elämä Archives • Järjestysvinkit

Älä toista näitä virheitä. Näillä vinkeillä opit elämään omannäköistä elämää.

Haluatko tietää, mitä asioita elämässä kannattaa välttää  ja tehdä toisin? Muiden virheistä voi nimittäin oppia. Kuvittele, kaikki tämä “elämäkelailu” on tullut todella tutuksi mulle jo tai vasta neljä vuotta sitten. Seuraavassa voit lukea vuoropuhelun itseni kanssa. Kerro mulle, samastutko. Elämän hallinta meinasi luisua rotkoon pahemman kerran…

Laura vuonna 2014:

Mä haluan ensiksi sen putkirempan pois alta.  Saadaan sitten enemmän rahaa, kun myydään tää kämppä. Remontoidussa kodissa ehtii katsomaan tavarat läpi rauhassa.

Mä haluan isomman kodin, koska meillä on liian vähän säilytystilaa. Muillakin alkaa olla sellaista ja tällaista, meillä on vaan tää tämmönen. Minäkin haluan.

Mä haluan sitten myös oman pihan ja lapsille omat huoneet.

Mä haluan kalliita sisustustavaroita, koska työssä käyvä ihminen voi itseään lahjoa vaikka joka päivä. Mä haluan myös edustusauton, kännykän ja kaikki muutkin arvokkaat asiat ympärilleni.

Mä haluan kaiken!

Laura vuonna 2018:

Tiedätkö mitä kävi? Meille tuli se putkiremppa, kamat kasattiin kiireellä olohuoneen lattialle laatikoihin ja muutimme anoppilaan. “Kyllä ne ehditään  käymään läpi.”  Jep. Siellä ollessamme isäni kuoli ja joudun kahden kodin selvittelijäksi. Mitä opimme tästä? ÄLÄ siirrä päätöksentkoa koskaan. Olisinpa tiennyt ja
nähnyt etukäteen sen itkun määrän tavaroiden keskellä. Olisinpa tiennyt, että kaikki voi muuttua yhdessä yössä. Olisipa joku kertonut, että tavaroista kannattaa tasaisin väliajoin hankkiutua eroon tai OLLA OIKEASTI HANKKIMATTA tunnesyistä sitä tilaavievää rompetta. Olisinpa osannut ajatella, että tavarat ovat toissijaisia apuvälineitä! Tai se, että kaikkea ei tarvitse omistaa, enhän mä jaksa tai pysty olemaan kaikessa täydellinen. Mitä enemmän mä haluan omistaa sitä enemmän mulla kuluu aikaa ja rahaa. Sekin vielä, että ostoksilla kuuluisan dopamiinin hyrrätessä omistushalu pitää huolen siitä, että ostat ja ostat niin kauan, kunnes opit ettei enää ole tilaa säilyttää. Minä olisin halunnut ratkaista ongelman siirtämällä päätöksentekoa, ostamalla sen isomman talon… ehei! Kyllä se vaan nyt on niin, ettei meillä ole ollut 70 neliön kodissamme mitään hätää sen jälkeen, kun oivalsin vähentää tavaraa.

 

Mutta Lue täältä, kun repsahdin taas keväällä.

Jos haluat kaiken, et saa mitään

Monta kertaa olen miettinyt, etten enää koskaan halua olla tekemisissä uskomusten kanssa. Tarkoitan, että en halua mennä enää siihen, millon joku muu olettaa tai päättää miten elämän ja mun omistamien asioiden kuuluu mennä. Älä sinäkään ota sellaista vinkkiä vastaan, mikä sotii omaa ajatteluasi. Tee itsellesi palvelus ja luovu kaikesta ylimääräisestä, jotka syövät sun energiasi. Voisitko muuttaa kilpailuviettiäsi? Ei sun aina tarvitse olla parempi kuin ystäväsi, ei tarvitse aina rakentaa isompaa ja näyttää, että hyvin menee. Oliskohan helpompaa, jos voisit minimalisoida ostohaluja? Olisiko silloin hieman vähemmän huolta laskuista, vähemmän huolta asioiden huolehtimisesta ja  jäisikö enemmän aikaa perheelle ja läheisille? Ainakin haaveet kodin järjestämisen, ylläpidon, pyykin ja siivoamisen määrää ei voi vähentää muuttamalla isompaan kotiin, vaan luopumalla jostain, että ehtii hoitaa kodin tärkeimmät rutiinit, Vai voitko väittää toisin?

Kuvaaja Ilja Hernberg

Lauran kuusi vinkkiä:

  • lopeta itsesi vertailu muihin tai muiden omistamiin asioihin/esineisiin
  • kiinnitä huomiota mielihyväntunteeseen, mistä muualta sitä voisit saada kuin ostamisesta?
  • mieti, että tavara on elotonta materiaalia – mikään ei ole arvokkaampaa, kuin läheiset ihmiset!
  • kunnioita itseäsi ja arvosta yksinkertaisia asioita
  • älä siirrä päätöksentekoa, luovu sinua rassaavista asioista, esineistä, ihmisistä ja tekemisistä vaikka aluksi se tuntuisikin mahdottomalta
  • lopeta kuvittelu vääränlaisesta  onnellisuudesta; kiinnitä huomiosi _sinulle_ tärkeisiin asioihin, ei naapurisi tai työtoverisi asioihin

 

Kiitos sulle, kun seurailet blogiani ja järjestysvinkkejä. Voisin ilomielin tutustua sinuun vaikka Instagraminkin puolella

 

 

-Laura

 

ps.

