Laura Holmström, Author at Järjestysvinkit • Sivu 9 9:stä

Tavallisen lastenhuoneen tarpeet ja hyödyt

Lelukaaos, kaikki on hujan hajan eikä mitään järjestystä. Sen sijaan, että hankimme lisää säilytystilaa voisimme käydä lelut systemaattisesti läpi. – ” EI EI EIIIIIIII, äiti sä oot ihan tyhmä kun sä haluat vaan koko ajan järjestää”  7-vuotias kuopus lausuu kovaan ääneen kertoessani aikeista.

Jokainen tuntee varmasti suhteellisuuden siihen, mikä on omasta mielestä siistiä ja mikä taas ei. Viimeistään siinä vaiheessa soi aikuisten kellot, kun huoneensiivous -ja järjestäminen tuottaa kammoa, tuskaa ja pahaa mieltä kaikilla.

Mutta miksi mun lapsillani on vaikeuksia luopua? Vai onkohan se sittenkään niin?

 

Aikamatkalla menneeseen

Aihe on niin mielenkiintoinen. Ihan rauhassa minä voin vaikka aluksi katsoa peiliin. Olenhan syntynyt 1982. Juuri silloin Suomi eli ja kukoisti hyvinvoinnissaan. Vauraus näkyi jopa lastenhuoneessa lelumääränä, sillä eihän me mitään muuta osattu toivoa lahjaksi, kuin leluja. Ostimme jopa siskon kanssa toisilleme barbit syntymäpäivä lahjoiksi. Ha-ha.

 

 

On tärkeää lähteä aikamatkalle taaksepäin. Mistä minä olisin voinut unelmoida, kuin ihanista leluista ja prinsessamaailmoista. Unelmat on meidän ydin. Ajattelin lapsena kuopuksen ikäisenä 7-vuotiaana, että Presidentti Koiviston lapsella on varmasti unelmien leikkihuone täynnä Barbeja. Sillä silloin ne nuket ja paljous symbolisoivat minulle vaurautta, onnea ja hyvää elämää sekä kaiken kattavaa ostomahdollisuutta. ”Tietysti niillä oli ihania leluja ja linna”, mietin.

Tutkiskeltuani historianlehdyköitä, ei tarvitse mennä kovinkaan kauas siitä ajasta, joilloin Suomessa tavarasta ja oikeastaan kaikesta oli puute. Ei ollut ylimääräistä.

”Ne käpylehmät.” Nyt on päin vastoin. Elämme yltäkylläisyydessä. Kaikkea saa kaikkea on mahdollista hankkia, jopa puoli-ilmaiseksi pienellä vaivalla. Kierrätys on upea juttu, mutta miten opetan lapsilleni, etttei kaikkea näkemäänsä tarvitse omistaa? Miten suljen pois mainonnan ja sen tuomat viestit? Kuinka keskittyisimme olennaiseen ja huolehtisimme siitä mitä on.

Sitten päästääkin kysymykseen, mikä on lapsuudessa kohtuullista ja mikä ei. Mitä arvostamme ja mihin annamme aikaa.  Mielestäni meillä on kaikkea liikaa, mutta kuinka kierre katkaistaan? Tarkoitus olisi kuitenkin oppia, että minä aikuisena jo ihan alunpitäen olisin pitänyt huolen, ettei sankareille hankita niin paljon. Pato olisi pitänyt rakentaa, ennen kuin  olisi liian myöhäistä. Jos lapsilta kysyy, mitään ei heitetä pois, koska kaikkiin asioihin liittyy muisto ja tunne. Nonni! Hyvä meininki (peukku). Mutta mistä minä olisin voinut eväitä saada, koska omat kokemukset oli, kuten kirjoitin.

 

Lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään

Asia kerrallaan.  Oman ja lastensa ympäristön sekä ilmapiirin luominen alkaa perusasioista. Toisinaan asioilta voidaan sulkea silmät lastenhuoneen ovea apuna käyttäen. Ja koska on kysymyksessä lapsesi tavarat, voi olla hankalaa kesken kaiken hyökätä sisään järjestämään. Toisaalta tähän järjestämiseen, jota vastaan kuopus haroo voi olla yksinkertainen neuvo tai vinkki, jonka varmasti moni onkin jo sisäistänyt. Harjoittelun avulla saatu lopputulos. Sillä tavoin kaiken maailman virvon-varvon tilpehööreistä sekä paljouden aiheuttamasta sekasorrosta teemme selvää.

”Mutta kun lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään, mutta silti haluan scootin ja uuden pyörän ja ja ja ”… Kuitenkin uusia asioita halutessa muistutan lapsiani jatkuvasti vanhoista leluista ja jutuista niin, että  yritän viedä ajatukset tekemisen tasolle. Pitkän ja sinnikkään työn tuloksena pienet roolivaatteet ovat saaneet poistua huoneesta sekä muutamat muut asiat, joilla  ei ole enää leikitty.

Nyt jo huomaamme, kuinka lastenhuoneeseen on tullut lisää tilaa. Ihan kuin ne lelut, joita vielä tarvitaan olisivat nousseet entistäkin arvokkaimmiksi. Lasten on helppo löytää tavarat omille paikoilleen ja huoneessa viihdytään.  Viihtyvyys on ollut lääkettä luopumiseen tilapaiseen tuskaan. Ja ilo sekä mielikuvitus on tullut ei vain tilapäisesti vaan jäädäkseen, lue tästä mitä virheitä ei kannata toistaa vuodesta toiseen

Mitä tarvitaan?

Se mitä yritän opettaa jälkipolvelle, on harkinta  ja päätöksentekeminen paljouden keskellä. Se että oppii erottamaan suhteellisuuden omassa elämässä niin, ettei selvittelyyn kulu energiaa (sotku) ja harkinta, ettei osta sitä mitä hetkessä tekee mieli vaan pysähtyy ja miettii asioiden tarvetta (selkeys). Tarpeita luodaan ja hyötyjä selitellään. Mutta oikeastaan kumpaakaan ei tarvita, ei nyt tai huomenna.

