elämyslahjat Archives • Järjestysvinkit

Älä anna toisille turhaa paskaa! Mistä on kysymys?

Kysyin, mitä tavaraa olet viimeksi saanut sukulaisilta tai isovanhemmilta. Mun Instagramstooreissa keskutelu pyöri saatujen, epämiellyttävien tavaroiden vaatteiden, romujen, käsitöiden ja tuomisten ympärillä.

Siellä korostui niin appi- ja isovanhempien antimet, sukulaisten rumat lelut ja vuosia vanhat lastenvaatteet, itsetehdyt asiat kosmetiikasta käsityöhön. 

Kokemuksen rintaääni kuului, kuinka niitä määriä lojuu edelleenkin pitkin ja poikin, vaikka jätesäkillisiä ollaan annettu pois.

” mitä tehdä kun ei kukaan usko vaikka sanon, että en jumalauta halua enää mitään ylimääräistä!”

Keskustelu kääntyy arvoihin, mitä hämmentyneenä pikku lapsi katsoo vierestä. Äiti ja isä haluavat antaa aikaa, kun isovanhemmat tuon tuosta suitsii lapsille leluja ja tavaraa – uutta ja vanhaa. Kuinka voimme tällöin ohjata kulutuskriittisyyteen, tai mainonnanlukutaitoon? 

Saat sen mitä et halua

Kun sanat ei riitä eikä voimat enää? Meneekö välit poikki sukulaisiin? Miksi tavaralle annetaan niin suurta arvoa? 

Tämä on aihe, minkä takia meille kerääntyy tavaraa. Sodan jälkeinen sukupolvi on oppinut, ettei mitään heitetä pois. Kaikesta voi keksiä uutta tarpeen tullen. Sillon kun säästetään, säästetään rahaa ja luontoa. Entä sitten, kun tavarat jäävät jälkikasvulle selvitettäväksi?

”Mutta haluan osoittaa välittämistä”

Tavara ei välillisesti tuo lohtua. Tärkeimmäksi asiaksi nostan ajan antamisen yhtäkaikki. Yhteen ihmiselämään ei määräänsä enempää tavaraa mahdu. Ei liian montaa kodinkonetta korvaamaan ja helpottamaan. Ei liian monenlaista vaatekertaa tai vara-asioiden vara-asioita. Ei väsyneenä auta, että kestokasseja tuodaan eteiseen. Ei auta, että lapselle annetaan leluja, kun ei niillä loppujen lopuksi kukaan yhtäaikaa leiki. Mitä enemmän sitä tavaraa ja elektroniikkaa on, sitä enemmän aikaa menee niiden huoltamiseen. Syli, läheisyys, tunteiden ilmaisu puheissa, lauluissa, eleissä ja ilmeissä. Niillä rakennetaan ehyttä ihmistä.

Toisaalta on lohdullista, että näistä tavara-asioista voidaan keskustella. Niistä kannattaa jakaa fiiliksiä ihan ääneen. Mutta aina se ei ole yksinkertaista, keskusteluissa kuultua: ” Yks päivä tajusin, etten jaksa enää jutella vanhempien kanssa näistä tavara-asioista, eikä mun tarvitsekaan”Omalla esimerkillä ja rehellisyydellä on paljon tekemistä asian ratkaisun saamisessa. Ehdotuksena on toiminut, että sukulaiset antaa sitä mitä toivotaan, sponsorointia ulkohaalariin, lastensänkyyn tai mikä parasta yhdessä oloon. (Se mitä mummolassa tapahtuu jää mummolaan, vai miten se meni).

Tavaran arvo on tunteen ja hinnan yhteenlaskettu summa.

Kun tavaraa ostetaan ja  annetaan hyvässä tarkoituksessa:

  • opittujen tapojen vuoksi
  • Kiitokseksi
  • Auttamisen haluun
  • Päätöksenteon siirtämiseksi

Tavaraa kohtaan syntyy omistusvaikutus jo kaupasssa. Pakko saada tai “tämähän sopisi just mun kumminkaimalle”.  Pahinta tässä on se, että lahja on AINA antajansa näköinen. Ostetaan se hyvässä ajatuksessa, dopamiinia erittyy tulee hyvä mieli ja jos vielä halvallakin saadaan. Mutta sillä hetkellä, kun tavara ostetaan sen arvo puolittuu ja laskee. Ja kun meillä on tarjolla kaikenlaista ja ilmaiseksi asti.