Näistä samoista aiheista kirjoitti Pekka Juntti eilen kolumnissaan ja painotti luopumisen tärkeyttä: “ Luopukaa kaikesta turhasta eli kertomus keskiluokan pyrkimyksistä kohti itseaiheutettua orjuutta” 

 

Jaa tämä artikkeli

Leppoisa järjestys lastenhuoneeseen edullisesti! Sisältää bonuksen ja kuvat lastenhuoneesta…

Pehmolelut kasaantuvat sänkyihin, nurkkiin ja lattialle pölyyntymään ja niitä on liikaa (miten niitä edes voi säilyttää!!!). Legot liikkuvat jalkojesi alle yön pimeydessä ja päivällä ne ovat kaikkialla. Valmiit rakennelmat eivät löydä paikkaansa. Paperisälä valtaa pöydät, hyllyt ja tasot. Pikkulelut ovat aina hukassa, kun niitä tarvitaan, samoin hahmot ja figurit ovat joka paikassa, mutta ei kuitenkaan missään. Muovailuvahaa irrotellaan milloin mistäkin, askartelut, kynät ja paperit väärissä paikoissa kaiken kaikkiaan, piirustuksiin ja taideteoksiin hukutaan eikä tiedä mitä niille tehdä. Likaiset, puhtaat ja puolipitoiset -kaikki lattialla ja paljon muuta…

Paikka kaikelle – kaikki paikalleen, mutta miten?

Kun lapset olivat pienempiä mietin, millä ihmeellä vähentäisin tavaraa lastenhuoneesta. Lapset eivät halunneet luopua pölyäkeräävistä karvanaamoista, keräilyhahmoista ja pääsiäisyllätyksistä, joilla ei edes leikitty.

Joskus tuntui siltä, että helpompaa olisi ollut tunkea jätesäkkiin vaan kaikki piirustukset ja askartelut, aarteet ja muut tilpehöörit! Lapset keräili ja (keräilee edelleen) kaikenlaista pientä. Kunnon hamstereita käppyrä keppeineen ja kivineen.

Meillä ei näkynyt enää lattiaa, huone hukkui legoihin ja muuhun sälään nopeasti. En halunnut hävittää mitään salaa, siitä vasta itku olisi tullutkin.

Tuli monta kertaa  niin surullinen ja voimaton olo tämän kaiken lelumäärän keskellä. En osannut enää puhua nätisti lapsilleni, kun kaikki tavarat ja lelut toivat  ärsytyksen tunteen.  Koko ilmapiiri kotona kääntyi pakkaselle. Taistelutilanne kärjistyi aina, kun kyse oli siivoamisesta tai järjestämisestä.

En olisi vielä muutamia vuosi sitten uskonut, että saisin kysymyksiini apua ja vastaukset. Tässä miettiessäni ”entistä elämäämme”, kerron miten sain pysyviä vastauksia ja ratkaisuja painaviin ongelmiini. Ja etenkin leppoisan järjestyksen meille.

Kuulin vuosi sitten keväällä ensimmäisen kerran Ilana Aallon Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssista. Päätin osallistua ennakkoluulottomasti ja katsoa, mitä kurssi piti sisällään. TÄSTÄ SUORAAN KURSSIKUVAUKSEEN

Ilana lupasi kurssillaan enemmän aikaa ja vähemmän tavaranpyörittämistä. Osui nappiin. Sitä parasta järjestystä olenkin aina pyöritellyt — tuloksetta. Samaan aikaan saatoin tiuskia, kun kukaan muu ei tee yhtään mitään siivoamisen eteen ja pahanilman lintuna pörhälsin halki lastenhuoneen viikko toisensa jälkeen. Nyt jälkeenpäin voin sanoa kurssista, että liikoja ei luvattu! Meillä ilmapiirin paraneminen on ollut saavutettavissa kurssin ansiosta. Samoin voin sanoa lelumäärien hallinnnasta. Ja voitko kuvitella, lastenhuoneen siivoaminen vie aikaa alle 10 minuuttia!

 Mutta kun haluan olla hyvä vanhempi

Huomasin  itseopiskelukurssin myötä kiinnittäeeni huomiota omaan käyttäytymiseen. Ostelu kirpputoreilta ei vähentänyt tavaramäärää tai helpottanut luopumisen tuskaa. Päin vastoin. Kyllä tavaraan saadaan aikaan tunnesuhde, oli se sitten uusi tai käytetty,  lahja tai löytö. Luonnehtisin entisiä tapojani näin; käypiä syitä ihan mihin tahansa tavaratulvaan:

  • yritin olla hyvä vanhempi hyvittämällä leluilla ja ostamalla (omaan pahaan mieleeni) lapselleni tavaraa. ”Kun lapsi tulee onnellisemmaksi, niin minäkin tulen tai päinvastoin”
  • tekaisemalla lapsilleni onnellisen lapsuuden, jonka mittana on lelumäärä
  • hyväksyin meille kotiin kaikki lelulahjoitukset, vaatteet ja kaikki mitä meille saatettiin antaa. Saatoinhan säästää pitkän pennin, mutta en hermojani…

Kurssilta saaduilla neuvoilla ja perehdyttävillä vinkeillä sain  kuin sainkin etäisyyttä totuttuun tapaan

Paikka kaikelle lastenhuoneessa ei muuttanut minua ihmisenä, mutta hillitsi meidän vanhoja käyttäytymismalleja ja opetti jopa niistä kokonaan eroon. Saamme keinoja hallita tavarapaljoutta.