 

 

 

Lämpimin terveisin Laura, Järjestysvinkit

Mitä Laura puuhailee päivittäin? Sen näet Instagramista @laura_holmstrom_

Jaa tämä artikkeli

Ketä oikeasti kiinnostaa, mitä omistat ?

Uskottelemmeko itsellemme liikaa hyviä asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa? Toivotetaan kaikkea hyvää, luvataan olla itsellemme armollisempia ja kuitenkaan mikään ei toteudu, koska pinnan alla vaanii pelko, riittämättömyys. Suuria suunnitelmia vuodelle, tulevaisuusdelle, sitten kun on aikaa. ”Sitten kun mä, jos mä, kun mä… ”

Haluan jakaa teille muutamia ”uskomuksiani” menneisyydestä ja väittää niiden olevan vain teennäistä p*skaa. Ainakin ne asiat mitä jokus olen halunnut sokeasti. Oikeesti. Sä tiedät, jos olet menettänyt rakkaan ihmisen, sä tunnet miten syvälle se voi viedä ja imaista mukana. Sä ymmärrät kuitenkin, että sitä ihmistä ei saa takaisin. Sitä muuttuu isojen tapahtumien jälkeen. Mitään ei nää enää samalla tavalla. Alat sittenkin kerrata, ainakin hetken, mitä hyvää elämässäsi on parhaillaan -toivottavasti. Sitten sitä hakee omaa paikkaansa, suututtaa lähimmäiset kun on niin hajalla, kun ei vaan kortit pysyny kasassa.

Ketä kiinnostaa?

Koska haluan, että tarinani ymmärretään jaan sitä niin kauan, että ehkä itsekin tulen ymmärtämään miksi kaikki on voinut mennä niin kuin meni… Kyllä sen tietää, että eteemme tulee väistämättä aina jotain yllättävää. Isoja muutoksia. Näin puhuu myös HS:n tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski uusimmassa blogissaan. Hän kertoo, että varautuminen yllätyksiin kannattaa, sillä mikään elämässä ei mene suunnitelmien mukaan (hän vertaa esim.  Länsimetroon, hyvä vertaus sanoisin).

En kuitenkaan alleviivaa, että elämää pitäisi elää puolivaloilla peläten tulevaa – ei missään nimessä. Vaan ajatus siitä, että tiedostamme sen, että mitä tahansa voi tapahtua ja pikemminkin elää täysillä ja kohdata tulevat suuret mullistavat tapahtumat.  Sillä elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Korkeintaan lähes.

Kun on kokemusta, pystyy päättelemään  miltä jokin tuntuu, pystyy eläytymään. Helppo se on nyt jälkeenpäin oppia ja manata tässä. Mun elämäni hankalin kohta oli nöyrtyä, kun  ”The suunnitelma” mureni. Kun tavoittelee elämässään vääränlaisia asioita ja pohja putoaa yllättäen pois huomaakin seisovansa kuilunpohjalla ahtaassa, koska on keikkunut pilvireunustetulla ajatuksella. Sitä niin kuin kuvittelee, ennustaa ja toteaa ettei tästä tulekaan mitään. Uskoin, että mulle kuuluu samat asiat kuin muillakin ja samassa järjestyksessä. Mutta miksi minä olen ollut niin sokea ja vääränlailla päämäärätietoinen… Ei mun suunnitelmat toteutunut. Ei tullut paritaloa, kissoja, koiria ja pihavajaa. Ei tullut puutarhaa. Tuli pahamieli – aluksi. Mut sekin oli vain tunne.

Mutta ketä muuta muka  tää oikeasti kiinnostaa? Niinpä.

Ketä varten me ostamme, täytämme kotimme, rakennamme uusia taloja, ihailemme jotain? Ketä varten oikeasti? Ja miksi edes verrata itseään muihin? Miksi mun ajatukset on ollu vinoutuneita? Ja mitä mä nyt tässä jauhan siitä? Siksi, että et tekisi samoja suunnitelmia kultareunustetulla saippuakuplalla.

Ymmärrä oma tarinasi, mutta älä ripustaudu

Arvostan suuresti kaikkea kaunista ja kovalla työllä saatua tulosta. Niinhän minäkin olisin halunnut. Täydellisen elämän. Se mitä pidin ennen täydellisenä oli vain feikkiä. Olen oikeesti ollut ravistelun tarpeessa. Huomaan, että olet oppimassa läksyni. Osaan reflektoida mennyttä, ymmärrän miksi suuret suunnitelmani oli tehty hukattaviksi. Ei täysin, sillä olen saanut siitä aineksia jatkaa tätä elämää paremmin omia arvoja kunnioittaen. Eikä ihminen tietysti voi kaikenlaista oppia miellyttävin seurauksin. Tulee säröjä ja kuiluja, jotka pakottaa ajattelemaan. Löytääkseen itsensä.

Ja vaikka ei kliseistä elämää tullut taloineen, mulle tuli jotain paljon arvokkaampaa ja se on se minkä voit vain itse löytää ajattelemalla ja ehkä jopa hieman poksauttamalla sitä kuplaa ympärillä. Koska en voinut saada lisää tilaa ympärilleni, aloin tehdä luopumista ja tarkkailin reaktioitani. Eihän mikään suurten menetysten jälkeen voi enää tuntua niin isolta.

Tallenna muistoja, älä tavaraa

Pysäyttävintä tässä on se, ettemme elä ikuisesti. Jos meillä on mielen päällä turhia asioita, emme pysty kukoistamaan. Jos vaadimme tilaa ympärillemme, raivaamme sitä. Tai sitten hankimme sitä tilaa paneutumatta sen suuremmin perimmäiseen tunteeseen, että miksi.

Kukoistaminen ei tarkoita, että on jotain mitä muille näyttää (hyvinvointivaltion suuri ongelma) vaan se, miltä itsestään tuntuu. Se on se juttu. Sä kukoistat, luot ympärillesi turvallisen ja upean ilmapiirin ilman sen kummenpaa. Sinä riität.