Lapsiperheet toivovat aikaa, enemmän kuin tavaraa

Vallitsevan tilanteen (Korona) vuoksi lapsiperheet ovat joutuneet lahjojen ja lahjoitusten kohteeksi. Siis sellaiset jotka eivät lahjoituksia tarvitse. Muistan itsekin 10 vuotta sitten, kuinka kahden lapsen vanhempana olisin arvostanut hetkeä juoda kahvit rauhassa. Ylisuoritin niin kovasti että kesällä 2010 koin pientä masennusta siitä, etten osannut pyytää apua tai säästää voimia. Ei kukaan ole täydellinen.

Myös rahasuhteeni on ollut ylösalaisin. Lapsena sain yllinkyllin tavaraa (rahaa joilla sitä ostin lisää). Ai niin, kurkkaa tästä ohjelma missä tämä kaikki suhtautuminen selviää FLINKKILÄ & KELLOMÄKI
Rahalla rakennettu itsetunto

 

Katso tästä, minne kannattaa lahjoittaa >> Minne voi viedä ylimääräiset tavarat?

Haluaisin kuulla, mitä lahjaksi voi enää antaa? Kerro ja suosittele sellaista pakettia tai  vaikka firmaa, josta itse toivoisit lahjaa tai lahjakorttia tms. Käy kommentoimassa mun uusimapaan postukseen Instassa @laura_holmstrom_  

Voit myös heittää ajatusta blogin kommenttiboxiin.

 

Tavaran avulla ei muistoja synny. Niitä ei mukaansa kukaan vie, eikä niistä tunne välity.

Onni ei elä tavaroissa. Onni syntyy yhdessäolosta ja kaikesta mistä saadaan sydämeen muistoja.

 

Laura

 

 

Poimi tästä  Ilmainen Järjestysvinkit miniopas ja vältä mokat kodin järjestämisessä!

Jaa tämä artikkeli

Elämyslahjat ei jää nurkkiin pyörimään. Sijoitus omaan hyvinvointiin tänään on palvelus huomiselle ja tulevaisuuteen

Ristiriitaisissa tunnelmissa elellään kohti loppuvuotta. Tässä sitä jatkuvasti miettii, milloin ehtii ja mitä. Mulla on viikonloppuisin keikkaa ja luentoja. Olen joskus niin fiiliksissä, etten huomaa pitää vapaata tai pyhittää vastapainoksi aikaa pelkälle oleilulle. Ja aina, vuodesta toiseen mietin millaisia aineettomia lahjoja voisi muille antaa. Samalla käy niin että unohdan itseni täysin… Tajusin, että vaikka työ on kivaa täytyy sen vastapainona olla jotain muuta! Painotan sitä asiakkaillenikin: “kovan järjestämisurakan jälkeen pitää levätä tai tehdä jotain itselleen mieleistä!”

Elämyslahjat ei jää nurkkiin pyörimään

Ystäväni Maiju on siitä ihana ihminen, että hän keksii päänmenoksi vaikka mitä. Pääsin hänen seurassaan toissaviikolla katsomaan Teatteri Vantaan Silkkisaliin muistisairaan Hillevin tarinaa Paperineilikka. Kiitos myös äänimestari Esko Paavola vinkkauksesta 🙂 Ihana ilta Silkkisalissa! Vakava aihe ja koskettava esitys sai tunteet pintaan ja puhututti pitkään näytöksen jälkeenkin, mutta silti tunsin itseni heti paljon rentoutuneemmaksi. Anne Nielsen teki upean näyttelijäsuorituksen. Tämän lisäksi näytelmä esitetään Vuotalossa tiistaina 4.12.2018 kello 14.00.

Kuvassa Anne Nielsen, kuvan nappasi Maiju Kauppila

Mitä sitten, jos innostuttavaa ja mieleistä asiaa tekeekin liikaa eikä huomaa väsyvänsä?

Viime lauantaina olin kouluttamassa uusia ammattijärjestäjiä. Muutamana edeltävinä lauantaina olen pitänyt luentoa Kanneltalolla  ja käynyt järjestämiskeikalla sekä kurssittamassa työväenopistolla. Olen ihan liekeissä, mutta samalla taustalla kolkuttaa tasapaino vapaa-ajasta ja omasta jaksamisesta. Onkohan se niin, että puuttuvat voimansa huomaa vasta liian myöhään?  Otin siis heti oitis arkivapaan itselleni, jotten päästä itseäni ylikierroksille. Tuntuu, että miksi kalenterin täyttäisi aina pelkästää muiden sanelemilla menoilla?