Kyllä, ymmärrän nyt käytökseni syyt, koska lasteni huone on ollut yksi haastavin temmellyskenttä  ja tunteiden pyörä johtuen totutuista tavoista kiertää negatiivista kehää. Ja ratkaista ongelmia väärin menetelmin.

Kurssilta saaduilla neuvoilla ja perehdyttävillä vinkeillä sain  kuin sainkin etäisyyttä totuttuun tapaan.

Lastenhuone on lasten! Ja saakin olla epätaydellinen.

Jos lapset viihtyvät sotkuisessa huoneessa, se sallitaan ehdottomasti. Epätäydellisyys on hyvästä ja parhaat leikit virittyy yleensä aikuisten silmin katsottuna kaaoksen päälle tai keskelle “tavaramyrskyä”. Mielestäni tärkein oivallus koko kurssin ansiosta on kuitenkin, että  lelukaaosta voi sittenkin hallita. Jes, se kuuluisa tavaratasapaino!

Miksi siis murehtisin kodin järjestämisestä enää yhtään?

Avain siistimpään lastenhuoneeseen on, ettei ylläpidetä vanhoja kaavoja, vaan saadaan lapset mukaan raivaustouhuun. Nähdään ne kompastuskivet. Omaksuminen on helppoa viikko kerrallaan Ilanan ohjeistuksella. Raivausmetodin opittuamme siirryimme kategorisointiin lasten kanssa. Kuvallisten ohjeiden kanssa ei voi epäonnistua. Niin selkeää ja helppoa!

 Lopullinen arvioni kurssista:

Vaikka itse järjestän ammatikseni, on kovin suuri kynnys pyytää minua luoksesi kilometrien päähän. Siksi mä iloitsin siitä, että Paikka kaikelle lastenhuoneessa – itseopiskelukurssilla  saat oikeita tuloksia aikaan itsenäisesti! 

En halua missään nimessä siirtää lapsilleni vääriä tapoja. Haluan opettaa, miten voi elää ja auttaa käsittämään järjestämisen niksejä. En aio hukata yhtään enempää aikaani jankutukseen, kauhisteluun ja uhkailuun. Lastenhuone on nyt kurssin ansiosta pysynyt leppoisassa järjestyksessä. Tärkeintä on nyt se, että jokainen perheenjäsen on oivaltanut kurssilta saadun metodin, miten edetä hankalissa siivoustilanteissa ja kääntää ne kompastuskivet voitoiksi. Lastenhuonetta kunnioitetaan ja uskomatonta, mutta koko perhe tietää missä mitäkin on! Usko pois! Ja parasta että:

Ilana lupaa, mitä leppoisa järjestys pitää sisällään

✎ 4 viikon verkkokurssi, jolla laitetaan lastenhuoneet järjestykseen yhteistyössä lasten kanssa
✎ Alkaa heti kun ilmoittaudut
✎ Ilmoittautuminen päättyy tiistaina 26.6.
✎ Kurssi maksaa 59 €
✎ Kurssimateriaalit ovat käytössäsi 4 kuukauden ajan
✎ Kurssilla on 14 päivän peruutusoikeus

  • lelut saavat rauhassa levittäytyä
  • stressin voi unohtaa
  • tavarat saa paikoilleen alle 10 minuutissa

Kova lupaus, mutta huomasin sen toimivan niin kuin pitääkin. Voin allekirjoittaa täysin itseopiskelukurssin toimivuuden! Kysyttävää? Katso tästä lisää!

 

Ennen kuin olet täysin loppu ja uupunut tai tartut uhkaavasti viimeisillä voimillasi jätesäkkiin, haluan auttaa sua! Tartu tilaisuuteesi nyt ja ota tilalle:

  • leppoisa järjestys lastenhuoneeseen
  • parhaat neuvot ja niksit päätöstentekoon
  • vinkit ja opit tavaratasapainon hallintaan
  • erottaa turhat tärkeistä (ja päästä ylimääräisestä eroon sovussa lasten kanssa)
  • paikat kaikelle – kaikki paikalleen
  • huokaista helpotuksesta, irrottautua negatiivisesta kehästä ja syyllisyyden tunteesta
  • saada enemmän aikaa mieluisille asioille
  • metodin, jota voit hyödyntää koko kodin järjestämisessä (ohittamaton etu)
  • +KESÄBONUKSEN: 5 minuutin päivittäiset Järjestysvinkit -ohjeet (arvo on 9,90)

Ehdotan, että osallistut tästä mukaan Suomen ainoalle  lastenhuoneen “selfstudy”  itseopiskelu  järjestämiskurssille!  

Jotta leppoisa järjestys tulisi sinun lastesi huoneeseen kurssin avulla, tarjoan sulle sen lisäksi 5 min päivittäiset Järjestysvinkit -ohjeen kesäbonuksena kaupanpäälle. Se lähetetään sähköpostilla erikseen heinäkuussa.

Kurssin hinta vain 59,00€ +  kaupan päälle Lauran Järjestysvinkit kesäbonus (arvo  9,90)

 

Tästä ilmoittautumaan, kurssi alkaa heti, kun olet ilmoittautunut 🙂

Ilmoittautuminen voimassa 17.6-26.6.2018, joten toimi ripeästi

 

 

Ilolla ja yhteistyöllä Ilana Aalto/Paikka kaikelle sekä Laura/ Järjestysvinkit

 

Jaa tämä artikkeli

Sisältää 10 järjestysvinkkiä kotiin! Näillä pääset pitkälle!

