvatuksesta tai muustakaan henkilökohtaisesta.

 

Olisiko sulla joku mielipide kuvaamaan tätä aikakautta, jossa saamme raivokkaita tunnekokemuksia muutaman euron tuunailuista järjestysvinkkien ihmemaassa?

Kerro mulle, miksi meillä on niin monta syytä rakastaa ja vihata samaan aikaan?

 

 

-Laura

 

ps. #thekärry  ja #thekassit on ryhmämme yhteistä kieltä. Jos et vielä tiedä, toinen niistä on Ikeasta ja toinen jostain muusta.  Tästä kärryyn ja  Tästä kasseille  

Jaa tämä artikkeli

Ammattijärjestäjä, pitääkö ensin jonkun kuolla, jotta ymmärtää elämän rajallisuuden?

 

”Uskallan vihdoin pyytää sua meille” kuulen usein asiakkaani suusta. Tilanne on yleensä se, että asiakas on syystä tai toisesta ollut elämässä kovin kiireinen, tavaraa on kerääntynyt nurkkiin eri elämäntilanteiden ja muutosten jälkeen   ja itse on yritetty järjestää – tuloksetta. ” Ei ne nyt ensimmäisenä pyöri mielessä – siis ne tavarat, mut en mä vaan löydä tai muista enää mitään. Tulen täällä kotona kauhean surulliseksi ja ahdistuneeksi!”

”Ne p**kakasat”

Sotku, joka vaanii jatkuvasti taka-alalla, heijastelee arkeen ja kuormittaa muistia. Tavarat muistuttavat sinua tekemättömistä asioista. Laatikot purkamatta kellareissa eri muuttojen jälkeen. Lapselta pieneksi jääneitä harrastusvälineitä,  jälkeen jäänyttä elektroniikkaa, dvd-levyjä ja tavoitevaatteita. Niitä normaaleja asioita. Ne kestokassipussukat, ne ikuisesti pois lähtevät kirotut nyssykät, jotka olemme joskus saaneet piilotettua hyvin kaappiin, varastoon tai sängyn alle. Eivät ole sieltä vieläkään itsestään kadonneet. Ne viheliäiset päätöksenteon pitkittäjät. Ne värikkäät kuosit ärsyttävät verkkokalvojamme. Nimensämukaiset kestokassit, joiden sisältö aiheuttaa meissä vihaa ja epätoivoa. Tunteidemme kuumemittarit, ne negatiivisen kehämme pyörittäjät! Ne paskakasat, joita voisimme potkia ikkunasta ulos.

No niin. Miksi säästämme tai kuljetamme epämääräisiä tavararöykkiöitä  muutosta toiseen ja kaapista toiseen? Helpottaako hetkellinen pino viikattuja vaatteita, jos niitä vain käytetään osittain tai ei lainkaan? Tavarapinot kaatuilevat, kun etsit sitä kadonnutta härpäkettä. Kompastelessamme omissa nurkissamme tunnemme syvää häpeäntunnetta. Syitä on useita tavaroiden kasaantumiselle. Isot muutokset ovat lasten syntymä, remontit, poismuutto, läheisen kuolema tai vaikka avioero (lue tästä Hannan stoori). 

Kuva Ilja Hernberg

Myös kasvuympäristö vaikuttaa käyttäytymiseemme ja tavarasuhteisiimme, unohtamatta sota-ajan niukkuutta ja pulaa, kun tavarasta ja materiaaleista oli puutettaa. Kaikki oli säästettävä.  Nyt meille on niin paljon tarjolla ja halvalla… Kuinka halpuuttaminen ja menneet ajattelutavat voisivat soveltua yhteen? Ei mitenkään!

Mulla tavarat ja tunteet oli sekaisin neljä vuotta sitten

Kun putkirempan 1. osa oli takanapäin, huokaisin. Luulin, että nyt sitten vaan odotellaan, että pääsee rempattuun kotiin asettelemaan ne samat tavarat sinne ja kaikki järjestyy. Kyllä mä sitten hoidan mun nyssykkäkasat ekologisesti. Otan selvää ja olen ahkera. Niinpä niin.

