ammattijärjestäjä Archives • Järjestysvinkit

Leppoisa järjestys lastenhuoneeseen edullisesti! Sisältää bonuksen ja kuvat lastenhuoneesta…

Pehmolelut kasaantuvat sänkyihin, nurkkiin ja lattialle pölyyntymään ja niitä on liikaa (miten niitä edes voi säilyttää!!!). Legot liikkuvat jalkojesi alle yön pimeydessä ja päivällä ne ovat kaikkialla. Valmiit rakennelmat eivät löydä paikkaansa. Paperisälä valtaa pöydät, hyllyt ja tasot. Pikkulelut ovat aina hukassa, kun niitä tarvitaan, samoin hahmot ja figurit ovat joka paikassa, mutta ei kuitenkaan missään. Muovailuvahaa irrotellaan milloin mistäkin, askartelut, kynät ja paperit väärissä paikoissa kaiken kaikkiaan, piirustuksiin ja taideteoksiin hukutaan eikä tiedä mitä niille tehdä. Likaiset, puhtaat ja puolipitoiset -kaikki lattialla ja paljon muuta…

Paikka kaikelle – kaikki paikalleen, mutta miten?

Kun lapset olivat pienempiä mietin, millä ihmeellä vähentäisin tavaraa lastenhuoneesta. Lapset eivät halunneet luopua pölyäkeräävistä karvanaamoista, keräilyhahmoista ja pääsiäisyllätyksistä, joilla ei edes leikitty.

Joskus tuntui siltä, että helpompaa olisi ollut tunkea jätesäkkiin vaan kaikki piirustukset ja askartelut, aarteet ja muut tilpehöörit! Lapset keräili ja (keräilee edelleen) kaikenlaista pientä. Kunnon hamstereita käppyrä keppeineen ja kivineen.

Meillä ei näkynyt enää lattiaa, huone hukkui legoihin ja muuhun sälään nopeasti. En halunnut hävittää mitään salaa, siitä vasta itku olisi tullutkin.

Tuli monta kertaa  niin surullinen ja voimaton olo tämän kaiken lelumäärän keskellä. En osannut enää puhua nätisti lapsilleni, kun kaikki tavarat ja lelut toivat  ärsytyksen tunteen.  Koko ilmapiiri kotona kääntyi pakkaselle. Taistelutilanne kärjistyi aina, kun kyse oli siivoamisesta tai järjestämisestä.

En olisi vielä muutamia vuosi sitten uskonut, että saisin kysymyksiini apua ja vastaukset. Tässä miettiessäni ”entistä elämäämme”, kerron miten sain pysyviä vastauksia ja ratkaisuja painaviin ongelmiini. Ja etenkin leppoisan järjestyksen meille.

Kuulin vuosi sitten keväällä ensimmäisen kerran Ilana Aallon Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssista. Päätin osallistua ennakkoluulottomasti ja katsoa, mitä kurssi piti sisällään. TÄSTÄ SUORAAN KURSSIKUVAUKSEEN

Ilana lupasi kurssillaan enemmän aikaa ja vähemmän tavaranpyörittämistä. Osui nappiin. Sitä parasta järjestystä olenkin aina pyöritellyt — tuloksetta. Samaan aikaan saatoin tiuskia, kun kukaan muu ei tee yhtään mitään siivoamisen eteen ja pahanilman lintuna pörhälsin halki lastenhuoneen viikko toisensa jälkeen. Nyt jälkeenpäin voin sanoa kurssista, että liikoja ei luvattu! Meillä ilmapiirin paraneminen on ollut saavutettavissa kurssin ansiosta. Samoin voin sanoa lelumäärien hallinnnasta. Ja voitko kuvitella, lastenhuoneen siivoaminen vie aikaa alle 10 minuuttia!

 Mutta kun haluan olla hyvä vanhempi

Huomasin  itseopiskelukurssin myötä kiinnittäeeni huomiota omaan käyttäytymiseen. Ostelu kirpputoreilta ei vähentänyt tavaramäärää tai helpottanut luopumisen tuskaa. Päin vastoin. Kyllä tavaraan saadaan aikaan tunnesuhde, oli se sitten uusi tai käytetty,  lahja tai löytö. Luonnehtisin entisiä tapojani näin; käypiä syitä ihan mihin tahansa tavaratulvaan:

  • yritin olla hyvä vanhempi hyvittämällä leluilla ja ostamalla (omaan pahaan mieleeni) lapselleni tavaraa. ”Kun lapsi tulee onnellisemmaksi, niin minäkin tulen tai päinvastoin”
  • tekaisemalla lapsilleni onnellisen lapsuuden, jonka mittana on lelumäärä
  • hyväksyin meille kotiin kaikki lelulahjoitukset, vaatteet ja kaikki mitä meille saatettiin antaa. Saatoinhan säästää pitkän pennin, mutta en hermojani…

Kurssilta saaduilla neuvoilla ja perehdyttävillä vinkeillä sain  kuin sainkin etäisyyttä totuttuun tapaan

Paikka kaikelle lastenhuoneessa ei muuttanut minua ihmisenä, mutta hillitsi meidän vanhoja käyttäytymismalleja ja opetti jopa niistä kokonaan eroon. Saamme keinoja hallita tavarapaljoutta.

Kyllä, ymmärrän nyt käytökseni syyt, koska lasteni huone on ollut yksi haastavin temmellyskenttä  ja tunteiden pyörä johtuen totutuista tavoista kiertää negatiivista kehää. Ja ratkaista ongelmia väärin menetelmin.

Kurssilta saaduilla neuvoilla ja perehdyttävillä vinkeillä sain  kuin sainkin etäisyyttä totuttuun tapaan.

Lastenhuone on lasten! Ja saakin olla epätaydellinen.

Jos lapset viihtyvät sotkuisessa huoneessa, se sallitaan ehdottomasti. Epätäydellisyys on hyvästä ja parhaat leikit virittyy yleensä aikuisten silmin katsottuna kaaoksen päälle tai keskelle “tavaramyrskyä”. Mielestäni tärkein oivallus koko kurssin ansiosta on kuitenkin, että  lelukaaosta voi sittenkin hallita. Jes, se kuuluisa tavaratasapaino!

Miksi siis murehtisin kodin järjestämisestä enää yhtään?

Avain siistimpään lastenhuoneeseen on, ettei ylläpidetä vanhoja kaavoja, vaan saadaan lapset mukaan raivaustouhuun. Nähdään ne kompastuskivet. Omaksuminen on helppoa viikko kerrallaan Ilanan ohjeistuksella. Raivausmetodin opittuamme siirryimme kategorisointiin lasten kanssa. Kuvallisten ohjeiden kanssa ei voi epäonnistua. Niin selkeää ja helppoa!

 Lopullinen arvioni kurssista:

Vaikka itse järjestän ammatikseni, on kovin suuri kynnys pyytää minua luoksesi kilometrien päähän. Siksi mä iloitsin siitä, että Paikka kaikelle lastenhuoneessa – itseopiskelukurssilla  saat oikeita tuloksia aikaan itsenäisesti! 

En halua missään nimessä siirtää lapsilleni vääriä tapoja. Haluan opettaa, miten voi elää ja auttaa käsittämään järjestämisen niksejä. En aio hukata yhtään enempää aikaani jankutukseen, kauhisteluun ja uhkailuun. Lastenhuone on nyt kurssin ansiosta pysynyt leppoisassa järjestyksessä. Tärkeintä on nyt se, että jokainen perheenjäsen on oivaltanut kurssilta saadun metodin, miten edetä hankalissa siivoustilanteissa ja kääntää ne kompastuskivet voitoiksi. Lastenhuonetta kunnioitetaan ja uskomatonta, mutta koko perhe tietää missä mitäkin on! Usko pois! Ja parasta että:

Ilana lupaa, mitä leppoisa järjestys pitää sisällään

✎ 4 viikon verkkokurssi, jolla laitetaan lastenhuoneet järjestykseen yhteistyössä lasten kanssa
✎ Alkaa heti kun ilmoittaudut
✎ Ilmoittautuminen päättyy tiistaina 26.6.
✎ Kurssi maksaa 59 €
✎ Kurssimateriaalit ovat käytössäsi 4 kuukauden ajan
✎ Kurssilla on 14 päivän peruutusoikeus

  • lelut saavat rauhassa levittäytyä
  • stressin voi unohtaa
  • tavarat saa paikoilleen alle 10 minuutissa

Kova lupaus, mutta huomasin sen toimivan niin kuin pitääkin. Voin allekirjoittaa täysin itseopiskelukurssin toimivuuden! Kysyttävää? Katso tästä lisää!