Olisipa aikaa, tilaa ja rahaa enemmän! Nämä järjestysvinkit onnistuu ilman rahankäyttöä:

 

  • Ota joka huoneesta yksi kiintopiste ja ylläpidä järjestystä sen kanssa. Luontevinta on aloittaa heti aamulla makuuhuoneesta. Petaa esimerkiksi sänky. Keittiössä se voi olla vaikka ruoka- tai tiskipöydän ylläpito. Näin edistät hallinnantunnetta, eikä maailma kaadu ihan heti! Kiintopisteellä tarkoitetaan kohdetta, johon silmä osuu astuessa huoneeseen.

 

  • Minimoi laskutilat. Älä hanki lisää laskutilaa, johon saat tiputeltua tavaroita käsistäsi. Mitä enemmän sinulla on mahdollisuus kerätä tasoille tavaraa, sitä hankalampaa todellisuudessa on löytää kaiken keskeltä mitään. Sama juttu säilytystilan kanssa…

 

  • Unohda erilaiset siivouksen hilavitkuttimet. Lopeta vaatteiden alentaminen räteiksi. Hyviä siivousvälineitä tarvitaan, muttei määräänsä enempää. Madalla kynnystä ryhtymiseen!

 

  • Älä odota pyykkipäivää. Laita kone pyörimään ja pese lavuaari tai wc odotellessasi. Vaikka joka päivä!

 

  • Tee pieniä edistäviä siirtoja päivittäin. Kiinnitä huomiota, mikä esine ja asia on käytössäsi kulloinkin ja noudata järjestystä. Totuttelu vaatii toistoa, mutta osaathan harjata hampaasikin ja palauttaa harjan paikoilleen.

  • Muuttoleikki! Onko ahdasta ja HALUAISIT lisää tilaa. Mieti, mihin uutta tilaa käyttäisit? Mitä veisit mukanasi uuteen tilaan? Veikkaan, että iso osa vanhoista tavaroista komerossa saisi lähtöpassit!

 

  • Kirjaa paperille pääsi sisältä kaikki puolitiehen jääneet ja keskeneräiset työt ja aloita karsimalla niistä! Onko tarpeellista edes loppuunsaattaa niitä? Voisitko vain päästää irti?

 

  • Aikasyöpöt? Vähennä älypuhelimen käyttöä 15min ja katso mitä saat siinä ajassa tehtyä. Laita vaikka munakello soimaan.

 

  • Jos tykkäät lajitella paperit, metallit, muovit jne. Vie säännöllisesti jotain pois! Älä haudo, pöydän alle, tasoille, lattioille tai tiskikaappiin taitavasti litistettyjä kartonkeja ja tölkkejä. Pääkaupunkiseudulla huonokuntoiset vaatteet ja rätit saa laittaa sekajätteeseen hyvällä omallatunnolla. Ne palaa kaikki! Ai niin, minimoi mainostulva lisäämällä kyltti “ei mainoksia!”

 

  • Nauti elämästä. Lopeta selittely “minun täytyy saada koko koti kerralla himosiivottua.”  Kuinka on? Saatko “himosiivottua” koskaan, kun aina on jokin joka keskeyttää. Ja millä tavalla määrittelet, mikä on tärkeintä elämästä. Lopeta suuruuden hulluus ja nauti elämästä! Kaikki on suhteellista.

 

Miten sinä saat arkesi hallintaa? Kerro ja kommentoi!

-Laura-

Mikäli haluat, voit saada lisää  tästä Järjestysvinkit minioppaasta

Jaa tämä artikkeli

Poltin päiväkirjat

Minä annoin viimeisen tuomion “tärkeälle” laatikolle, joka oli seurannut muutosta toiseen. Se sisälsi muunmuassa päiväkirjani. En halunnut kenenkään lukevan niitä, en halunnut edes itse palata niihin, vaikka vähän oli pakko… Siksi, että ne sisälsivät inhottavaa negatiivista pulauttelua teini-iän syövereistä, painokelpaamatonta tekstiä ja kuvitusta elämän vittumaisuudesta ja pienistä onnenhetkistä epävarmuuden ajovaloissa. Se oli kuumottavan kammottavaa! Haluatko kuulla lisää, suruadressit lähti myös. Palankohan itse kohta helvetissä?

Kerroinko jo kaninkarvasta? Siitä jonka säilöin vuonna 1995 pieneen pahviseen rasiaan. Niin tietysti mulla pitää sitä olla, enhän mä muuten voisi muistella mun lemminkkiäni.  R.I.P Pupu 1993-2002.

 

Miten sinä hyödynnät varaston?

Asiakkaillani, ainakin heillä, joiden varastosta järjestän tulee vastaan vanhoja kirjeitä entisiltä kumppaneilta, muistokirjoja sun muuta mikä ehkä vähän nolottaa. En missään nimessä kehoita ketään polttamaan omia muistojaan. Päiväkirjat oli vaan se mun painajainen, joka tuli ensimmäisenä mieleen ja se kauhistutti.

Mulla on varastoja kaksikin kappaletta. Iloitsen siitä, että ne ovat hyötykäytössä vuodenaikojen mukaan. Sinne vaan kaikki lämpimät kuteet sun muuta, helteen keskellä. Ongelma astuu esiin siinä vaiheessa, kun varasto on täynnä roskaa… tai turhakkeita tai käyttökelvottomia esineitä Jopa pahimmillaanse on  iloinen kaatopaikka!

 

Asiakas halusi varaston järjestykseen

Autoin viime maanantaina varaston järjestämisessä. Aikaa saimme kulumaan viisi (5) tuntia. Voitteko kuvitella, kuinka helteessä hommaan saadaan jännittävä tvisti? Niin, mutta tavoitteeseen päästiin. Kiinnostuitko?