Mikä minä olen niitä henkilökohtaisia ”kukoistuksia” määrittelemään, mutta sen mä vaan sanon minkä huomaan joka kerta asiakkaan luona ammattijärjestäjänä kotikäyntejä tehdessäni, että ihminen muuttuu silmissäni energiseksi, silmät kirkastuvat ja se juttu löytyy. Se elämässä kiinni olemisen riemu. Sellainen on paras hetki, mitä voi tehdä tässä ja nyt. Sellainen, ettei mikään eloton sido sinua mihinkään. Ei menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

 

Parhaimmissa elämän valinnoissasi mukana,

Laura

 

Ps. Muista myös miniopas kodinjärjestämiseen tästä ja vältät yleisimmät mokat järjestämisessä!

Jaa tämä artikkeli

Joulu oli täysin epäjärjestetty!

Me vietettiin joulua, joka oli täysin epäjärjestetty.

Tänä jouluna vietimme juhlaa ainostaan perheen kesken, joten teimme jotain poikkeuksellista!

Oletko koskaan hullutellut juhlapyhien kustannuksella? Me rikottiin tällä kertaa ”järjestystä.” Joulu oli tällä kertaa täysin epäjärjestetty. Aloitimme valmistelut, kysymällä toisiltamme, mikä olisi kaikista parasta joulussa. Esikoinen huudahti ensimmäiseksi ”graavilohi”. Ihanaa, se ei ollut vain ne lahjat joita heti mietin.  Joten meillä tarjoiltiin äidin ja isin (minun ja mieheni) herkkuja mätiä ja perunoita lisukkeineen kera graavikalojen. Kuopus puolestaan liputti perinteisen kalkkunan ja kinkun perään. Ei siinä mitään epätavallista olekaan.

Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti

Yllätykseksi joululahjat oli jo ilmestyneet yöllä kuusen alle. Aamulla hypistely yritysten sijaan kehotin lapsia avaamaan lahjat. Ja siitäkös riemu repesi. Ei enää tuskaisia tuntien odottelua, ei piinaavia kysymyksiä, ei helmassa roikkuvia sormia, ei äänenkäyttöä (lue ei Lauran huutavia kommentteja) vaan iloa ja riemua sekä yhdessä oloa heti aamusta asti. Suosittelen. Se, että olemme 10-vuotta avanneet lahjat vasta illansuussa on osoittautunut lähes katastrofaaliseksi (joo, perinteet on perinteitä, mutta kun kukaan ei ollut näkemässä – ha ha)!

”Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti! Mä en haluu syödä enää! Äiti kauan sä vielä syöt? Mä en jaksais enää istua tässä ruokapöydässä, mulla on kuuma, haluun jo jälkiruokaa…”

Muistatko sinä lapsuudestasi ne piinalliset hetket? Oletko sinäkin ollut se odottava pieni lapsi, jonka vatsaa nipisteli joulun tuoma jännitys, piinallisen pitkä illallinen ja kamala huoli siitä, tuleeko se joulupukki?

Perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet

Mulla tapahtui joku oivallus, et miksi mä jatkan tätä samaa perinnettä mun lapsille? Miksi minun pitäisi sietää jännitystä tai ottaa paineita jouluaaton rutiineista?

Kaikkein parasta oli, kun saatoimme lähteä vielä jouluaattona kävelylle. Ennen päivällistä oli lapsistakin mukavaa lähteä viemään heidän vaarinsa haudalle kynttilä (perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet).

 

Parasta on toimia itselleen parhaalla tavalla. Joulupäivänä anoppi ja appiukko tulivat syömään. Siitäkään en ottanut stressiä (enpä). ”Onhan glögi tarpeeksi lämmintä? Mitä saisi olla alkupalan kanssa? Onko kaikki hyvin? Jos keskustelun ylläpito tuottaa tuskaa, älä masennu! Aina voi puhua omanlaisesta, perinteittömästä epäjärjestyksestä, joita eivät vanhemmat ihmiset saata ymmärtää… Tai kiinnostavista uusista haasteista, jotka ei kyllä natsaa yhtään verrattuna ”entisiin koviin aikoihin”…

-Kaikki voidaan säästää, tavat, rutiinit kuin tavaratkin… mut olisko aika heittää lippu salkoon voiton merkiksi ja tehdä uudesta vuodesta erilainen?

Mä muuten nukuin joulupäivänä päiväunet! AH! Miten olinkaan rauhallinen jouluna… Miten suhtautumiseni laukaisi mitä parhaimman ilmapiirin? Miten olen ennen halunnut luoda jotain sellaista vanhanaikaista, joka ei oikeastaan toimi tippaakkaan?

Tänään tehdään jouluruuan jämistä lohipastaa ja palautellaan aikuisia arjenkeskelle. Ihanaa loppuvuotta ja palataan ensi vuonna taas järjestelyjen pariin.

 

-Laura

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Oletko mielestäsi ansainnut joulun?

Muistan lapsuudesta seuraavanlaisen ajatuksen; ”en taida ansaita joulua.”  Osasin jo lapsena kelailla itsesyytösasioita. Koin huonoa mieltä, jos olin laiminlyönyt koulutehtäviä, en ollut ottanut siskoa mukaan leikkeihin tai tuottanut muuten vain pahaa mieltä vanhemmille (omasta mielestä). Puhutaan noin 10-12 vuotiaasta tytöstä, joka kovasti painiskeli omien ajatusten ja elämänsä muutoksien keskellä.  Ja vähintäänkin kaikki negatiiviset ajatukset jylläsivät ennen joulua.

Epäonnistumisia peräjälkeen

Jo lapsena saatamme aloittaa paineiden keräämisen ja suorittamisen. Jos jostain syystä joku asia menee mönkään, epäonnistuu tai ei suju, se harmittaa. Tottakai. Lapsella on myös oma hyväksytyksi tulemisen mittapuu. En tarkoita, että se on jokaisella sama. Puhun tietysti vain omista kokemuksista.  Se on sellainen, että haluaa monella tavalla olla mieliksi omille vanhemmilleen ja ympäristölleen. Pyrkiä olemaan täysi kymppi, kultainen ja hyväkäytöksinen. Lisäksi lapsella paineet kasaantuu vaikka joulukonsertissa esiintymisestä, matematiikankokeesta siis niistä asioista, joissa pelkäämme epäonnistumista.