 

Ennen kuin olet täysin loppu ja uupunut tai tartut uhkaavasti viimeisillä voimillasi jätesäkkiin, haluan auttaa sua! Tartu tilaisuuteesi nyt ja ota tilalle:

  • leppoisa järjestys lastenhuoneeseen
  • parhaat neuvot ja niksit päätöstentekoon
  • vinkit ja opit tavaratasapainon hallintaan
  • erottaa turhat tärkeistä (ja päästä ylimääräisestä eroon sovussa lasten kanssa)
  • paikat kaikelle – kaikki paikalleen
  • huokaista helpotuksesta, irrottautua negatiivisesta kehästä ja syyllisyyden tunteesta
  • saada enemmän aikaa mieluisille asioille
  • metodin, jota voit hyödyntää koko kodin järjestämisessä (ohittamaton etu)
  • +KESÄBONUKSEN: 5 minuutin päivittäiset Järjestysvinkit -ohjeet (arvo on 9,90)

Ehdotan, että osallistut tästä mukaan Suomen ainoalle  lastenhuoneen “selfstudy”  itseopiskelu  järjestämiskurssille!  

Jotta leppoisa järjestys tulisi sinun lastesi huoneeseen kurssin avulla, tarjoan sulle sen lisäksi 5 min päivittäiset Järjestysvinkit -ohjeen kesäbonuksena kaupanpäälle. Se lähetetään sähköpostilla erikseen heinäkuussa.

Kurssin hinta vain 59,00€ +  kaupan päälle Lauran Järjestysvinkit kesäbonus (arvo  9,90)

 

Tästä ilmoittautumaan, kurssi alkaa heti, kun olet ilmoittautunut 🙂

Ilmoittautuminen voimassa 17.6-26.6.2018, joten toimi ripeästi

 

 

Ilolla ja yhteistyöllä Ilana Aalto/Paikka kaikelle sekä Laura/ Järjestysvinkit

 

Jaa tämä artikkeli

Mukaan matkalle vain käsimatkatavarat? Kuinka siitä selviytyy ammattijärjestäjä?

 

En todellakaan kaipaa matkallani tavaraa ympärilleni. Monelle pelkät käsimatkatavarat ei riitä. Ihmettelen suuresti miksi se olisi mahdotonta! Suurin syy on varmasti  tiukat nesterajoitukset. Siksi pelkät käsimatkatavarat tuntuvat alkeellisilta ja matkaaminen ylivoimaiselta. Hyvällä suunnittelulla ja valmistautumisella käsimatkatavarat riittävät kuitenkin pidemmällekin matkalle. Ja hei, inhoan sitä laukun venailua joka paikassa. Katsotaan miten ammattijärjestäjä tästä selviytyy!

Kätevää on käyttää näytepulloja tai hankkia pieniä purkkeja jotka on näppärä pakata mukaan. Kunhan vaan itse muistaa, mitä missäkin on. Ihana olisi laittaa DYMOLLA tekstit.

Ymmärrä, mihin olet matkalla

Mietin, mitä matkalla tulen mahdollisesti tarvitsemaan ja mitä en todennäköisesti  tule tarvitsemaan. “Kaiken varalta” pakkaaminen menee samaan kategoriaan, “kun mä joskus tarviin…” tarkoitan siis sitä, etten tällä kertaa pakkaa mitään kaiken varalle. Mietin, kannattaako esimerkiksi sateenvarjo jättää kotiin, riittääkö jonkintyyppinen päähine vai kannattaisiko ostaa sateenvarjo paikan päällä. Lontoossa sataa ” aina”, mutta uhmaan silti ja päätän määränpäässä sateentullen loikkia märkänä tai sitten hommaan sen varjon.

Miksi postaan tästä juttua?

Haluan päästä helpolla ja kertoa siitä sullekin. Otan mukaan vaatteita, joita voit yhdistellä toisiinsa, minkä avulla saan muutamasta vaatekappaleesta irti mahdollisimman monta asukokonaisuutta. Voisihan sitä myös esimerkiksi valokuvata valmiit asut muistiin itselleni, hyvissä ajoin. Arvaa viitsinkö, haha. Olisi varmaan järkevää. ja hei tottakai raitapaita on numero yksi, vaikka en matkalla raivaakaan. Jos sä aiot shoppailla lomakohteessa, ota  ylimääräinen laukku mukaan. Minä nautin elämyksestä ja käytän rahaa tälläkertaa muuhun kuin shoppailuun, simppeliä!

 

 

Mitä mieltä olet seuraavasta sanonnasta?

 

“Raha on helppo vaihtaa vaatteisiin määränpäässä. Vanha sääntö kuuluu: suunnittele ensin kuinka paljon tavaroita ja rahaa tarvitset. Sen jälkeen puolita tavaroiden määrä ja tuplaa rahamäärä”.

 

 

Sanonta on ihan ok, jos lähdet matkalle rikkinäisissä  ja kuluneissa vaatteissa. Voit ostaa paikanpäältä lisää ja luopua kamalista kulahtaneista, kuitenkin  asianmukaisesti. Älä siis haali tavaraa messiin, luota intuitioon ja joo ehkä rahaa (kortit)  on hyvä olla mukana, mutta myös muuta varten (kuin vain vaatteiden ostoon).

Matkatavaroiden koko ja painorajoitukset

Tämä ei ole niin suuri ongelma kun matkustat junalla, bussilla tai laivalla mutta niissäkin joutuu joskus maksamaan ylimääräistä. Jos  lennät ja sinulla on “ylipainoa” voit joutua maksamaan lisähintaa; tarkista siis koko- ja painorajoitukset lentoyhtiön verkkosivuilta ennen lähtöä.  Lentoyhtiöiden käsimatkatavaran koko- ja painorajoitukset vaihtelevat yhtiöittäin, mistä syystä matkustajan on syytä tarkistaa sallitun matkatavaran koko ja paino aina ennen lentomatkaa. Yleisesti suurin sallittu koko on 56 cm x 45 cm x 25 cm, mikä on käytössä esimerkiksi Finnairilla. Suomalaisten usein käyttämällä Norwegianilla rajoitukset ovat hieman tiukemmat, sillä norjalaisyhtiön kyydissä suurin sallittu käsimatkatavarakoko on 55 cm x 40 cm x 23 cm.

 

 

Matkalle voi ja kannattaa lähteä todella kevein kantamuksin, Kaikkein oleellisimmat matkatavarat kulkevat  helposti mukana. Mulla on työvälineet mukana, jotta voin tarvittaessa olla asiakkaisiin yhteydessä. Nappaan ennen pakkaamista valokuvat kaikista tärkeistä asiakirjoistasi (ja muutenkin) ja lähetän kuvat omaan sähköpostiisi, jotta pääset tietoihin käsiksi mistä tahansa. Pakkaan arvotavarat ja tärkeät asiakirjat aina käsimatkatavaroihin.