 

 

Lisää ennen ja jälkeen kuvia @jarjestysvinkit

Kauheaa, päiväkirjat on osa elämää!

Jos et halua polttaa päiväkirjojasi niin, mitä muuta voisit siellä varastossa järjestää? No älä ainakaan haudo sun iänikuisia oppimateriaaleja vuosikymmenten takaa. Jos et ole tähän päivään mennessä niitä tarvinnut, et tule palaamaan niihin vastaisuudessakaan. Vie hyväkuntoiset oppikirjat kirjastoon (huom uudet painokset otetaan ilomielin vastaan, ei niitä vanhoja). Irrota menneestä ja ala miettiä tämän hetken helpottumista. Muutosta toiseen seilaavat laatikot ovat viho viimeisiä.

Voisit järjestää vaikka joululaatikot teemoittain, kausivaatteille ja harrastuksille omat paikkansa. Vuodenaikaktegoriat kunniaan! Et välttämättä tarvitse mökillä sitä kaikkea, mitä ajattelet… Se on vain päätöksenteon siirtämistä. Ei ne risaiset vaatteet siellä mökillä paremmalta tunnu, sitä paitsi miksi aina pitää selitellä käyttötarkoitusta viimeiseen asti? Perimä ohjaa ajattelemaan “jos mä tarviin.” Ja miksi sinne mokille pitää viedä kaikki romut tai pikkuisen rikkinäiset?

Mitä paremmin osaat tehdä valintoja nykyisyyttä palvelemaan, sitä paremmaksi varastosi käytettävyys tulee. Okei okei, mä myönnän! Mullakin on muutama vhs-kasetti omia nauhoituksia, mutta dvd:t ja cd:t kannattaa antaa eteenpäin suosiolla, ei ne siellä laatikossa soi itsekseen.

Hyödynnä tilasi viisaasti, tunnet kyllä itsesi, mikä tuottaa fiilistä ja mikä ei. Vähitellen opit tuntemaan kaikki tavarasi. Häpeämättä. Kiitos myös pupulle, joka olit tärkeä. Karvoihisi en enää katso, kuviasi kylläkin.

Nuoruus oli seikkailu, thanks God it is over! Tuli muuten hyvä hiillos päiväkirjojen tuhkasta makkaralle 🙂

Miltä sun varastossa näyttää?

-Laura

Hei tuliko sulle jo miniopas? Tästä pääset sen pariin  

Jaa tämä artikkeli

Nyt ammattijärjestäjä puhuu suoraan! Viisi vinkkiä kodin järjestämiseen sekä kuvat ennen ja jälkeen

Hävettää, kun on niin paljon tekemistä. Itkettää kun ei saa mitään aikaiseksi…

Muistatko vielä 10 vuotta sitten puheet “elitistisestä” kotisiivouksesta ja siivoojan palkkaamisesta? Mites nyt? Tiedän useita, jotka palkaavat siivoojan. Siitä syystä, että kotityöt vähenisivät ja aikaa riittäisi tärkeille tekemisille. Eikä kukaan enää kyseenalaista jaksamista tai osaamista siivouksen suhteen.

Mutta elämme aikaa, jolloin pitää puolustella ammattijärjestäjän palkkaamista. Kuitenkin samat perustelut riittää ammattijärjestäjän palkkaamiselle, kun kodin kellari on täyttynyt  tavaroista, vaatekaapista ei löydy mitään tai olohuone on alkanut täyttyä varastonomaiseksi puhumattakaan saunasta. Jokaikinen päivä kuluu aikaa tavaroiden etsimiseen. Mutta mikä on reaktio, kun kuulet ystävän palkanneen ammattijärjestäjän? 

Niin. Meillä on monenlaisia tarpeita, paljon tavaraa ja liian vähän aikaa tehdä kaikkea itse!

Ammattijärjestäjän palkkaaminen on tabu. Tavaroihin ja sotkuun liittyy häpeä. Voi olla kiduttavaa kertoa läheisilleen tarvitsevansa apua. Ja kun siitä kertoo, läheiset saattavat antaa kärkevää palautetta: “kyllä sä nyt yksin osaat ja voit heittää sun tavaras kiertoon ja roskikseen. Otat ystäväsi mukaan, eihän siinä nyt kauaa mene, anna mennä vaan.”

Asia ei ole niin yksinkertainen

On olemassa sellainen asia kuin luopuminen, joka aiheuttaa monenlaisia esteitä tavaroiden karsimisille. On olemassa muistoja. Kaikkeen tähän selvittelyyn ei voi pyytää edes rakkaimman ystävän neuvoa. Ystävyys voi joutua koetukselle, mikäli hyppää liikaa aralle osa alueelle. Sitä paitsi ystävien kanssa on syytä tehdä mieluisia ja rentouttavia asioita.

Miksi on olemassa ammattijärjestäjiä?

Samaa voisi kysyä, miksi on kampaaja, hammaslääkäri tai korjaaja? Voit toki pyytää ystävän toteuttamaan unelmiesi hiukset, vaikkei hän ole alan ammattilainen. Hän varmasti saa tukan poikki,  mutta lopputulos ei ole kaivattu ja toivottu. Entä miksi ystäväsi ei voisi tutkia hampaitasi tai korjata tuosta vaan vuotavia putkia?(tottakai voi tietysti, jos hän on alalla… )

Asiahan on näin siis näin, että kun meillä on ongelma, luotamme toki ystäviin. MUTTA. Viimekädessä ammattilaisiin. Ammattijärjestäjät ovat saaneet koulutuksen, heillä on varmaa osaamista sekä tukevat vaikeissa päätöksissa antaen näkökulmia tavararoista luopumiseen.