Ja se jatkuu aikuisiällä. Hyväksytyksituleminen. Epäonnistumisen sietokyky. Se miten itse asetamme sen riman eteemme, haalimme liian kovat tavoitteet työssä ja vapaa-ajalla. Sokeudumme oman mielemme tehtävälistoihin, piiskaamme viimeiseen asti. Eikä auta, kun naapurilla näkyy menevän kaikki putkeen ja paremmin. Siitä se rima vasta huipulle nouseekin. Viimeistään somekuvista lyödään viimeinen naula arkkuun. Minäkin haluan onnistua täydellisesti! Sehän se mulla oli jo lapsena …Se neiti täydellisyyteen pyrkijä, se pieni  ja onneton – ainoana mittarina   minä itse.

Ja nyt juuri joulua ennen kasaantuu kaikki tehtävät, listat, siivoamiset, järjestämiset & joululahjahankinnat. Pitää ehtiä aikataulun mukaisesti toteuttaa suunnitelmat. Pitää imellyttää ja paketoida. Siivota ja silittää. Tampata ja ehtiä. KIIRE!

Hei älä yritä olla täydellinen!

Keräämme itsellemme paljon asioita, joita kuvittelemme ehtivämme vielä ennen vuodenvaihdetta. Vasta suoritettuamme ison määrän tehtäviä, sallimme joulun lepohetken. Hankalinta tässä on se, että todellisuudessa kilpailemme itsemme ja oman mielemme kanssa. Voi kunpa olisin jo lapsena tajunnut oppia tekemään asiat silloin riittävän hyvin. Tai olisin ollut tyytyväinen riittävän hyvään suoritukseen ! (Olisko toi reppu kaatuneiden joguttien kanssa riittävän hyvä suoritus kiireen alla… Ei hyvä! En säästä aikaa käymällä kiireellä kaupassa, kun lopputulos on tämä. Siihen ne eväät sitten levähti…)

Muutama vuosi sitten minulta katkesi selkä. Kun piti edetä ”muiden” odotusten mukaan. Piti tehdä ja suorittaa. Itse sain maksaa kiireen ja sen tuomat ahdistukset.

Pidä hetken kirjaa, mitä olet tehnyt

Kiire on taas alkanut hiipiä kuin varkain. Sehän se on, kun kaikilla on sama vuorokausi, samat tunnit. Mieti hetken ja pysähdy. Mikä on ensisijaista? 

Kun korkealle kasattu torni hajoaa, se pitää koota uudelleen kestävämmäksi. Omaa ajankäyttöä voi hyvin tarkastella niin, että pitää kirjaa ihan alkukantaisesti kaikesta tekemisistämme. Niin olen minäkin tehnyt. Käytä aikaasi edes yksi päivä ja huomaa oikeasti kuinka tehokas olet. Ja muista myös aikasyöpöt, mihin turhaan saatamme kuluttaa päivästämme tunteja?

Kuuntele minicast aiheesta (kesto 1min 30s) tästä 

Itselleni oli kaikkein tärkeintä huomata, että levänneenä asiat toimii paremmin ja se mitä kaikkea yritän päivääni mahduttaa väsyneenä kostautuu väistämättä ja palikat levähtää. Digimaailmassa on pakko valmistella asioita ennakkoon ja suunnitella. Se on myös ajankäytön hallintaa, että muistaa rajoittaa tekemisensä sopivaksi. Huomaa kuitenkin, että tehokkuus ei ole aina vakio, eikä pidäkään olla.

Mieti, että olet tärkeä tällaisena kuin olet, riität kyllä! Se mitä ympärilläsi on, tarkoitettu olemaan sillä hetkellä. Emme voi kuluttaa itseämme loppuun kelailemalla vain täydellisyyteen pyrkimistä. Mihin perusasioihin voisit olla tyytyväinen.

Olen erottanut tärkeimmäksi (ja niin kliseiseksi) oman perheeni. Ehkäpä se joskus niin itsestään selvä anoppilassa vierailu onkin vuoden tärkein hetki, sillä se ei tule välttämättä toistumaan. Tämä on se ydin, mitä yritän itselleni muistuttaa hetken ainutlaatuisuudesta.

Mieti, mitkä ovat omat parhaat toimintatapasi? Kun olet listannut muutamien päivien tekemisiäsi, huomaat omat voimavarasi. Tapasi toimia voi olla nopeaa tai hidasta. Sillä ei ole väliä, kunhan pystyt suhteuttamaan ne tärkeimmät asiat. Jokaisen päivään kuuluu toistuvia asioita, rutiineja. Tee valintoja, jotka palvelevat omaa jaksamistasi. Ulkoilu voi tehdä hyvää sillä hetkellä, kun murehdit mistä pitää aloittaa.

Tiedäthän sinäkin sen tunteen, kun pitäisi alkaa hoitaa itselleen tärkeää asiaa, mutta on vaikeaa motivoitua? Saatat alkaa järjestää vaatekaappia tai laatikoita välttääksesi ryhtymistä sen ”The jutun” aloittamisessa. Pakon edessä paras, vai kuinka se menikään? Mulla yksinkertaisesti  kävellessä ja juostessa tulee monta kertaa ongelmiin ratkaisut. Ei sillä, että laskut ja juoksevat asiat hoituu itsestään, vaan niin että tulee aloittaneeksi tuulettunein ajatuksin.

Mitään ei voi mitata …

 

Muista, ettet ole sen arvokkaampi mitä enemmän suoritat. Et ole sen arvottomampi, jos et tee niin kuin muut. Olet kaikkein arvokkain, kun arvostat itseäsi. Pyydät myös apua, mikäli tarvitset. Sillä sinä itse alat tunnistaa omia rajojasi vähitellen, kun kiinnität  huomiota mitä teet ja miten.