Nämä kaikki pitää nostaa tarkastuksessa esiin, joten päätin yksinkertaistaa käyttämällä käsiveskaa siihen tarkoitukseen. Myös vetolaukun etuosa toimii ainakin läppärille ja piuhoille.
  • Passi
  • Lento-, bussi- ja junaliput
  • Maksu- ja luottokortti
  • Matkavakuutus
  • Matkapuhelin ja laturi
  • Vara-akku
  • Matkalaukku
  • Lista kaikista tärkeistä osoitteista ja puhelinnumeroista

Kissa on innoissaan mun rullailuista…

 

Rulla on valmis aseteltavaksi käsimatkatavaralaukkuun

Matkalaukkuun kannattaa lomakohteesta riippumatta varata kuitenkin ainakin seuraavaa:

  • Siistit ja mukavat kävelykengät
  • Takki
  • Farkut tai muut housut
  • Hame ja/tai mekko
  • Villapusero, neuletakki tai fleece
  • Pitkähihaisia paitoja
  • T-paitoja tai toppeja
  • Alusvaatteet
  • Yövaatteet
  • Sukat
  • Hyvä hattu tai huivi
  • Aurinkolasit

Toilettilaukkuun voi varata esimerkiksi seuraavaa:

  • Desinfioiva käsivoide
  • Harja tai kampa
  • Vanupuikkoja
  • Vanulappuja
  • Hammaslanka
  • Deodorantti
  • Silmälasit tai piilolinssit puhdistustarvikkeineen
  • Hajuvesi
  • Silmälaput
  • Huulivoide
  • Meikkitarvikkeet
  • Meikinpoistoaineet
  • Kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle
  • Shampoo ja hoitoaine
  • Saippua
  • Aurinkovoide ja after sun -voide
  • Hammasharja ja -tahna
  • Kosteuspyyhkeet

Mutta unohda nämä

  • erilaiset nesteet, jotka ovat yli 100 millilitran astioissa
  • työkalut ja terävät esineet
  • tulentekovälineet

Säilytä lista

Lista kannattaa säilyttää seuraavaa matkaa varten. Lisää siihen ne asiat, jotka huomasit tarvitsevasi matkalla ja poista siitä sellaiset asiat, jotka otit mukaan mutta et koskaan käyttänyt. Pakkauslistasta voi myös olla hyötyä, jos aiot hakea korvauksia vakuutusyhtiöstä esimerkiksi laukun kadotessa.

Lapset, mies ja kissa jää kotiin

Eritoten jännittävää tästä tekee se, ettei perhe ole mukana! Silti odotan mielenkiinnolla kaikkea mahtavaa, mitä voi kokea lomalla.Kerro mulle, jos jotain jäi huomiotta. Olen erittäin kiitollinen, jos kerrot minulle kokemuksia käsimatkatavaroiden kanssa lähtemisestä.

Ihanaa kesää

-Laura

 

Suosittua luettavaa:

 10 vinkkiä kotiin

Nyt puhutaan suoraan, ennen ja jälkeen kuvat kodinjärjestämisestä vinkkeineen

Tutustu palveluihini täältä

ja tilaa miniopas veloituksetta ilman sitoumuksia täältä

Jaa tämä artikkeli

Vältä hutiostot – sesongin parhaat lahjavinkit

 

Parhaillaan suuri joukko ahkeria opiskelijoita valmistuu ja eletään juhlasesongin kulta-aikaa. Mitä näitä nyt on; häitä, ristiäisiä, valmistujaisia, päättäjäisiä ja kevätjuhlia. Lahjoja on niin paljon, kun on juhlijoita. Juhliin liittyy ne hienot vaatteet, mielellään uudet.  Seuraavassa kartoitus juhlasesongin totutuista tavoista antaa lahjoja ja saada niitä. Oheistavaraa ja tuotetta riittää. Mitkä on sesongin parhaat lahjavinkit? Ja mitä hemmettiä  sille opettajalle annetaan?

Aloitetaan ihan alusta. Voi sitä lahjojen määrää kautta eliniän!

SYNTYMÄPÄIVÄ

Uuden tulokkaan juhliminen alkaa jo ennen syntymää, valmistellaan odottavalle äidille yllätyskemut “babyshowerit” uuden perheenjäsenen kunniaksi. Ristiäislahjaksi on saatettu alkaa keräämään nimikirjaimilla varustettuja hopeisia aterimia. Ja niitä on kerätty koko lapsuusaika. Jokaisella on risti kannettavana, oli käynyt rippikoulun tai ei. Aina joku tädeistä ne lusikat on siellä sulle hommannut. Eikö niin, kivat sille!

VALMISTUJAISET – OPETTAJAN VINKKEJÄ LAHJAIDEOISTA

 Ja  kaikki päättyy aikanaan, niin kuin myös lukuvuosikin. Huoh! Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, (lue liian myöhään aina!) että opettajia täytyy muistaa. Kysymys on säännöllinen, mutta yllättää joka vuosi. Eräs monilapsisen perheen äiti kertoi käytännöllisistä lahjaideoista. Hän on itsekin toiminut opettajanhommissa ja tietää mitä lahjan saaminen ja antaminen tuntuu. Toki miettimistä se vaatii jokaisen kohdalle erikseen. Varsinkin, jos haluaa mukailla opettajan intressejä. Toisaalta lahjakortti on aina luotettava ja ilahduttaa varmasti. Lahjana opettajille on toiminut  lahjakortti lempikahvilaan. Tai voithan rauhassa sääliä opettajaa kauniilla kortilla “mä taimi olin sun tarhassais” ja heität sen  kaktuksen kylkeen.

Toisille on muodostunut tapoja lievittää tuskaa : “Anopin pitsiliinat päästetään vain kerran vuodessa pöytään ja toisinaan kankaita tai esineitä sujautetaan äidin mukana taikaisin sinne, mistä ne ovat tulleetkin!”

 

VINKKI PERHEJUHLIIN ! VÄLTÄ HÄTÄOSTOT  JA RANDOM HÄÄLAHJAT

Olet onnekas, jos saat lahjan kuitin kanssa. Senhän pääsee vielä vaihtamaan!   Ilahtuminen on molemminpuolista, mikäli tunteet kohtaa vilpittömästi. “Luojan kiitos tämän saa vaihtaa!”

Näin ei aina ole. Tunteet voivat olla ristiriitaiset ja syyllisyys nostaa päätään. Varsinkin jos sitä vaihtamisen mahdollisuutta ei ole. Siinä sitten kiemurtelet ! Lahja tai esine ei löydä paikkaa, mutta en vaan voi luopua siitä enkä heittää pois, “koska lahjan antaja kyttää kyläillessään, missä se lahja on”  -kertoi eräskin äiti isosta posliinisesta pääsiäismunasta. “Se on perintölahja ja koriste-esine, mutta se ei vaan sovi mihinkään.” Karseeta!

“En tajunnut, miten häämekostakin tulee joskus pelkkä riesa. Tavarat ja esineet vaan kulkee siinä mukana. Ihan kuin olisi joku normi, että se kaikki vaan kuuluu olla mun mukana vaiheesta toiseen”

 

VOIHAN SE HALPA OLLA MUTTA PITÄÄKS SE OLLA NOIN RUMAKIN?

Häälahjatkin ovat monelle pisto sydämeen! Samoin on minulla. Eräs ystäväni teki kauniisiin keittiöpyyhkeisiin meillä häälahjaksi ristipistoin nimemme ja hääpäivämme. Nyt 13-vuotta myöhemmin pyyhkeet ovat edelleen käytössä keittiössä. Sisäinen ääneni huutaa aina: “heitä helvettiin toi reikäkasa!”  Mutta en vaan voi, koska häät oli ihanat. Symbolisoikohan se pitkää liittoa? Haha…  Koskaan niitä savikuppejakaan tai  kippoja ei olla  käytetty saati pidetty esillä, vain siirrelty hyllyltä edestakaisin. On siinä jumppaamista. Ai kuulostaa tutulta?

“En heitä pois, vaikka Konmari ja sen kaverit sanois mitä!”

 

 HYÖTYKÄYTÄ HÄÄMEKOT KASTEMEKOIKSI, ANNA HYVÄN KIERTÄÄ NIILLE JOTKA OIKEASTI TARVITSEE

Muistaisemmeko me siis niitä jokaista häälähjapyyhettä, jollemme törmäisi niinhin arjessa päivittäin ja joka päivä?

Se miksi näitä esineitä ja lahjoja säästetään, onkin seuraava kysymykseni. (Vinkit niiden järjestämiseen löydät täältä) Niihin tavaroihin liittyy aina elettyä elämää, muistoja jostain, rahaakin arvokkaampaa. Sitä, mitä se tietty tavara tuo mieleen. Mieleemme ei kuitenkaan kerralla mahdu 4-5 asiaa enempää. Emmekä me muistoja unohda, ainakaan niitä ihmisiä, jotka ovat tärkeimpiä elämässämme.