Voi minua hölmöä. Olisiko ollut järkevää porrastaa tavaratulvaa etukäteen? Ei tietenkään! Laurahan se siinä ylimielisesti vain tunki tavaraa laatikoon ja peitteli kaiken hellästi muovilla sekä vanhoilla lakanoilla, jottei ne upeat tavarat mene pilalle. Olisinpa osannut ennustaa voimavarani. Olisinpa ottanut ammattilaisen avukseni, miksi kukaan ei kertonut, että elämään tulee yllättäviä muutoksia: ”Isäsi tulee kuolemaan, varaudu! Et tule jaksamaan”

Miksi minä olin niin tyhmä, että ajattelin voivani siirtää päätöksentekoa?  Tulipa vedettyä itselleni kymmenen pistettä. Kaikki meni suoraan sanottuna aivan päin  ******!

Silloin päätin, että haluan auttaa muitakin tavaroiden raivaamisessa. Ettei tarvii vetää itseään ihan äärimmilleen!

En mä tiennyt tärkeän asian menettämisestä yhtään mitään. Niinhän sitä sanotaan; elämänkokemus tuo varmuutta. No shit! Mä siis muutin neljä vuotta sitten kolme kertaa; kerran pois himasta, toisen kerran faijan tavarat pois ikuisesti ja kolmannen kerran omat tavarat takaisin omassa himassa. Huom! Ne omat tavarat oli olohuoneessa. Se oli raskasta katsella niitä ja miettiä mitä niille kaikille tekee, yksin…

Mun kokemus varmuudesta oli kaukana silloin , kun jouduin tyhjentämään isäni kuolinpesää ja samalla purkaa omaa laatikkorumbaa himassa. Siinä oli vaakalaudalla oma terveys ja tajunta, miten meitä pyöritetään täällä. Miten helvetin monta tuntia mä roudaan jotain kippoa kuppia kannua ja pannua. Mä niin tajusin, että kaikenlisäksi ne on tarpeettomia! Ne nyt vaan oli jostain syystä mun kotona tai faijan kotona, joka muutenkin herätteli mua koko ajan muistoihin. Olisin tarvinnnut päätökselleni lujittajaa. Empatiaa hädän keskellä ja sitä ymmärrystä. Sellaista,  jota nyt jaan ammattijärjestäjänä asiakkailleni. Kenenkään ei tarvitse hävetä omia voimavarojaan.

Mä olen alusta asti sanoittanut tavaroiden tahdissa tunteitani. Kertonut itselleni, ettei se tunne ja muisto katoa, vaikka luovun tästä lahjasta, jonka sain tärkeältä henkilöltä. Voitko muuten kuvitella, että säästin kaksi vuotta isäni lempi neuletta kaapissani, koska liitin siihen syvän muiston isastäni… Niin. Olen päässyt eteenpäin, ymmärryksen kautta.

Onko sinulla uskallusta tehdä seuraavaa siirtoa?

Jos nostat ”tärkeysmittarissasi” kolme tärkeintä asiaa, mitkä ne voisivat olla? Onko tavarat yksi niistä? Voisimmeko ajatella kaupassa tai vastanottaessamme tavaraa, että tätä tulen vielä katumaan? Tästä on vielä harmia ja häpeää? Millä keinoin voimme pysäyttää itsemme miettimään elämänrajallisuutta ja sitä, että voisimme elää kotonamme tyytyväisiä.  Että voisimme helposti tehdä päätöksiä ja niitä meille, itsellemme mieluisia asioita…

Tee se siirtosi nyt. Mä olen vastassa.

Laura

Ps. Jos et ole vielä saanut miniopasta, nappaa se tästä. Sen avulla ohitat tyypillisimmät mokat kodin järjestämisessä.

 

 

 

Jaa tämä artikkeli