 

Miten sinä  ratkaiset kiireen ja sen myötä kasautuvat tehtävät, tunteet ja väsymyksen? Oletko jo toteuttanut edellämainittuja teemoja? Mikä on sinun avaimesi kiireettömyyteen?

Toivon, että postauksestani on ollut sinulle iloa ja hyötyä arjen keskellä. Nauti ympärilläolevasta. Opitaan itsestämme ja siitä, että joulumme toisi mukanaan sen oikeanlaisen tunnelman. Sen, mikä riittää.

Iloa ja rauhaa sinun jouluusi <3

-Laura

 

 

ps. Tervetuloa tilaamaan  Järjestysvinkit Miniopas  tästä 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Luulin olevani tänään yhtä vahva kuin Myrskyluodon Maija

Mun piti kertoa sulle siitä, miten järjestetään joulu ilman stressiä. No joskushan tapahtuu niin, että mitä ikinä suunnitteleekaan, asiat voi alkaa heittää häränpyllyä juuri sillä hetkellä, kuin vähiten sitä odotat. Kappas! Mulle tapahtui juuri niin.

Tarkoitus oli kertoa mun ja asiakkaan kohtaamisesta ja siitä, miten aloittaa jouluhärdellistä selviytyminen. Tietysti minulla on sinulle siihen vinkkejä, mutta odota hetki. Korostan sinulle jotain, mikä tällä hetkellä on päällimmäisenä mielessä.

Kertomus alkaa torstaiaamusta 30.11. 2017  klo. 8.30. Olimme sitä ennen koko aamun valmistautuneet lähtemään koululle katsomaan vanhimman poikani tanssiaisia, jotka järjestetään joka vuosi nelosluokkalaisille. Aamu oli raikas ja juhlan tuntua oli ilmassa. 10-vuotias on ihana, avoin ja suhtautui pukeutumiseen avoimin ja iloisin mielin. Hänestä oli kiva näyttää tyylikkäältä herrasmieheltä tummassa juhlatakissaan ja ryhdikkäässä kauluspaidassaan. Puolestaan minulta ei voinut odottaa tyyneyttä ja rauhallisuutta. Pitihän siinä nyt jonkun herätellä pientä jännitystä ilmaan hermoilemalla ja liimailemalla lapsen kantapäihin valmiiksi rakkulalaastaria. ”Varmuuden vuoksi”… ja nykimällä rusettia suoraan ronskein ottein lapsen hentoa kaulaa vasten.

Saavuimme ennen puoltayhdeksää koulun juhlasaliin, jossa olikin jo runsaasti vanhempia odottamassa. Mieli oli kevyt ja odottavainen. En ollut kuullut sanaakaan tanssiaskeleista tai saati edes nähnyt niitä, mitä lapset olivat jo pitkin syksyä harjoitelleet.

Näkökenttäni sumeni

Juhla alkoi perinteisellä sisääntulolla ja Kehruuvalssilla. Jatkumona oli luvassa Cicapo ja muutama muu perinteinen. Sitten alkoi virallinen osuus olla ohi ja vaihdettiin vapaalle. Tässä vaiheessa jalkani löi tahtia ja epävakaa käsi kuvasi muistoja puhelimeeni.

Mitä nyt tapahtuu? En tiedä kuka oli suunnitellut musiikin tai koreografian, mutta en voinut uskoa silmiäni tai korviani.  Mun näkökenttä sumeni, enkä nähnyt enää eteeni. Valot sammui. Taustalla alkoi soida Lasse Mortensonin Myrskyluodon Maija.

En edelleenkään nähnyt mitään, sillä silmäni kostuivat kyynelistä. Mun lapsi, Itsenäisyys, Suomi 100. Miten tähän olisi voinut valmistautua? Seison pilkkopimeässä juhlasalissa. Pimeys auttoi hetkeksi, sillä silmälasini huurteen  takaa en olisi voinut mitään  katsellakaan. Kimara jatkui Olavi Virran ja muiden klassikoiden tähdittämänä, en saanut sanaa suustani. Nielin kyyneleitä. Poikani, joka siellä tanssi on saanut toisen nimensä 10-vuotta aikaisemmin herra Virran mukaan. Se oli siinä. Olisin voinut pestä samantien koko juhlasalin lattian vuodatuksellani. Ihmeellisintä tässä oli se, että juhlasalin ilmapiiri oli jotain aivan käsittämätöntä. Kuin olisimme kaikki olisimme eläneet yhdessä Suomen Itsenäistymisen vaiheet… Musiikki vei meidät menneestä tähän päivään.

Taidan olla surullinen, vai mitä se oli?

Olin ylimielisesti luottanut siihen, että juhla hoidetaan kunnialla ja kannustuksella läpi. Hurraa. Sain taas kokea sen saman, mistä puhun luennoillakin ihmisille. Ne tunteet. Ei mua ole itkettänyt vuosiin joulujuhlat, kevätjuhlat, mutta tämän torstaiaamun Itsenäisyystassiaiset veivät mut ajassa jonnekin kauas. Samalla se pysäytti mut tähän hetkeen. Miksi kukaan ei sanonut, että tarvitsen nenäliinoja? Miksi yhtäkkiä alan vuodattaa kyyneleitä valtoimenaan? Miksi en osannut valmistautua?

Mä tunsin jotain. Osittain rauhoitti, toisaalta suretti. Ne oli mun ensisijaisia tunteita. Helpotuksen huokaus osasin ne sentään tässä ilmaista. Se miten tämä kaikki vaikuttaa ihmiseen ja kokonaisuudessa elämään on hyvin monipuolista, eikä niin mustavalkoista kuin annan ymmärtää. Puhun mielelläni tavaroista ja suhteesta niihin. Puhun mielelläni päätöstentekemisestä ja luopumisen harjoittelusta. Kerron mielelläni tunteiden sanoittamisesta, mutta  täytyy olla  valmis ja virkeä ennen kuin pystyy  kohtaamaan omat tunteensa ja valmis miettimään tärkeintä. Se on kaikessa sama. Pitkä prosessi ymmärtää.