Epäilen ja samalla norkoilen pyyhkeen vierellä ja kirjoitan tätä…voisiko  häämekot kastemekoiksi hyötykäyttää ja tehdä tuplatavaroista lahjoja niitä tarvitseville jatkaen tavaran matkaa hyödyksi toiselle ja pois tieltä omasta elämästä? Mutta älä vältä tai siirrä päätöksentekoa. Sinä voit kantaa vastuun ja lahjoittaa iloa ja onnekkaalle ihmiselle laatuseuraa yhdessätekemisen ohella.

Ai niin se opettajan lahja. Mitä sä löysit?  Sorruitko sittenkin taas kuppiin ja kippoon? Kerätkää ryhmässä yhteinen lahjakortti ja osoittakaa se sellaiseen paikkaan, että sankari voi hankkia vaikka ruokaostokset tarvittaessa tai hyödyntää sen seuraavalle onnekkaalle – ehkä just sulle. Mitä sä itse silloin toivoisit?

 

-Laura

Jaa tämä artikkeli

Sisältää 10 järjestysvinkkiä kotiin! Näillä pääset pitkälle!

Olisipa aikaa, tilaa ja rahaa enemmän! Nämä järjestysvinkit onnistuu ilman rahankäyttöä:

 

  • Ota joka huoneesta yksi kiintopiste ja ylläpidä järjestystä sen kanssa. Luontevinta on aloittaa heti aamulla makuuhuoneesta. Petaa esimerkiksi sänky. Keittiössä se voi olla vaikka ruoka- tai tiskipöydän ylläpito. Näin edistät hallinnantunnetta, eikä maailma kaadu ihan heti! Kiintopisteellä tarkoitetaan kohdetta, johon silmä osuu astuessa huoneeseen.

 

  • Minimoi laskutilat. Älä hanki lisää laskutilaa, johon saat tiputeltua tavaroita käsistäsi. Mitä enemmän sinulla on mahdollisuus kerätä tasoille tavaraa, sitä hankalampaa todellisuudessa on löytää kaiken keskeltä mitään. Sama juttu säilytystilan kanssa…

 

  • Unohda erilaiset siivouksen hilavitkuttimet. Lopeta vaatteiden alentaminen räteiksi. Hyviä siivousvälineitä tarvitaan, muttei määräänsä enempää. Madalla kynnystä ryhtymiseen!

 

  • Älä odota pyykkipäivää. Laita kone pyörimään ja pese lavuaari tai wc odotellessasi. Vaikka joka päivä!

 

  • Tee pieniä edistäviä siirtoja päivittäin. Kiinnitä huomiota, mikä esine ja asia on käytössäsi kulloinkin ja noudata järjestystä. Totuttelu vaatii toistoa, mutta osaathan harjata hampaasikin ja palauttaa harjan paikoilleen.

  • Muuttoleikki! Onko ahdasta ja HALUAISIT lisää tilaa. Mieti, mihin uutta tilaa käyttäisit? Mitä veisit mukanasi uuteen tilaan? Veikkaan, että iso osa vanhoista tavaroista komerossa saisi lähtöpassit!

 

  • Kirjaa paperille pääsi sisältä kaikki puolitiehen jääneet ja keskeneräiset työt ja aloita karsimalla niistä! Onko tarpeellista edes loppuunsaattaa niitä? Voisitko vain päästää irti?

 

  • Aikasyöpöt? Vähennä älypuhelimen käyttöä 15min ja katso mitä saat siinä ajassa tehtyä. Laita vaikka munakello soimaan.

 

  • Jos tykkäät lajitella paperit, metallit, muovit jne. Vie säännöllisesti jotain pois! Älä haudo, pöydän alle, tasoille, lattioille tai tiskikaappiin taitavasti litistettyjä kartonkeja ja tölkkejä. Pääkaupunkiseudulla huonokuntoiset vaatteet ja rätit saa laittaa sekajätteeseen hyvällä omallatunnolla. Ne palaa kaikki! Ai niin, minimoi mainostulva lisäämällä kyltti “ei mainoksia!”

 

  • Nauti elämästä. Lopeta selittely “minun täytyy saada koko koti kerralla himosiivottua.”  Kuinka on? Saatko “himosiivottua” koskaan, kun aina on jokin joka keskeyttää. Ja millä tavalla määrittelet, mikä on tärkeintä elämästä. Lopeta suuruuden hulluus ja nauti elämästä! Kaikki on suhteellista.

 

Miten sinä saat arkesi hallintaa? Kerro ja kommentoi!

-Laura-

Mikäli haluat, voit saada lisää  tästä Järjestysvinkit minioppaasta

Jaa tämä artikkeli

Poltin päiväkirjat

Minä annoin viimeisen tuomion “tärkeälle” laatikolle, joka oli seurannut muutosta toiseen. Se sisälsi muunmuassa päiväkirjani. En halunnut kenenkään lukevan niitä, en halunnut edes itse palata niihin, vaikka vähän oli pakko… Siksi, että ne sisälsivät inhottavaa negatiivista pulauttelua teini-iän syövereistä, painokelpaamatonta tekstiä ja kuvitusta elämän vittumaisuudesta ja pienistä onnenhetkistä epävarmuuden ajovaloissa. Se oli kuumottavan kammottavaa! Haluatko kuulla lisää, suruadressit lähti myös. Palankohan itse kohta helvetissä?

Kerroinko jo kaninkarvasta? Siitä jonka säilöin vuonna 1995 pieneen pahviseen rasiaan. Niin tietysti mulla pitää sitä olla, enhän mä muuten voisi muistella mun lemminkkiäni.  R.I.P Pupu 1993-2002.

 

Miten sinä hyödynnät varaston?

Asiakkaillani, ainakin heillä, joiden varastosta järjestän tulee vastaan vanhoja kirjeitä entisiltä kumppaneilta, muistokirjoja sun muuta mikä ehkä vähän nolottaa. En missään nimessä kehoita ketään polttamaan omia muistojaan. Päiväkirjat oli vaan se mun painajainen, joka tuli ensimmäisenä mieleen ja se kauhistutti.

Mulla on varastoja kaksikin kappaletta. Iloitsen siitä, että ne ovat hyötykäytössä vuodenaikojen mukaan. Sinne vaan kaikki lämpimät kuteet sun muuta, helteen keskellä. Ongelma astuu esiin siinä vaiheessa, kun varasto on täynnä roskaa… tai turhakkeita tai käyttökelvottomia esineitä Jopa pahimmillaanse on  iloinen kaatopaikka!

 

Asiakas halusi varaston järjestykseen

Autoin viime maanantaina varaston järjestämisessä. Aikaa saimme kulumaan viisi (5) tuntia. Voitteko kuvitella, kuinka helteessä hommaan saadaan jännittävä tvisti? Niin, mutta tavoitteeseen päästiin. Kiinnostuitko?

 

 

Lisää ennen ja jälkeen kuvia @jarjestysvinkit

Kauheaa, päiväkirjat on osa elämää!

Jos et halua polttaa päiväkirjojasi niin, mitä muuta voisit siellä varastossa järjestää? No älä ainakaan haudo sun iänikuisia oppimateriaaleja vuosikymmenten takaa. Jos et ole tähän päivään mennessä niitä tarvinnut, et tule palaamaan niihin vastaisuudessakaan. Vie hyväkuntoiset oppikirjat kirjastoon (huom uudet painokset otetaan ilomielin vastaan, ei niitä vanhoja). Irrota menneestä ja ala miettiä tämän hetken helpottumista. Muutosta toiseen seilaavat laatikot ovat viho viimeisiä.

Voisit järjestää vaikka joululaatikot teemoittain, kausivaatteille ja harrastuksille omat paikkansa. Vuodenaikaktegoriat kunniaan! Et välttämättä tarvitse mökillä sitä kaikkea, mitä ajattelet… Se on vain päätöksenteon siirtämistä. Ei ne risaiset vaatteet siellä mökillä paremmalta tunnu, sitä paitsi miksi aina pitää selitellä käyttötarkoitusta viimeiseen asti? Perimä ohjaa ajattelemaan “jos mä tarviin.” Ja miksi sinne mokille pitää viedä kaikki romut tai pikkuisen rikkinäiset?