Rohkaisen vihdoin ja viimein sinua kertomaan minulle, mikäli et löydä vaatekaapistasi mitään, olohuone alkaa täyttyä tai kulutat aikaa asioiden etsimiseen. Kotisi on tärkein paikka, jossa voit rentoutua. Ja takaan, että multa löytyy empatiaa. Ystävät saattavat olla liian suoria. Mietipä itse, miten helppoa olisi arvostella toisten tavaroita….

Järjestäminen on ihanaa ja palkitsevaa yhdessä asiakkaan kanssa!

Tässä ennen ja jälkeen kuvia kohteesta, jossa oli kysymyksessä koko kodin järjestäminen. Tässä vain etsimme nojatuolin olohuoneen tavarapaljouden keskeltä.

Kuvat julkaistu asiakkaan luvalla. Tässä kodissa projekti etenee koko ajan. Kysymyksessä on koko kodin järjestäminen, uusien rutiinien ylläpitoa ja tavoitteena nauttia elämästä, joka päivä!

 

Olen kouluttautunut ammattijärjestäjäksi, koska tavarapaljouden haittavaikutukset on jo oikeasti näkyvillä.

 

Kun nyt mietit, miten ihmeessä saisi kotinsa siihen kuntoon, että olisi aikaa ja tilaa hengittää niin laita viestiä mulle tänne. Takaan, että kun luovut entisistä tavoistasi,  saat tilalle uutta…

Tee itsellesi hyväolo ja lopeta alituinen riittämättömyydessä ja syyllisyydessä pyöriminen. Siksi mä olen tässä kertomassa, että sun elämä olisi helpompaa.  Lueppa mun omakohtaiset tavarakokemukset täältä. Siis miksi aina pitää venyttää viimeiseen asti, kunnes selkä katkeaa…

 

Niin ja täältä löydät viisi vinkkiä kodin järjestämiseen. Alkaen..

 

Ilolla ja ymmärryksellä

Laura

 

ps. Instagrammissa uusi tili ennen ja jälkeen kuville @jarjestysvinkit 

Jaa tämä artikkeli

Ketä oikeasti kiinnostaa, mitä omistat ?

Uskottelemmeko itsellemme liikaa hyviä asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa? Toivotetaan kaikkea hyvää, luvataan olla itsellemme armollisempia ja kuitenkaan mikään ei toteudu, koska pinnan alla vaanii pelko, riittämättömyys. Suuria suunnitelmia vuodelle, tulevaisuusdelle, sitten kun on aikaa. “Sitten kun mä, jos mä, kun mä… ”

Haluan jakaa teille muutamia “uskomuksiani” menneisyydestä ja väittää niiden olevan vain teennäistä p*skaa. Ainakin ne asiat mitä jokus olen halunnut sokeasti. Oikeesti. Sä tiedät, jos olet menettänyt rakkaan ihmisen, sä tunnet miten syvälle se voi viedä ja imaista mukana. Sä ymmärrät kuitenkin, että sitä ihmistä ei saa takaisin. Sitä muuttuu isojen tapahtumien jälkeen. Mitään ei nää enää samalla tavalla. Alat sittenkin kerrata, ainakin hetken, mitä hyvää elämässäsi on parhaillaan -toivottavasti. Sitten sitä hakee omaa paikkaansa, suututtaa lähimmäiset kun on niin hajalla, kun ei vaan kortit pysyny kasassa.

Ketä kiinnostaa?

Koska haluan, että tarinani ymmärretään jaan sitä niin kauan, että ehkä itsekin tulen ymmärtämään miksi kaikki on voinut mennä niin kuin meni… Kyllä sen tietää, että eteemme tulee väistämättä aina jotain yllättävää. Isoja muutoksia. Näin puhuu myös HS:n tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski uusimmassa blogissaan. Hän kertoo, että varautuminen yllätyksiin kannattaa, sillä mikään elämässä ei mene suunnitelmien mukaan (hän vertaa esim.  Länsimetroon, hyvä vertaus sanoisin).

En kuitenkaan alleviivaa, että elämää pitäisi elää puolivaloilla peläten tulevaa – ei missään nimessä. Vaan ajatus siitä, että tiedostamme sen, että mitä tahansa voi tapahtua ja pikemminkin elää täysillä ja kohdata tulevat suuret mullistavat tapahtumat.  Sillä elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Korkeintaan lähes.

Kun on kokemusta, pystyy päättelemään  miltä jokin tuntuu, pystyy eläytymään. Helppo se on nyt jälkeenpäin oppia ja manata tässä. Mun elämäni hankalin kohta oli nöyrtyä, kun  “The suunnitelma” mureni. Kun tavoittelee elämässään vääränlaisia asioita ja pohja putoaa yllättäen pois huomaakin seisovansa kuilunpohjalla ahtaassa, koska on keikkunut pilvireunustetulla ajatuksella. Sitä niin kuin kuvittelee, ennustaa ja toteaa ettei tästä tulekaan mitään. Uskoin, että mulle kuuluu samat asiat kuin muillakin ja samassa järjestyksessä. Mutta miksi minä olen ollut niin sokea ja vääränlailla päämäärätietoinen… Ei mun suunnitelmat toteutunut. Ei tullut paritaloa, kissoja, koiria ja pihavajaa. Ei tullut puutarhaa. Tuli pahamieli – aluksi. Mut sekin oli vain tunne.