Se, että mun piti alkaa kertoa jouluvinkkejä siirtyy nyt tuonnemmaksi. Lupaan, että kuulette niistä pian. Mutta haluan korostaa tällä postauksella sitä hetkessä elämisen tärkeyttä. Sitä, että ei voi  koskaan liikaa valmistautua mihinkään. On se sitten joulu tai mikä tahansa kohtaaminen elämässä. Asiakkaan kanssa varsinkin järjestäminen viedään alusta loppuun, eikä koskaan vältytä tunteilta. Eikä niitä pidä vältellä.

Lapsessa näkyi riemu ja viisaus. Saimme lopulta tanssia yhdessä  valssin. Kevein askelin. Lapsen silmät, elämää täynnä. Ajatukset ovat selviä näkemyksiä. Palkitseva esitys, vanhempien riemu ja ylpeys. Mikä parhaiten voisi palkita näitä elämäänsä aloittavia ihmislapsia? Yksinkertaista.

Kun näkee selkeästi, mikä merkitsee eniten elämässä voi se auttaa suhtautumaan (joulun) järjestämiseen, kiirettömyyden ja rauhallisuuden tunteen saavuttamiseen. Yllätyksistä huolimatta.

PS.  Niin ja samaan aikaan, kun mä tätä kirjoitan soitti Rea Haverinen Radio Suomirockilta ja haastatteli radio-ohjelmaan. Tulee muuten tänään ulos klo 17 maissa. Elämä osaa yllättää, kertakaikkiaan…

 

 

 

Onnea Itsenäinen Suomi. Onnea sinulle ja läheisillesi. Onnea yksinkertaisuus hyvässä ja pahassa. Ilossa ja surussa.

Rakkain terveisin Laura, järjestysvinkit

 

Jaa tämä artikkeli

Kuinka luot aikaa ja tilaa elämääsi

”Ahdistaa, ahdistaa, voi P*#%#*E! Kauhee hedari en mä jaksais…”

Kiireiset päivät, ajankäyttö, suunnitelmat, toteutukset, remontit, muutot, syntymäpäivät, neuvolat, lääkärit, kodin siivous ja järjestäminen, vanhempainillat, harrrastukset, kahvinkeitto myyjäisissä, liikunta, ruoanlaitto, pyykit, hyväolo, sairastumiset, muutokset, laskut, raha…… KIIIIRE joka paikkaan!!! Siitä seuraa voimattomuus, väsymys, haluttomuus, epämiellyttävät tunteet, riittämättömyyttä, ahdistusta, pelkoa, tunteita, joita sanotaan yleisesti negatiiviseksi.

Elämä varsinkin pienten lasten vanhemmilla tuottaa paljon repeämistä paikasta toiseen ja miettimistä, kuinka ehtii ja miten ehtii.

Ajankäyttöön pitää ja voi itse vaikuttaa!

Kuuntelin Anna Perhon haastattelua  Suplasta, (se on äppi , jossa podcasteja ja  kaikki ohjelmat on kivasti kuunneltavissa). Anna Perholla on hyviä ajatuksia ajankäytöstä ( ja myös uusi kirja Antisäätäjä, Otava 2017, fiksun ajankäytön opas).

Hän listasi muutamia asioita mm _suunnittelemattomuus_ ja _puuhastelu_

Suunnittelemattomuutta ilmeni suomalaisten työviikossa paljon. Tehdään asioita, muttei valmistella viikkoa pidemmälle. Hän lisäsi myös, että lauantai on yleensä ihmisillä stressaavin päivä viikosta, sillä siihen kohdistuu valtavat paineet. Pitäisi saada nähdä ystäviä, urheilla, käydä kaupoilla, kierrellä huonekaluliikkeessä, viimeistellä remontit ja viettää kolmen lapsen synttäri-ja rippijuhlat eli kaikki siihen samaan päivään.

Puuhastelulla hän puolestaan tarkoitti sitä, että tehdään sitä sun tätä, mutta ilman päämäärää. Töissä ja kotona. Jopa keskittymisen puutetta? Puuhastelu on kiva harrastelumuoto, mutta jos on näppinsä joka pelissä, ei tuu hyvä ollenkaan…

Allekirjoitan suunnittelemattomuuden ja puuhastelun.

Ajankäyttö liittyykin järjestämiseen. Pitäisi muistaa pilkkoa asiat tärkeysjärjestyksen mukaan ja pienempiin eriin. Poimia itselleen ne tärkeimmät. Ja suhteellisuutta mukaan. First things first.

Me ei voida olla miellyttämässä kaikkia yhtäaikaa, joten siinäkin mielessä täytyy osata ja oppia kieltäytymään. Liika on liikaa. Liikaa joka suuntaan on aina huono. Mutta kuinka sitä kieltäytymistä voi sitten opetella?

Askel kerrallaan. Anna Perholla oli myös hyvä vinkki siihen, ettei aina heti tarvitse vastata. Se että ”ostaa” tavallaan toiselta aikaa itselleen, pohtii ja nukkuu yön päälle. Toisaalta, jos olet opettanut muille aina suostuvasi, menee muutokseen jokin tovi. Mutta se tapahtuu, mikäli alat itse toistaa asiaa, niin että mietit.  Ja keskityt omaksi parhaaksesi.

Syy sille, että suostumme ja vastaamme aina” kyllä” voi johtua myös omista ajattelutavoista. Ajatus siitä, ”mitä toinen minusta ajattelee” tai ”mitäköhän se nyt sitte, suuttuukohan se kun en mä taaskaan voi mennä” ajaa meidät ihan vääriin minäkuviin. Koska jos olet aina menemässä toistenmenojen mukaan , väsyt ja unohdat itsesi.

Luopuminen ja valintojenteko on kaksi tämänpäivän paljouteen liittyvää termiä.