Mitä paremmin osaat tehdä valintoja nykyisyyttä palvelemaan, sitä paremmaksi varastosi käytettävyys tulee. Okei okei, mä myönnän! Mullakin on muutama vhs-kasetti omia nauhoituksia, mutta dvd:t ja cd:t kannattaa antaa eteenpäin suosiolla, ei ne siellä laatikossa soi itsekseen.

Hyödynnä tilasi viisaasti, tunnet kyllä itsesi, mikä tuottaa fiilistä ja mikä ei. Vähitellen opit tuntemaan kaikki tavarasi. Häpeämättä. Kiitos myös pupulle, joka olit tärkeä. Karvoihisi en enää katso, kuviasi kylläkin.

Nuoruus oli seikkailu, thanks God it is over! Tuli muuten hyvä hiillos päiväkirjojen tuhkasta makkaralle 🙂

Miltä sun varastossa näyttää?

-Laura

Hei tuliko sulle jo miniopas? Tästä pääset sen pariin  

Jaa tämä artikkeli

Nyt ammattijärjestäjä puhuu suoraan! Viisi vinkkiä kodin järjestämiseen sekä kuvat ennen ja jälkeen

Hävettää, kun on niin paljon tekemistä. Itkettää kun ei saa mitään aikaiseksi…

Muistatko vielä 10 vuotta sitten puheet “elitistisestä” kotisiivouksesta ja siivoojan palkkaamisesta? Mites nyt? Tiedän useita, jotka palkaavat siivoojan. Siitä syystä, että kotityöt vähenisivät ja aikaa riittäisi tärkeille tekemisille. Eikä kukaan enää kyseenalaista jaksamista tai osaamista siivouksen suhteen.

Mutta elämme aikaa, jolloin pitää puolustella ammattijärjestäjän palkkaamista. Kuitenkin samat perustelut riittää ammattijärjestäjän palkkaamiselle, kun kodin kellari on täyttynyt  tavaroista, vaatekaapista ei löydy mitään tai olohuone on alkanut täyttyä varastonomaiseksi puhumattakaan saunasta. Jokaikinen päivä kuluu aikaa tavaroiden etsimiseen. Mutta mikä on reaktio, kun kuulet ystävän palkanneen ammattijärjestäjän? 

Niin. Meillä on monenlaisia tarpeita, paljon tavaraa ja liian vähän aikaa tehdä kaikkea itse!

Ammattijärjestäjän palkkaaminen on tabu. Tavaroihin ja sotkuun liittyy häpeä. Voi olla kiduttavaa kertoa läheisilleen tarvitsevansa apua. Ja kun siitä kertoo, läheiset saattavat antaa kärkevää palautetta: “kyllä sä nyt yksin osaat ja voit heittää sun tavaras kiertoon ja roskikseen. Otat ystäväsi mukaan, eihän siinä nyt kauaa mene, anna mennä vaan.”

Asia ei ole niin yksinkertainen

On olemassa sellainen asia kuin luopuminen, joka aiheuttaa monenlaisia esteitä tavaroiden karsimisille. On olemassa muistoja. Kaikkeen tähän selvittelyyn ei voi pyytää edes rakkaimman ystävän neuvoa. Ystävyys voi joutua koetukselle, mikäli hyppää liikaa aralle osa alueelle. Sitä paitsi ystävien kanssa on syytä tehdä mieluisia ja rentouttavia asioita.

Miksi on olemassa ammattijärjestäjiä?

Samaa voisi kysyä, miksi on kampaaja, hammaslääkäri tai korjaaja? Voit toki pyytää ystävän toteuttamaan unelmiesi hiukset, vaikkei hän ole alan ammattilainen. Hän varmasti saa tukan poikki,  mutta lopputulos ei ole kaivattu ja toivottu. Entä miksi ystäväsi ei voisi tutkia hampaitasi tai korjata tuosta vaan vuotavia putkia?(tottakai voi tietysti, jos hän on alalla… )

Asiahan on näin siis näin, että kun meillä on ongelma, luotamme toki ystäviin. MUTTA. Viimekädessä ammattilaisiin. Ammattijärjestäjät ovat saaneet koulutuksen, heillä on varmaa osaamista sekä tukevat vaikeissa päätöksissa antaen näkökulmia tavararoista luopumiseen.

Rohkaisen vihdoin ja viimein sinua kertomaan minulle, mikäli et löydä vaatekaapistasi mitään, olohuone alkaa täyttyä tai kulutat aikaa asioiden etsimiseen. Kotisi on tärkein paikka, jossa voit rentoutua. Ja takaan, että multa löytyy empatiaa. Ystävät saattavat olla liian suoria. Mietipä itse, miten helppoa olisi arvostella toisten tavaroita….

Järjestäminen on ihanaa ja palkitsevaa yhdessä asiakkaan kanssa!

Tässä ennen ja jälkeen kuvia kohteesta, jossa oli kysymyksessä koko kodin järjestäminen. Tässä vain etsimme nojatuolin olohuoneen tavarapaljouden keskeltä.

Kuvat julkaistu asiakkaan luvalla. Tässä kodissa projekti etenee koko ajan. Kysymyksessä on koko kodin järjestäminen, uusien rutiinien ylläpitoa ja tavoitteena nauttia elämästä, joka päivä!

 

Olen kouluttautunut ammattijärjestäjäksi, koska tavarapaljouden haittavaikutukset on jo oikeasti näkyvillä.

 

Kun nyt mietit, miten ihmeessä saisi kotinsa siihen kuntoon, että olisi aikaa ja tilaa hengittää niin laita viestiä mulle tänne. Takaan, että kun luovut entisistä tavoistasi,  saat tilalle uutta…

Tee itsellesi hyväolo ja lopeta alituinen riittämättömyydessä ja syyllisyydessä pyöriminen. Siksi mä olen tässä kertomassa, että sun elämä olisi helpompaa.  Lueppa mun omakohtaiset tavarakokemukset täältä. Siis miksi aina pitää venyttää viimeiseen asti, kunnes selkä katkeaa…

 

Niin ja täältä löydät viisi vinkkiä kodin järjestämiseen. Alkaen..

 

Ilolla ja ymmärryksellä

Laura

 

ps. Instagrammissa uusi tili ennen ja jälkeen kuville @jarjestysvinkit 

Jaa tämä artikkeli

Neljä kirjainta: IKEA

Huomaat kuvassa IKEA kalusteita. “Saahan ne halvat olla, mutta että noin rumatkin”…  Neljä kirjainta: IKEA. Miksi meillä on 1000 syytä rakastaa ja vihata  kyseistä lafkaa? …

Mun työ on lähtenyt  liikkeelle sydämestä, omista sekä “hieman” muidenkin tarpeista. Mulla on kaksi Facebook ryhmää; Lastenhuoneen järjestysvinkit ja Lapsiperheen kodin sisustus- ja järjestysvinkit. Itseasiassa Järjestysvinkit alkoi ensin mainitusta ryhmästä  ja omista ongelmista, mitä ainainen lastenhuoneen kaaos saa aikaan. Se fiilis kun astut Legojen päälle tuontuosta ja pehmolelut pursuilee sängysssä, lattialla ja milloin missäkin. Voi sitä tavaran määrää… No en ole ainut joka kokee samoin. Lisäksi saatan vain innostua pyörittämään lasten huonekaluja fiiliksen mukaan ja hakemalla hakea aina vaan parempia ratkaisuja. Kyllä. Sama tapahtuu myös muualla kodissa. Enkä tässäkään ole ainut, vai mitä?

Kaikkia ei voi eikä pidäkään miellyttää

 

Myönnän, että meillä on kotona uutta ja vanhaa huonekalua sekaisin. On perittyjä, ostettuja ja lahjaksi saatuja. Myös ruotsalaisen huonekaluliikkeen huonekaluja, IKEA:n huonekaluja. Tiedän, että suurin osa hankkii huonekalunsa Ikeasta, sen olen nähnyt Facebook ryhmien myötä (nykyään 27 000 upeaa jäsentä Lastenhuoneen hyvänmielen ryhmässä). Ikean huonekaluja saa lähes puoli-ilmaiseksi roskalavaryhmistä ja kirppareilta. Meidän sohvat ja nojatuolitkin ovat esiintyneet mun Instagramissa (@organizeroflife). Eikä niitä aina ole kehuttu. “Tyylikkyys kaukana” -tyyppisten kommenttien saattelemana en niistä luovu, en todellakaan. Netissä on vaan helppo heittää kommenttia vastuuttomasti.