Mutta ketä muuta muka  tää oikeasti kiinnostaa? Niinpä.

Ketä varten me ostamme, täytämme kotimme, rakennamme uusia taloja, ihailemme jotain? Ketä varten oikeasti? Ja miksi edes verrata itseään muihin? Miksi mun ajatukset on ollu vinoutuneita? Ja mitä mä nyt tässä jauhan siitä? Siksi, että et tekisi samoja suunnitelmia kultareunustetulla saippuakuplalla.

Ymmärrä oma tarinasi, mutta älä ripustaudu

Arvostan suuresti kaikkea kaunista ja kovalla työllä saatua tulosta. Niinhän minäkin olisin halunnut. Täydellisen elämän. Se mitä pidin ennen täydellisenä oli vain feikkiä. Olen oikeesti ollut ravistelun tarpeessa. Huomaan, että olet oppimassa läksyni. Osaan reflektoida mennyttä, ymmärrän miksi suuret suunnitelmani oli tehty hukattaviksi. Ei täysin, sillä olen saanut siitä aineksia jatkaa tätä elämää paremmin omia arvoja kunnioittaen. Eikä ihminen tietysti voi kaikenlaista oppia miellyttävin seurauksin. Tulee säröjä ja kuiluja, jotka pakottaa ajattelemaan. Löytääkseen itsensä.

Ja vaikka ei kliseistä elämää tullut taloineen, mulle tuli jotain paljon arvokkaampaa ja se on se minkä voit vain itse löytää ajattelemalla ja ehkä jopa hieman poksauttamalla sitä kuplaa ympärillä. Koska en voinut saada lisää tilaa ympärilleni, aloin tehdä luopumista ja tarkkailin reaktioitani. Eihän mikään suurten menetysten jälkeen voi enää tuntua niin isolta.

Tallenna muistoja, älä tavaraa

Pysäyttävintä tässä on se, ettemme elä ikuisesti. Jos meillä on mielen päällä turhia asioita, emme pysty kukoistamaan. Jos vaadimme tilaa ympärillemme, raivaamme sitä. Tai sitten hankimme sitä tilaa paneutumatta sen suuremmin perimmäiseen tunteeseen, että miksi.

Kukoistaminen ei tarkoita, että on jotain mitä muille näyttää (hyvinvointivaltion suuri ongelma) vaan se, miltä itsestään tuntuu. Se on se juttu. Sä kukoistat, luot ympärillesi turvallisen ja upean ilmapiirin ilman sen kummenpaa. Sinä riität.

Mikä minä olen niitä henkilökohtaisia “kukoistuksia” määrittelemään, mutta sen mä vaan sanon minkä huomaan joka kerta asiakkaan luona ammattijärjestäjänä kotikäyntejä tehdessäni, että ihminen muuttuu silmissäni energiseksi, silmät kirkastuvat ja se juttu löytyy. Se elämässä kiinni olemisen riemu. Sellainen on paras hetki, mitä voi tehdä tässä ja nyt. Sellainen, ettei mikään eloton sido sinua mihinkään. Ei menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

 

Parhaimmissa elämän valinnoissasi mukana,

Laura

 

Ps. Muista myös miniopas kodinjärjestämiseen tästä ja vältät yleisimmät mokat järjestämisessä!

Jaa tämä artikkeli

Muutos on ylitsepääsemätön

Kerroin sinulle viime kerralla Hannan yhteydenotosta. Hanna oli miettinyt eron jälkeistä elämäänsä ja suurien muutosten keskellä parempaa arkea. Lue edellinen postausta niin tiedät Hannan tilanteesta TÄSTÄ

 

Kun raivaustyö tehdään lapsiperheessä eli tavaroiden läpikäynti, järjestäminen ja ylimääräisen ja turhan tavaran poisheitto homma hoituu tehokkaasti ja keskeytyksettä, kun lapsilla on hyvä ja turvallinen hoitopaikka. Tällä kertaa syysloma sattui hyvin raivausprojektia ajatellen.

Kun saavuin sovittuna päivänä Hanna oli valmistautunut henkisesti urakkaan ja oli erittäin valmis aloittamaan. Olin muistuttanut, ettei tarvitse siivota ollenkaan.

Muutos voi olla ylivoimainen

“Päivät vain tulee ja menee. Pitäisi vaan osata sopeutua. En vaan pysty, kun tää koti ei vaan toimi enää”… Hanna tokaisi. Lohdutukseksi sanoin, että olet jo niin pitkällä prosessissa, koska olet rohkeasti pyytänyt apua ja saanut sitä!

Kävimme läpi perusasioita astellessamme kohti järjestettävää kohdetta. Tärkeää on  muistaa oikea määrä tavaraa säilytyspaikkoihin nähden. Eikä tavaraa kannata jatkossa haalia lisää, ellei muutamista edellisistä luovu. Makuuhuoneessa Hannan iso vaatekaappi oli täynnä vaatteita, joista hän oli jo osan käynyt läpi. Suurin osa vaatteista roikkui kauniisti henkareilla.  Hyllytilaa on paljon, mutta tavarat eivät olleet käytännöllisessä järjestyksessä. Vaatteita lojui ympäriinsä tuoleilla, lipaston liepeillä lattiallakin ja pyykkikorissa.

Tartumme toimeen ja yllätyksesksi kaapin ylähyllyillä lojui papereita ja kansioita 15 – 20 vuoden takaa. Mainitsin Hannalle, että varataan seuraava projekti papereiden parissa. Sitä emme voi toteuttaa samaan aikaan, sillä tarvitset myös lepoa. Levänneenä ja virkeänä ajatus kulkee ja päätöksentekö helpottuu. “Paperit ovat olleet minulle  iso kynnys hävittää…” Hanna murehti. “En tiedä, mitä uskaltaa laittaa pois ja mitä ei. Ihana jos saamme nekin nnyt sitten vihdoin kuntoon.”

