Haluatko tietää, mitä asioita elämässä kannattaa välttää  ja tehdä toisin? Muiden virheistä voi nimittäin oppia. Kuvittele, kaikki tämä “elämäkelailu” on tullut todella tutuksi mulle jo tai vasta neljä vuotta sitten. Seuraavassa voit lukea vuoropuhelun itseni kanssa. Kerro mulle, samastutko. Elämän hallinta meinasi luisua rotkoon pahemman kerran…

Laura vuonna 2014:

Mä haluan ensiksi sen putkirempan pois alta.  Saadaan sitten enemmän rahaa, kun myydään tää kämppä. Remontoidussa kodissa ehtii katsomaan tavarat läpi rauhassa.

Mä haluan isomman kodin, koska meillä on liian vähän säilytystilaa. Muillakin alkaa olla sellaista ja tällaista, meillä on vaan tää tämmönen. Minäkin haluan.

Mä haluan sitten myös oman pihan ja lapsille omat huoneet.

Mä haluan kalliita sisustustavaroita, koska työssä käyvä ihminen voi itseään lahjoa vaikka joka päivä. Mä haluan myös edustusauton, kännykän ja kaikki muutkin arvokkaat asiat ympärilleni.

Mä haluan kaiken!

Laura vuonna 2018:

Tiedätkö mitä kävi? Meille tuli se putkiremppa, kamat kasattiin kiireellä olohuoneen lattialle laatikoihin ja muutimme anoppilaan. “Kyllä ne ehditään  käymään läpi.”  Jep. Siellä ollessamme isäni kuoli ja joudun kahden kodin selvittelijäksi. Mitä opimme tästä? ÄLÄ siirrä päätöksentkoa koskaan. Olisinpa tiennyt ja
nähnyt etukäteen sen itkun määrän tavaroiden keskellä. Olisinpa tiennyt, että kaikki voi muuttua yhdessä yössä. Olisipa joku kertonut, että tavaroista kannattaa tasaisin väliajoin hankkiutua eroon tai OLLA OIKEASTI HANKKIMATTA tunnesyistä sitä tilaavievää rompetta. Olisinpa osannut ajatella, että tavarat ovat toissijaisia apuvälineitä! Tai se, että kaikkea ei tarvitse omistaa, enhän mä jaksa tai pysty olemaan kaikessa täydellinen. Mitä enemmän mä haluan omistaa sitä enemmän mulla kuluu aikaa ja rahaa. Sekin vielä, että ostoksilla kuuluisan dopamiinin hyrrätessä omistushalu pitää huolen siitä, että ostat ja ostat niin kauan, kunnes opit ettei enää ole tilaa säilyttää. Minä olisin halunnut ratkaista ongelman siirtämällä päätöksentekoa, ostamalla sen isomman talon… ehei! Kyllä se vaan nyt on niin, ettei meillä ole ollut 70 neliön kodissamme mitään hätää sen jälkeen, kun oivalsin vähentää tavaraa.

Mutta Lue täältä, kun repsahdin taas keväällä.

Jos haluat kaiken, et saa mitään

Monta kertaa olen miettinyt, etten enää koskaan halua olla tekemisissä uskomusten kanssa. Tarkoitan, että en halua mennä enää siihen, millon joku muu olettaa tai päättää miten elämän ja mun omistamien asioiden kuuluu mennä. Älä sinäkään ota sellaista vinkkiä vastaan, mikä sotii omaa ajatteluasi. Tee itsellesi palvelus ja luovu kaikesta ylimääräisestä, jotka syövät sun energiasi. Voisitko muuttaa kilpailuviettiäsi? Ei sun aina tarvitse olla parempi kuin ystäväsi, ei tarvitse aina rakentaa isompaa ja näyttää, että hyvin menee. Oliskohan helpompaa, jos voisit minimalisoida ostohaluja? Olisiko silloin hieman vähemmän huolta laskuista, vähemmän huolta asioiden huolehtimisesta ja  jäisikö enemmän aikaa perheelle ja läheisille? Ainakin haaveet kodin järjestämisen, ylläpidon, pyykin ja siivoamisen määrää ei voi vähentää muuttamalla isompaan kotiin, vaan luopumalla jostain, että ehtii hoitaa kodin tärkeimmät rutiinit, Vai voitko väittää toisin?

Lauran kuusi vinkkiä:

• lopeta itsesi vertailu muihin tai muiden omistamiin asioihin/esineisiin
• kiinnitä huomiota mielihyväntunteeseen, mistä muualta sitä voisit saada kuin ostamisesta?
• mieti, että tavara on elotonta materiaalia – mikään ei ole arvokkaampaa, kuin läheiset ihmiset!
• kunnioita itseäsi ja arvosta yksinkertaisia asioita
• älä siirrä päätöksentekoa, luovu sinua rassaavista asioista, esineistä, ihmisistä ja tekemisistä vaikka aluksi se tuntuisikin mahdottomalta
• lopeta kuvittelu vääränlaisesta  onnellisuudesta; kiinnitä huomiosi _sinulle_ tärkeisiin asioihin, ei naapurisi tai työtoverisi asioihin
• etene pienin askelin, yhdessä tulee paras lopputulos

Kiitos sulle, kun seurailet blogiani ja järjestysvinkkejä. Voisin ilomielin tutustua sinuun vaikka Instagraminkin puolella @laura_holmström_

Lisää ennne ja jälkeen kuvia @jarjestysvinkit

-Laura

ps.

Näistä samoista aiheista kirjoitti Pekka Juntti eilen kolumnissaan ja painotti luopumisen tärkeyttä: “ Luopukaa kaikesta turhasta eli kertomus keskiluokan pyrkimyksistä kohti itseaiheutettua orjuutta”