En osaa pitää vapaata, ellen varaa päivää kalenterista

Kun vapaapäivä koitti, huomasin heti aamulla lukevani ja kirjoittavani sähköpostia. Tulihan soitettua puheluitakin. Ajatus vapaapäivästä oli jo pilalla. Kiukustuin itselleni kun  huomasin epäonnistuneeni. Onneksi mulla oli varattu aika kasvohoitoon kosmetologille Lilja Beauty hoitolaan Jarna Liljan luokse. Jarna oli kutsunut minut rentoutumaan ja olemaan paikoillaan. Hengästyneenä istahdin Jarnan tuoliin. Yhteistyössä toteutettu kosteuttava kasvohieronta -ja hoito sai tuntemaan, kuin olisin käynyt aikamatkalla jossain muualla. Arjen asiat katosivat.

Kun luotat ammattilaiseen saat parhaan lopputuloksen

Jarna aloitti käsittelyn puhdistamalla ihoani ja kysymällä ihonhoitotottumuksistani. Tulimme lopputulokseen, että tuotteeni voisivat olla hoitavampia ja kosteuttavampia. Ammattilainen näkee heti ihosta, mikäli sitä on laiminlyöty. Laiska kun olen, mun täytyy erityisesti panostaa täsmätuotteisiin. Jokatapauksessa tykkään, että ammattilainen hoitaa varmoin ottein ja Jarnalla on kyllä ihana tyyli huomioida asiakkaan mieltymykset ja tarpeet. Sain samalla kulmiin ja ripsiin kestovärin. Ylimääräiset kulmakarvat poistettiin nopeasti vahalla, mikä oli täysin uutta mulle. Lopputulos oli paljon parempi, kuin koskaan. Jätetään tuotevalinnat osaajan käsiin, saat takuuvarmana ihanan ja rentouttavan hoidon sekä kotihoito-ohjeet. Jarnan lämpimissä käsissä sain itselleni niin hyvää oloa. Siinä tuolissa ollessani taas mietin, miksi en tee tätä säännöllisesti…

      

“Tavalliset asiat tuntuu vaikeilta”

Ehdimme jutella kosmetologi Jarna Liljan kanssa siitä, miten lepääminen sohvalla tekemättä mitään on hankalaa tänäpäivänä. Meillä on niin paljon ärsykkeitä saatavilla. Aivot heittävät ylikierroksille ja väsymys alkaa näkyä asioiden unohtelulla. Olen sitä mieltä, että väsymystäkin voi paeta someen. Silloin hommat kasautuvat entisestään, eikä pieniäkään onnistumisia tule. Tekemättömät työt kasaantuu ja ryhryminen yhtään mihinkään tuntuu vastenmieliseltä. Totesin, että elämyksiä pitää ripotella itselleen muutama kuukauteen, vähintään. Mitä iloa on itselle ja muille siitä, että en huolehdi itsestäni? Ei mitään. Missä sä oikeasti rentoudut? Mikä voisi olla sulle parasta tv:n ja kännykän sijaan? Ja hei sun ei tarvitse erikseen ansaita hemmottelua. Sä riität ja olet just tuollaisena arvokas hoitamaan itseäsi niin kuin siinä kiireessä höösäät muitakin. Kyllä, kokemuksesta puhun.

Tässä elämyslahjalista itsellesi, joista voit toteuttaa muutaman ja pyytää vaikka joululahjaksi, kun sitä kuitenkin kysytään:

-teatterielämys

-hieronta

-konsertti

-leffaliput

-kasvohoito

-kampaaja

-ammattijärjestäjä

-museokortti

Minkä näistä elämyksistä aiot itsellesi suoda, jotta jaksat paremmin? Mitä muuta keksit tähän kategoriaan?

 

Sijoitus omaan hyvinvointiin tänään on palvelus huomiselle ja tulevaisuuteen.

Rentoa joulunodotusta.

 

Laura

 

ps. Kiitos suosituksesta Pinkit korkokengät/ Maiju ja yhteistyöstä Lilja Beauty/ Jarna Lilja

 

 

Jaa tämä artikkeli