Läpikäynti aloitetaan omista tavaroista

Mielenkiintoisinta raivauksen varrella on esiin nousevat muistot ja tunteet. Järjestäessä kaappia, voi tuntua siltä, kuin kävisi aikamatkalla menneisyydessä. Aivan kuin filminauha livahtaisi silmiemme edessä muistellessa tapahtumia ulkomailla, seminaareissa, työtehtävissä milloin missäkin elämän varrella. Nyt on kuitenkin tullut aika, pienet ja sopimattomasksi käyneet vaatteet ja tavarat vievät sekä tilaa kaapissa, että mielen päällä. “Tuntuu niin energiseltä” asiakkaani huudahtaa tikkaiden päällä ojentaessaan minulle tavaroita ja tyhjentäessä kaappia. Menetelmien mukaan kävimme läpi sopimattomat ja erotelimme ne.

Kuin huomaamatta kaapissa oli vapaana kolme hyllyä! Uskomatonta!

Järjestimme sukkahousut, sukat ja alusvaatelaatikot niin, että kaappia avatessaan voi kertasilmäyksellä nähdä, mitä missäkin on. Silmä lepää ! Sama koski muitakin asioita.

Kun roskapussit oli viety kierrätykseen  ( 3 isoa jätesäkillistä) oli aika tarttua jäljellä oleviin ylimääräisiin tavaroihin. Myyntiin lähti 4 säkillistä vaatteitta. Jopa vanha levysoitin, joka oli ollut käyttämättömänä  kaapissa. Sille oli nyt löydettävä uusi omistaja ja pian.

Saimme jäljelle jääville vaatteille loogiset  sijainnit.   Kuulostaa ihan tavalliselta ja sitä se onkin. Tärkeä muutos on kuitenkin se, että tavarat löytyy helposti eikä tavaran noukkimiseen mene aikaa. Pyykkihuolto helpottuu.

Aikaa kului vähän yli neljä tuntia. Ja muutos oli jo alkanut näkyä selvästi sekä kotona että Hannan mielessä.

Oliko paluuta entiseen?

Soitin Hannalle parin viikon kuluttua käynnistäni. Hanna kertoi, että lapset olivat huomanneet suuren ero kotona palatessaan mummolasta raivauksen jälkeen. Lapset olivat riemuissaan alkaneet miettiä, minne mikäkin tavara kuuluu omassa huoneessaan. Hetkessä  piirustuspöytä oli tyhjentynyt tavaroista.  Järjestysinto oli puraissut  myös lapsia välittömästi. Hanna varasi vielä itsepalvelukirpputoripaikan avustuksellani ja sai joitain muitakin tavaroita suurimman osan myyntiin. Tavarat sekä vaatteet löysivät uuden omistajan helposti. “Tuntui mukavalta antaa pikku summa lapsillekin säästöpossuihin, jotta voivat säästää jatkossa tulevaisuuteen” Hanna iloitsi.

Lapset olivat innostuneet esimerkin voimasta.  Ehkä lähestyvä joulu edistää asiaa, päättelimme yhdessä. Hannan mielestä lastenhuone jää nyt pois järjesämiskohteista, mutta sovittiin ajankohta papereiden järjestämiselle. Toteutetaan  se joulun jälkeen.

Papempi on keskittyä nauttimaan läheisistä nyt, kun kerrankin tunnen niin…

Hannan kanssa ensimmäinen projekti saatiin suunnitellusti alusta loppuun. Painotan aina, että yllätyksiä voi ilmentyä matkanvarrella, päätöksiä voi olla helppo/vaikea tehdä. Ammattijärjestäjä lukee ja tukee asiakasta huolehtien  tauoista ja energiatasapainosta.

Hanna kertoi, että mitä enemmän harteilta saatiin  “tavaralastia” pois elämän helpottamiseksi sitä kevyempää on suhtautua omaan elämään. Aika, joka meille kaikille on sama, voidaan käyttää voimaannuttavammin. Kuten keskittymällä omiin lapsiin  & olemalla läsnä.

Totta. Järjestellessä tulee huomanneeksi miten se tavara meitä oikeastaan sitoo. Miten tavarat on meidän elämämme tiellä, kun niiden pitäisi nimenomaan olla meitä auttamassa. Pieniä oivalluksi kerrallaan isolla lopputuloksia. Kiitos Hanna, että sain jakaa kokemuksiasi tänne. Jatkamme tammikuussa papereiden parissa. Ja täynnä intoa. Ihanaa! Haluatko kuulla lisää ? Kommentoi ihmeessä, mitä ajatuksia herää.

Seuraavaksi luvassa…

Oletko ollut kiireinen viimeaikoina?

Voiko joulu tuntua joululta ilman häsellystä ja kiirettä?

Mistä se kiire oikein meille tulee?

Miltä kiire tuntuu?

Kiireestä puhumme seuraavassa postauksessa. Olen itse opetellut ulos kiireestä, muttei sekään aina tuota tulosta. Miksi?

 

Ihanaa päivää sinulle Järjestysvinkkien lukija. Pidetään hyvää motivaatiota yllä tai ainakin pikku hiljaa löydetään se – yhdessä

 

-Laura

Ps. Ilmaisen minioppaan pariin >>>>>>>>tästä

Jaa tämä artikkeli