Päämäärät ihan muualla

Itseasiassa miksi lähdin puhumaan IKEA:n huonekaluista on se, että ensinnäkin teen selväksi nyt, etten missään nimessä ole Ikea kätyri, agentti tai mikään muukaan. Ja JOS OLISIN laittaisin jokaiseen postaukseen ja sääntöön, että tässä olisi kysymyksessä kaupallinen yhteistyö. Haha, jos olisin Ikealla duunissa, miten ehtisin tehdä  ammattijärjestäjän työtä? Mulla on päämäärät ja intohimo muualla kuin tämän kyseisen firman sanansaattajana. Okei tulihan se nyt ilmaistua voimakkaasta, mutta selkeästi.  Katso tästä mitä teen… 

Lähde https://www.ikeahackers.net/2013/09/learning-tower-with-bekvam-stool.html

#Thekärry sun muuta

Selvästi tämä monopoliasemassa oleva huonekalukauppa  nostattaa verisuonet pintaan, lisätäänpäs vähän vettä myllyyn.  Jengi rakastaa vinkkejä.

Okei. Myös näitä Ikeahack -juttuja. En nyt puhu Ikea Malm -lipastosta, johon iskostuu vinkki “tulee kiinnittää seinään, jottei sinne alle kuole” tyyppistä lausetta  (oikeasti vaarallinen juttu, en siitä laske leikkiä) vaan esim tästä Learning Tower BEKVÄM” – jakkaratyyppisestä ratkaisusta, jonka tarkoituksena on ottaa lapset mukaan kotiaskareisiin.

Keikutaan miten sattuu

Mielestäni nämä ovat ihastuttavinta antia, mitä netin ihmemaa voi meille antaa. Eri asia on se, kuka näitä lähtee oikeasti toteuttamaan. Samoin se, kuinka herkästi tällaista lähdetään arvostelemaan… Mun näkökulmani on se, että jos joku näkee niin paljon vaivaa ja tekee lapselleen jakkaratornin, hän varmasti tuntee lapsensa, eikä anna lapsen polttaa/keikkua/kaatua/pelleillä tai mitään muutakaan keittiössä, niin kuin en minäkään antaisi tavallisen jakkaran tai tuolin päällä keikkua ja toheltaa huolimattomasti.

Minusta on tärkeää, että erotetaan hyvät vinkit ja kasvatus toisistaan. Jokainen on varmasta paras vanhempi lapsilleen (tai näin ainakin toivon).

 

Jokainen päättäköön, mikä on oikein ja paras.

Sitä en voi kuitenkaan hyväksyä, että toisten tuotoksia arvioidaan ja moititaan kysymättä, aiheenvierestä vain siksi että halutaan tuottaa pahaa mieltä. Ryhmissä , julkisesti tai missä vaan ylipäätään.

Meillä lapset ovat tiskanneet keittäneet ja kauhoneet kastikkeita hellan äärellä alle 2-vuotiaasta. Miksi? No siksi, etten voinut vahtia lapsen puuhia ruokaa laittaessa. Siinä ovat olleet valvotusti silmän alla ja kokkailussa mukana innokkaana.

 

Lastehuoneessa on ihana vanha liinavaatekaappi. Tämä kuva on myös ryhmäni profiilikuvana, Lastenhuoneen järjestysvinkeissä.

Raivokkaat tunnekokemukset

Tietysti tämä kuvaa yhtä aikakautta, hankimme lisää huonekaluja, säilytystarvikkeita hallitaksemme kaikkea. Mutta hyvän elämän saavuttaakseen tarpeet voivat olla kovinkin vähäiset. Ja ne saattaa olla just kumuloituneena Ikeasta ostettuun jakkaraan tai lipastoon, joka on innokkaana bongattu kirppikseltä, tuunattu uuteen uskoon ja hyvilllä mielin  jaettu ryhmiin vinkiksi. That’s the point! Jaetaan niitä hyviä vinkkejä! Ei mielipiteitä niistä vinkeistä, niiden alkuperästä, kasvatuksesta tai muustakaan henkilökohtaisesta.

 

Olisiko sulla joku mielipide kuvaamaan tätä aikakautta, jossa saamme raivokkaita tunnekokemuksia muutaman euron tuunailuista järjestysvinkkien ihmemaassa?

Kerro mulle, miksi meillä on niin monta syytä rakastaa ja vihata samaan aikaan?

 

 

-Laura

 

ps. #thekärry  ja #thekassit on ryhmämme yhteistä kieltä. Jos et vielä tiedä, toinen niistä on Ikeasta ja toinen jostain muusta.  Tästä kärryyn ja  Tästä kasseille  

Jaa tämä artikkeli

Ammattijärjestäjä kehottaa unohtamaan häpeätavarat ja keskittymään olennaiseen.

Mitä tarkoitetaan kodin häpeätavaroilla? Miten ne on päätyneet meidän rakkaaseen kotiimme? Lisääntyykö ne tavarat ja lelut keskenään huomaamattamme? Kuinka niihin tulisi suhtautua?

Asiakkaani toteavat usein : “ihanaa Laura, kun minun ei tarvinnutkaan hävetä mitään täällä omassa kodissani. Nyt  ymmärsin, että tämä on täysin normaalia, että jokaisella on kodissaan paljonkin ylimääräistä tavaraa. Kiitos, että kerroit vielä minne niitä voi kuljettaa”.

Eihän mulla ole aikaa syynätä kaikkea läpi

 

Häpeätavara ei lisäänny yhdessä yössä, eikä niitä yksin selvitetä yhdessä yössä!

Nimitys häpeätavaralle syntyi, kun loin tapahtuman “tammikuun #raivausriennot facebookryhmässämme.” Tarkoituksena raivata paivämäärän osoittaman luvun mukaan tavaroita pois kotoa. Ensimmäisenä päivänä yksi, toisena kaksi jne. Aivan ihania oivalluksia ja varsinkin ymmärrystä/vertaistukea kodin järjestämiseen. Ja etenkin uskoa siihen, että ei tarvitse hävetä omia tavarakasoja. Elämäntilanteista riippuen purnukoita, esineitä, kippoa, vaatetta, paperia, kirjoja ja kuppia voi olla kasapäin ja nurkat täynnä. Eikä todellakaan ole aikaa syynätä kaikkea läpi.

Useimmiten asiakkaat ponnistelevat viimeiseen asti, että kyllä minä tästä yksin selviän. Niinhän se menee, teenhän minnäkin ruokaa itse, mutta kun haluan alusta loppuun sujuvan kokonaisuuden, menen ravintolaan ja maksan siitä. Tai osaahan moni katkaista hiukset saksilla. Lyheneehän se tukka, mutta maksan mieluiten ammattilaiselle siitä, että kokonaisuudesta tulee oikeasti hyvä. Eikä silloin tarvitse hävetä likaista tukkaa tai ravintolaan mennessä selitellä “no kun en mä itse osaa tai jaksa laittaa ruokaa niin mä tulin tänne.” Kun on dilemma, siihen on vinkit ja apu saatavilla. Tai kodin putsaaminen pölyistä ja liasta – aivan. Siivoojan palkkaaminen. Siitäkin saa kotitalousvähennyksen niin kuin minunkin palveluista kurkkaa vaikka tästä. jopa 50%

 

Olet onnistunut, kun oivallat!

Kehotan ihmisiä usein kääntymään ammattilaisen puoleen, vaikka meillä täällä vallitsee “minä itse kyllä hoidan omat asiani”  -kulttuuri. Ja oikeasti miksi meidän pitää hävetä niin montaa juttua? Mä tiedän. Sulla tulee mieleen niin kuin mullakin sellaista, mitä ei voisi kertoa kaikille.  Asiat on asioita, mutta tavarat vain tavaroita. Elottomat esineet (apuvälineet) ovat tarkoitettu joskus helpottamaan meidän elämää. Kuinka ollakaan, mikään ei ole ikuista. Ei se häpeäkään. Luitko jo muuten jutun siitä, ketä oikeasti kiinnostaa mitä omistat?    Siinä mä vähän valotan omia oivalluksia ja ymmärrystä omasta itsestä ja suhteesta omistamiseen ja elämän suuriin suunnitelmiin.