On siis osattava luopua jostain, myös niistä kivoista jutuista… Jos on perhettä, ei valitettavasti voi elää sinkkuelämää… Jos on yksi vapaa, ei voi suunnitella koko päivää täyteen menoa. Jos viikon hoidat kokolailla työasioita tai hoidat kokopäiväisesti lapsia, voit vain kuvitella, millaista viikonlopun palutumisesta seuraa… Taatusti olet väsyneempi maanantaina kuin perjantaina, jos vielä posotat täyttä päätä paikasta toiseen …

Vähennä siis jostain, luovu jostain vähemmän tärkeästä. Toisaalta jos tietää väsyvänsä, kannattaa ehdottomasti kuunnella itseään ja miettiä mistä jään paitsi, jos nyt jostain syystä ei pääsekään osallistumaan tapahtumiin tai juhliin, minne on lupautunut.  Opit kunnioittamaan itseäsi.

Täytyy myös muistaa, että on energiaa ja iloa tuottavia menoja sekä päinvastoin. Opettele siis kohtaamaan asia kerrallaan, järjestä ne tärkeysjärjestykseen ja pohdi, mitä ihanaa minulla kuitenkin on, vaikka en nyt säntää joka paikkaan päättömästi. Se oman ajan ottaminen ei tarvitse olla myöskään sen ihmeellisempää. Aina ei tarvita suuria eleitä, pienikin riittää. Ja siitä on kysymys, hoida se pieni tärkeä asia alusta loppuun. Jolloin saat innostusta, motivaatiota jatkaa eteenpäin.

Asioita voi kuin voikin järjestää. Se ei aina ole konkretiaa, mutta liittyy kovasti paljouteen ja sen tuomiin haasteisiin. Täytyy harjoittaa luopumislihasta ja pystyä päättämään. Sitä oppii kun harjoittelee. Palkintona enemmän aikaa oikeasti!

Sain kunnian vierailla Radio Aallon iltapäivässä itsekin Joonas Vuorelan haastateltavana. Kerroin siellä työstäni ammattijärjestäjänä. Pääset kuuntelemaan koko jutun >> tästä. Ammatissani on yksi tärkeimmistä järjestää asiakkaalle yhdessä aikaa ja tilaa elämään.

Elämä on todellakin järjestämisen arvoista tämän runsauden keskellä. Ja mä siinä sua tukemassa, se on konkretiaa! Yksin ei tarvitse jäädä…

-Laura

Jaa tämä artikkeli

Sateen alkusoitto ja tunnemyrskyä perään

Millaista on kun ei saa kertakaikkiaan aikaiseksi?

Välillä tuntuu, että sataa niskaan oikein rankasti niin kuin syksyllä konsanaan. Tarkoitan, että mieli on maassa eikä ajatus kulje. Ideoita tulvii , mutta mitään ei saa aloitetuksi. Sitä voi kutsua väsymykseksi tai aikaansaamattomuudeksi, mutta itseään ei kannana alkaa ruoskia. Syyttelyllä ja syyllisyydellä ei tuoda positiivisia lopputuloksia.  Joskus vaan on liikaa ajatuksia, liikaa tekemistä ja liikaa virikkeitä. Oletko koskaan ajatellut, että liialliset ajatuksetkin uuvuttavat?

Mulla on ollut mielenkiintoinen kesä ja syksy. Olen rakentanut  Järjestysvinkit  yritystoimintaani ja valmistellut innolla nyt jo alkanutta  luentosarjaa. Ensimmäinen luentoni käsittelikin juuri sitä paljoutta ja sen tuomia haittavaikutuksia. Mä allekirjoitan sen, että ihan mitä tahansa asiaa on liikaa se kuormittaa.

Just tuohon ”sadeilmiöön” viitaten on raskasta kantaa mielessään satoja asioita ja sitten stresssaantua niistä. Vaikka itse olen tässä nyt ehkä kyseenalainen esimerkki  #suomi100 videohaasteineni, mutta usko tai älä koen minäkin joskus tunteita ylhäältä alas.

Oletko sä huomannut ettei  mikään asia alkuinnostuksen jälkeen olekaan enää niin jänittävää, jos jutuista tulee suorittamista. Tai jos teet jotain valintoja nopeasti niitä saatta katua tai harkitset jotain tosi pitkään ja sitten sekin menee munilleen? Näissä kaikissa esimerkeissä on tunteet mukana. Ihmistä pidettiin vielä järkiolentona 1970-luvun alkuun asti… Ai se nyt mennytkään ihan niin. Tunteet ne meissä vallan saa – vai miten se meni…

Koska nimenomaan ne  tunteet vie meitä syvimpään myrskyyn ja taas takaisin tyynelle ulapalle (onneksi ne tunteet kestää kerrallan sen 7min). Onko sulla sama fiilis? Tunteet on välillä tosi raskaita ja rasittaviakin. Mutta niitä ei saa sivuttaa, sillä niiden onkin tarkoitus pitää meidät valppaana ja oppia tiedostamaan…

Seuraavalla luennolla  la 28.10 Kanneltalossa käsittelen aihetta ”luopuminen ja tunteet” ja tietysti ammattijärjestäjän näkökulmasta ja vinkkelistä. Mutta asiathan ei voi olla niin yksinkertaisia. Mitä me oikeasti mietimme, tunnemme? Mikä aiheuttaa meissä reaktioita ja mikä ei? Miten tunteita hallitaan? Miten opitaan luopumaan? Miljoonia kysymyksiä.

Liiallisten ajatusten pyörittely ahdistaa niin paljon kuin sanotaan sotkunkin ahdistavan. (Sillä sana ahdas=ahdistaa) Niin ja mitä sotkuun tulee, voi aina kysyä viimeistään pulmatilanteissa suoraan. Meillä Kotona.fi:ssä vastaan juuri sinun esittämiin kysymyksiin. Samalla voit katsoa videon ja tutustua minuun henkilökohtaisesti, miten ja miksi minä haluan auttaa sinua tämän paljouden keskellä. TÄSTÄ

Mulla on just sellainen päivä, että eilen illalla julkaisin aiheesta YouTubeen videonkin. <- kurkkaa sekin, siinä on yks tärkeä pointti!