 

Suhteellisuutta ystävät!

Asiakkaan tavaroita käyty läpi. Eteinen vie n. 3-4 tuntia, riipuen päätöksentekokyvystä.

Sellaiseen tasapainoon haluamme jokainen, ettei tarvitsisi ahdistua ja hävetä omassa kodissaan. Mutta vain rajoja ja omia ajatuksia rikkomalla päästään tuloksiin. Mites jos vain unohdat, mitä voisit hävetä ja keskittyisit siihen mitä sulla kuitenkin on ihan valtavan paljon. Sulla on se oma hyvä persoona, joka reagoi epäkohtiin. Kroppa toimii ja viestii sulle kuitekin niistä tyydyttämättömistä asioista. Ihan samalla tavalla, kuin nälkään.

Jokaisella on tarve tehdä elämästä selkeä ja omannäköinen. Olisikohan häpeän vastakohta ylpeys? Voit olla ylpeä omista pienistä suorituksista ja siitä, että ymmärrät hakeutua ammattilaisten pariin, jos sakset on tylsät tai huomaat “häpeatavaroiden” ohjaavan sua eikä toisinpäin.

 

 

 

 

 

Mikä on sun elämässä olennaisinta tällähetkellä? Mihin haluat antaa energiasi? Kuuntele itseäsi ja lausu se ääneen, missä olennaisessa olet onnnistunut.

Ihanaa onnistumisen tunnetta toivottaen

 

Laura

 

ps. Miniopas kodin järjestämiseen on saatavilla tästä 

Vältä yleisimmät mokat järjestämisessä.
Jaa tämä artikkeli

Ketä oikeasti kiinnostaa, mitä omistat ?

Uskottelemmeko itsellemme liikaa hyviä asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa? Toivotetaan kaikkea hyvää, luvataan olla itsellemme armollisempia ja kuitenkaan mikään ei toteudu, koska pinnan alla vaanii pelko, riittämättömyys. Suuria suunnitelmia vuodelle, tulevaisuusdelle, sitten kun on aikaa. “Sitten kun mä, jos mä, kun mä… ”

Haluan jakaa teille muutamia “uskomuksiani” menneisyydestä ja väittää niiden olevan vain teennäistä p*skaa. Ainakin ne asiat mitä jokus olen halunnut sokeasti. Oikeesti. Sä tiedät, jos olet menettänyt rakkaan ihmisen, sä tunnet miten syvälle se voi viedä ja imaista mukana. Sä ymmärrät kuitenkin, että sitä ihmistä ei saa takaisin. Sitä muuttuu isojen tapahtumien jälkeen. Mitään ei nää enää samalla tavalla. Alat sittenkin kerrata, ainakin hetken, mitä hyvää elämässäsi on parhaillaan -toivottavasti. Sitten sitä hakee omaa paikkaansa, suututtaa lähimmäiset kun on niin hajalla, kun ei vaan kortit pysyny kasassa.

Ketä kiinnostaa?

Koska haluan, että tarinani ymmärretään jaan sitä niin kauan, että ehkä itsekin tulen ymmärtämään miksi kaikki on voinut mennä niin kuin meni… Kyllä sen tietää, että eteemme tulee väistämättä aina jotain yllättävää. Isoja muutoksia. Näin puhuu myös HS:n tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski uusimmassa blogissaan. Hän kertoo, että varautuminen yllätyksiin kannattaa, sillä mikään elämässä ei mene suunnitelmien mukaan (hän vertaa esim.  Länsimetroon, hyvä vertaus sanoisin).

En kuitenkaan alleviivaa, että elämää pitäisi elää puolivaloilla peläten tulevaa – ei missään nimessä. Vaan ajatus siitä, että tiedostamme sen, että mitä tahansa voi tapahtua ja pikemminkin elää täysillä ja kohdata tulevat suuret mullistavat tapahtumat.  Sillä elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Korkeintaan lähes.

Kun on kokemusta, pystyy päättelemään  miltä jokin tuntuu, pystyy eläytymään. Helppo se on nyt jälkeenpäin oppia ja manata tässä. Mun elämäni hankalin kohta oli nöyrtyä, kun  “The suunnitelma” mureni. Kun tavoittelee elämässään vääränlaisia asioita ja pohja putoaa yllättäen pois huomaakin seisovansa kuilunpohjalla ahtaassa, koska on keikkunut pilvireunustetulla ajatuksella. Sitä niin kuin kuvittelee, ennustaa ja toteaa ettei tästä tulekaan mitään. Uskoin, että mulle kuuluu samat asiat kuin muillakin ja samassa järjestyksessä. Mutta miksi minä olen ollut niin sokea ja vääränlailla päämäärätietoinen… Ei mun suunnitelmat toteutunut. Ei tullut paritaloa, kissoja, koiria ja pihavajaa. Ei tullut puutarhaa. Tuli pahamieli – aluksi. Mut sekin oli vain tunne.

Mutta ketä muuta muka  tää oikeasti kiinnostaa? Niinpä.

Ketä varten me ostamme, täytämme kotimme, rakennamme uusia taloja, ihailemme jotain? Ketä varten oikeasti? Ja miksi edes verrata itseään muihin? Miksi mun ajatukset on ollu vinoutuneita? Ja mitä mä nyt tässä jauhan siitä? Siksi, että et tekisi samoja suunnitelmia kultareunustetulla saippuakuplalla.

Ymmärrä oma tarinasi, mutta älä ripustaudu

Arvostan suuresti kaikkea kaunista ja kovalla työllä saatua tulosta. Niinhän minäkin olisin halunnut. Täydellisen elämän. Se mitä pidin ennen täydellisenä oli vain feikkiä. Olen oikeesti ollut ravistelun tarpeessa. Huomaan, että olet oppimassa läksyni. Osaan reflektoida mennyttä, ymmärrän miksi suuret suunnitelmani oli tehty hukattaviksi. Ei täysin, sillä olen saanut siitä aineksia jatkaa tätä elämää paremmin omia arvoja kunnioittaen. Eikä ihminen tietysti voi kaikenlaista oppia miellyttävin seurauksin. Tulee säröjä ja kuiluja, jotka pakottaa ajattelemaan. Löytääkseen itsensä.

Ja vaikka ei kliseistä elämää tullut taloineen, mulle tuli jotain paljon arvokkaampaa ja se on se minkä voit vain itse löytää ajattelemalla ja ehkä jopa hieman poksauttamalla sitä kuplaa ympärillä. Koska en voinut saada lisää tilaa ympärilleni, aloin tehdä luopumista ja tarkkailin reaktioitani. Eihän mikään suurten menetysten jälkeen voi enää tuntua niin isolta.

Tallenna muistoja, älä tavaraa

Pysäyttävintä tässä on se, ettemme elä ikuisesti. Jos meillä on mielen päällä turhia asioita, emme pysty kukoistamaan. Jos vaadimme tilaa ympärillemme, raivaamme sitä. Tai sitten hankimme sitä tilaa paneutumatta sen suuremmin perimmäiseen tunteeseen, että miksi.

Kukoistaminen ei tarkoita, että on jotain mitä muille näyttää (hyvinvointivaltion suuri ongelma) vaan se, miltä itsestään tuntuu. Se on se juttu. Sä kukoistat, luot ympärillesi turvallisen ja upean ilmapiirin ilman sen kummenpaa. Sinä riität.

Mikä minä olen niitä henkilökohtaisia “kukoistuksia” määrittelemään, mutta sen mä vaan sanon minkä huomaan joka kerta asiakkaan luona ammattijärjestäjänä kotikäyntejä tehdessäni, että ihminen muuttuu silmissäni energiseksi, silmät kirkastuvat ja se juttu löytyy. Se elämässä kiinni olemisen riemu. Sellainen on paras hetki, mitä voi tehdä tässä ja nyt. Sellainen, ettei mikään eloton sido sinua mihinkään. Ei menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

 

Parhaimmissa elämän valinnoissasi mukana,

Laura

 

Ps. Muista myös miniopas kodinjärjestämiseen tästä ja vältät yleisimmät mokat järjestämisessä!