Toivottavasti nähdään viimeistään 28.10. Tavaranvaihtotorilla, Kulttuurikeskus Kanneltalossa. Olet lämpimästi tervetullut vaihtamaan ajatuksia kanssani paljouksista, jotka vievät aikaasi. Niin tunteella kuin järjelläkin. Tilaisuuteen on vapaapääsy ( – kaiken lisäksi pääset liikatavaroista eroon).

Onneksi sateen jälkeen paistaa aina aurinko, kevyesti keskiviikkoa eteenpäin ja oikein hyvää loppuviikoa samalla.

Laura

Jaa tämä artikkeli

Käytämme evästeitä sisällön ja mainosten personointiin, sosiaalisen median ominaisuuksien tarjoamiseen ja liikenteen analysointiin.

View more
Cookies settings
Accept
Decline
Privacy & Cookie policy
Privacy & Cookies policy
Cookie name Active

Keitä olemme

Verkkosivustomme osoite on: https://xn--jrjestysvinkit-5hb.fi.

Mitä henkilötietoa keräämme ja miksi

Kommentit

Kun sivuston käyttäjät jättävät kommentteja sivustolle, keräämme kommenttilomakkeessa olevat tiedot, sekä käyttäjän IP-osoitteen ja selaimen versiotiedot roskaviestien tunnistamisen helpottamiseksi. Kun vierailijat jättävät kommentin tälle sivustolle keräämme tiedon, joka on näkyvissä kommentointikentissä, IP-osoitteen sekä selaimen versioon liittyvät tiedot. Sähköpostiosoitteesta luotu anonymisoitu hajautustieto (hash) voidaan lähettää Gravatar-palveluun, jotta tiedetään onko kommentoija palvelun käyttäjä. Gravatar-palvelun tietosuojaseloste löytyy osoitteesta https://automattic.com/privacy/.

Media

Mikäli lataat kuvia tälle sivustolle, sinun tulee välttää sellaisten kuvien lataamista, joissa on tallennettu paikkatieto (EXIF GPS). Sivuston vierailijat voivat ladata ja katsoa paikkatietoa kuvista, joita sivustolla on.

Yhteydenottolomakkeet

Evästeet

Jos jätät kommentin sivustolle, voit valita nimen, sähköpostiosoitteen ja url-osoitteen tallennuksen evästeeseen. Tämä toiminto lisää käyttömukavuutta, koska lomaketta ei tarvitse täyttää jokaisella kerralla uudelleen kommenttia lisätessä. Evästetieto poistetaan selaimesta vuoden kuluttua. Mikäli sinulla on tili ja kirjaudut sivustolle asetamme väliaikaisen evästeen, joka päättelee tukeeko selaimesi evästeitä vai ei. Tämä eväste ei sisällä henkilötietoa ja se poistetaan kun selainikkuna suljetaan. Kun kirjaudut sisään asetamme useita evästeitä, jotka tallentavat kirjautumis- sekä näyttöasetuksesi. Kirjautumisevästeet poistetaan kahden vuorokauden kuluessa, näyttöasetuksiin liittyvät evästeet poistuvat vuoden päästä. Mikäli valitset “Muista minut” kirjautumisen yhteydessä, kirjautumistietojasi säilytetään kahden viikon ajan. Mikäli kirjaudut ulos, kirjautumiseen liittyvät evästeet poistetaan samassa yhteydessä. Mikäli julkaiset artikkelin tai muokkaat olemassa olevaa tallennamme selaimeen evästeen, joka sisältää muokattavan artikkelin ID:n. Eväste vanhenee yhdessä vuorokaudessa.

Muilta sivustoilta upotettu sisältö

Tämän sivuston artikkelit voivat sisältää upotettua sisältöä (esimerkiksi videoita, kuvia, artikkeleita jne.). Toisilta sivustoilta tuodun upotetun sisällön avaaminen on verrattavissa siihen, että vierailija itse kävisi kolmannen osapuolen sivustolla. Nämä sivustot voivat kerätä tietoa sinusta, käyttää evästeitä, upottaa kolmannen osapuolen seurantaevästeitä ja monitoroida vuorovaikutustasi upotetun sisällön kanssa, mukaan lukien vuorovaikutuksen seuranta jos ja kun olet kirjautunut käyttäjänä sivustolle.

Analytiikka

Kenelle jaamme tietosi

Kuinka kauan säilytämme tietoa

Mikäli jätät kommentin, kommenttia ja sen metatietoa säilytetään toistaiseksi. Tämä tehdään siksi, että voimme tunnistaa ja hyväksyä seuraavat kommentit automaattisesti sen sijaan, että säilyttäisimme ne moderointijonossa. Tallennamme rekisteröityneiden käyttäjien (jos sellaisia on) käyttäjäprofiilien tiedot. Kaikilla käyttäjillä on mahdollisuus nähdä, muokata ja poistaa omia henkilötietojaan milloin vain. Ainoastaan käyttäjänimeä ei voi muuttaa. Verkkosivuston ylläpitäjät voivat nähdä ja muokata käyttäjäprofiilien tietoja.

Mitä oikeuksia sinulla on omaan tietoosi

Mikäli sinulla on käyttäjätili tälle sivustolle tai olet jättänyt kommentteja, voit pyytää koostetiedostoa omista henkilötiedoistasi, sisältäen kaiken henkilötiedon, jonka olet meille antanut. Voit myös pyytää henkilötietojesi poistoa. Oikeus omien tietojen poistoon ei koske sellaista henkilötietoa, joka meidän on säilytettävä ylläpidollisista, juridisista tai tietoturvaan liittyvistä syistä.

Minne lähetämme tietosi

Vierailijoiden kommentteja saatetaan tarkistaa automatisoidun roskapostiestopalvelun kautta.

Omat yhteystietosi

Lisätiedot

Kuinka suojelemme henkilötietojasi

Miten toimimme tietomurron tapahtuessa

Kolmannet osapuolet, joilta saamme henkilötietoa

Henkilötietoon liittyvä automaattinen päätöksenteko ja profilointi

Toimialaan liittyvä lainsäädäntö

Save settings
Cookies settings