Jaa tämä artikkeli

Muutos on ylitsepääsemätön

Kerroin sinulle viime kerralla Hannan yhteydenotosta. Hanna oli miettinyt eron jälkeistä elämäänsä ja suurien muutosten keskellä parempaa arkea. Lue edellinen postausta niin tiedät Hannan tilanteesta TÄSTÄ

 

Kun raivaustyö tehdään lapsiperheessä eli tavaroiden läpikäynti, järjestäminen ja ylimääräisen ja turhan tavaran poisheitto homma hoituu tehokkaasti ja keskeytyksettä, kun lapsilla on hyvä ja turvallinen hoitopaikka. Tällä kertaa syysloma sattui hyvin raivausprojektia ajatellen.

Kun saavuin sovittuna päivänä Hanna oli valmistautunut henkisesti urakkaan ja oli erittäin valmis aloittamaan. Olin muistuttanut, ettei tarvitse siivota ollenkaan.

Muutos voi olla ylivoimainen

“Päivät vain tulee ja menee. Pitäisi vaan osata sopeutua. En vaan pysty, kun tää koti ei vaan toimi enää”… Hanna tokaisi. Lohdutukseksi sanoin, että olet jo niin pitkällä prosessissa, koska olet rohkeasti pyytänyt apua ja saanut sitä!

Kävimme läpi perusasioita astellessamme kohti järjestettävää kohdetta. Tärkeää on  muistaa oikea määrä tavaraa säilytyspaikkoihin nähden. Eikä tavaraa kannata jatkossa haalia lisää, ellei muutamista edellisistä luovu. Makuuhuoneessa Hannan iso vaatekaappi oli täynnä vaatteita, joista hän oli jo osan käynyt läpi. Suurin osa vaatteista roikkui kauniisti henkareilla.  Hyllytilaa on paljon, mutta tavarat eivät olleet käytännöllisessä järjestyksessä. Vaatteita lojui ympäriinsä tuoleilla, lipaston liepeillä lattiallakin ja pyykkikorissa.

Tartumme toimeen ja yllätyksesksi kaapin ylähyllyillä lojui papereita ja kansioita 15 – 20 vuoden takaa. Mainitsin Hannalle, että varataan seuraava projekti papereiden parissa. Sitä emme voi toteuttaa samaan aikaan, sillä tarvitset myös lepoa. Levänneenä ja virkeänä ajatus kulkee ja päätöksentekö helpottuu. “Paperit ovat olleet minulle  iso kynnys hävittää…” Hanna murehti. “En tiedä, mitä uskaltaa laittaa pois ja mitä ei. Ihana jos saamme nekin nnyt sitten vihdoin kuntoon.”

Läpikäynti aloitetaan omista tavaroista

Mielenkiintoisinta raivauksen varrella on esiin nousevat muistot ja tunteet. Järjestäessä kaappia, voi tuntua siltä, kuin kävisi aikamatkalla menneisyydessä. Aivan kuin filminauha livahtaisi silmiemme edessä muistellessa tapahtumia ulkomailla, seminaareissa, työtehtävissä milloin missäkin elämän varrella. Nyt on kuitenkin tullut aika, pienet ja sopimattomasksi käyneet vaatteet ja tavarat vievät sekä tilaa kaapissa, että mielen päällä. “Tuntuu niin energiseltä” asiakkaani huudahtaa tikkaiden päällä ojentaessaan minulle tavaroita ja tyhjentäessä kaappia. Menetelmien mukaan kävimme läpi sopimattomat ja erotelimme ne.

Kuin huomaamatta kaapissa oli vapaana kolme hyllyä! Uskomatonta!

Järjestimme sukkahousut, sukat ja alusvaatelaatikot niin, että kaappia avatessaan voi kertasilmäyksellä nähdä, mitä missäkin on. Silmä lepää ! Sama koski muitakin asioita.

Kun roskapussit oli viety kierrätykseen  ( 3 isoa jätesäkillistä) oli aika tarttua jäljellä oleviin ylimääräisiin tavaroihin. Myyntiin lähti 4 säkillistä vaatteitta. Jopa vanha levysoitin, joka oli ollut käyttämättömänä  kaapissa. Sille oli nyt löydettävä uusi omistaja ja pian.

Saimme jäljelle jääville vaatteille loogiset  sijainnit.   Kuulostaa ihan tavalliselta ja sitä se onkin. Tärkeä muutos on kuitenkin se, että tavarat löytyy helposti eikä tavaran noukkimiseen mene aikaa. Pyykkihuolto helpottuu.

Aikaa kului vähän yli neljä tuntia. Ja muutos oli jo alkanut näkyä selvästi sekä kotona että Hannan mielessä.

Oliko paluuta entiseen?

Soitin Hannalle parin viikon kuluttua käynnistäni. Hanna kertoi, että lapset olivat huomanneet suuren ero kotona palatessaan mummolasta raivauksen jälkeen. Lapset olivat riemuissaan alkaneet miettiä, minne mikäkin tavara kuuluu omassa huoneessaan. Hetkessä  piirustuspöytä oli tyhjentynyt tavaroista.  Järjestysinto oli puraissut  myös lapsia välittömästi. Hanna varasi vielä itsepalvelukirpputoripaikan avustuksellani ja sai joitain muitakin tavaroita suurimman osan myyntiin. Tavarat sekä vaatteet löysivät uuden omistajan helposti. “Tuntui mukavalta antaa pikku summa lapsillekin säästöpossuihin, jotta voivat säästää jatkossa tulevaisuuteen” Hanna iloitsi.

Lapset olivat innostuneet esimerkin voimasta.  Ehkä lähestyvä joulu edistää asiaa, päättelimme yhdessä. Hannan mielestä lastenhuone jää nyt pois järjesämiskohteista, mutta sovittiin ajankohta papereiden järjestämiselle. Toteutetaan  se joulun jälkeen.

Papempi on keskittyä nauttimaan läheisistä nyt, kun kerrankin tunnen niin…

Hannan kanssa ensimmäinen projekti saatiin suunnitellusti alusta loppuun. Painotan aina, että yllätyksiä voi ilmentyä matkanvarrella, päätöksiä voi olla helppo/vaikea tehdä. Ammattijärjestäjä lukee ja tukee asiakasta huolehtien  tauoista ja energiatasapainosta.

Hanna kertoi, että mitä enemmän harteilta saatiin  “tavaralastia” pois elämän helpottamiseksi sitä kevyempää on suhtautua omaan elämään. Aika, joka meille kaikille on sama, voidaan käyttää voimaannuttavammin. Kuten keskittymällä omiin lapsiin  & olemalla läsnä.

Totta. Järjestellessä tulee huomanneeksi miten se tavara meitä oikeastaan sitoo. Miten tavarat on meidän elämämme tiellä, kun niiden pitäisi nimenomaan olla meitä auttamassa. Pieniä oivalluksi kerrallaan isolla lopputuloksia. Kiitos Hanna, että sain jakaa kokemuksiasi tänne. Jatkamme tammikuussa papereiden parissa. Ja täynnä intoa. Ihanaa! Haluatko kuulla lisää ? Kommentoi ihmeessä, mitä ajatuksia herää.

Seuraavaksi luvassa…

Oletko ollut kiireinen viimeaikoina?

Voiko joulu tuntua joululta ilman häsellystä ja kiirettä?

Mistä se kiire oikein meille tulee?

Miltä kiire tuntuu?

Kiireestä puhumme seuraavassa postauksessa. Olen itse opetellut ulos kiireestä, muttei sekään aina tuota tulosta. Miksi?

 

Ihanaa päivää sinulle Järjestysvinkkien lukija. Pidetään hyvää motivaatiota yllä tai ainakin pikku hiljaa löydetään se – yhdessä

 

-Laura

Ps. Ilmaisen minioppaan pariin >>>>>>>>tästä

Jaa tämä artikkeli