ELMA Archives • Järjestysvinkit

Kun meitä kusetetaan?

Vierailin eilen  ELMA messuilla. Messutunnelma vaatii asennoitumista, kylmiä hermoja ja paljon aikaa… Vaikka aihe olisi kuinka läheinen, mielenkiintoinen etc.

Esikoistani kiinnosti lemmikkiosasto, sillä siellä oli aivan hurmaavia kissoja (meillä on se kissa-ajatus edelleen mielessä). Tämä tapahtuma päästi meidät lähelle näitä suloisia ja pehmoisia kavereita. Ihana kokemus kaikinpuolin.

Ihanaa oli myös bongata tuttuja siellä. Siivousalan superammattilainen ja Home care tuotteiden jälleenmyyjä Maarit (ArjenAvuxi) oli siellä heti lemmikkiosastolle astuttaessa; Wau mikä kohtaaminen. Olemme tutustuneet keväällä ryhmieni kautta (Lastenhuoneen järjestysvinkit ja Lapsiperheenkodin sisustus ja järjestysvinkit)  ja kohtaaminen yllätti täysin meidät  ja niin supermahtavasti. Ihmiset on parasta.

 

Taivas vai helvetti?

Kiertelimme lemmikit, maatilaneläimet, hevoset, kengittäjät, käsityöläiset, traktorit ja metsäaiheet. Kaikenkaikkiaan messuilla vierähti _5 tuntia_!!! Lopuksi käväisimme “kipupisteeni” luona eli Messukeskuksen -Outlet osastolla. Sinne astuessaan voi kuluttaja kokea jotain, mikä kuulostaa ja näyttää palvelevalta. Onko se sitä?

Jos katsotaan ajassa taaksepäin 1950-luvulla jälleenrakennettiin Suomea. Sota ajan jälkeen olimme köyhia ja kaikesta oli pulaa. Siihen aikaan haaveiltiin tavarasta, vaatteista ja ihan mistä vaan. Tavarataivas siinsi kuitenkin lähempänä kuin uskoimmekaan. Suomessa ihka ensimmäinen tv-lähetys tuli ulos 1957  ja se mullisti suomalaisten maailmaa. Siihen aikaan valtaosalla väestöstä ei ollut varaa televisioon ja kokoonnuttiin sinne missä vastaanottimet oli.

Mainokset toivat silmiimme erilaisia apuvälineitä, jolloin arki tuntuisi kevyemmältä. Toisinsanoen koko erilainen maailma astui olohuoneeseen.  Mainittakoon toki, että aluksi pyykinpesukone ja erilaiset sähkölaitteet olivatkin kotiäidin tai emännän pelastuksia, mutta vaatiihan se uudenlaista orjentoitumista tavaroiden huoltoon ja ylläpitoon. Mummonikin sanoi 1980-luvulla, että “kohta maailma pyörii nappia painamalla ja muovirahalla”… ja siinä me nyt ollaan.

Niin muuten tuo kultainen 1980-luku oli paratiisimaisen onnellista aikaa lapsuudessani. En tiennyt , mitä oli köyhyys ja ankeus. Ei siitä puhuttu, ei tunteista ainakaan, sillä sota-ajan traumat on edelleenkin sukupolviemme ylisiirtyviä kokemuksia ja syystäkin… emme vain tiedosta vaikutuksia tarpeeksi hyvin.

Ennen tyhjä tila merkitsi  ankeutta… Hyvinvointi oli uskomusten mukaan tavarassa ja sitähän 80-luvun  nousukaudella sitten olikin riittämiin. Lama muutti asennoitumista. Ei se tavara kuitenkaan loppunut. Itsepalvelukirpputorit alkoi kukoistaa 1990-luvulla. Halpa hinta mahdollisti edelleen “keräilijä-kansamme” poimimaan tuotteet pilkkahintaan tulevaisuuden pelossa.

Suoritin ihmiskokeen

 

Ja missä seistään nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen? Ennenkokemattomassa tilanteessa, kun vaatteita ja tavaraa tarjoillaan meille messujenkin outletissa hintalappuilla näin: 60  €   30 €   10€!!! Meille nimittäin hinnanhalpuus merkitsee todella paljon edelleenkin. Kävi mullakin mielessä siinä vaiheessa, väsyneenä, että “nytpä ostan kun halvalla sais kerrankin”… Enpä ostanut. Olen nimittäin tehnyt nyt kaksi vuotta itsetutkiskelua, koska myönnän olleeni ennen alennusmyyntien orja. En osta enää nostattaakseni tunteita negatiivisesta positiiviseen tavaroilla, sillä tällainen väliaikainen tunneaukkojen täyttäminen ei aiheuta muuta kuin riippuvuutta aivoissamme…

Kaiken lisäksi outlet osastolla kuului taitavaa puhetta ostamisesta.  Mä meinasin kyllä pyörtyä siihen paikkaan kun kuulin lauseen:” Osta viisi kappaletta tähän halpaan hintaan ja päätä vasta kotona mitä käytät…” Kusettamista? Manipulaatiota? Herkänpaikan edessä? Väsyneenä messujen jäljiltä, jolloin päätösten tekeminen on riskialtista! Todellakin.

Siinä tilanteessa karvani nousivat pystyyn. “Mitä harhaanjohtamista!!!!!” Tarkastelin jengin ostokäyttäytymistä. Kuhina oli nimittäin siihen malliin vilkasta. Onko niin, että jos ihminen muistaa kaikki tavaransa, mitä omistaa on helpompi olla ostamatta? Eli jos et muista, mitä omista saatat ostaa, koska jos sitä sittenkin tarvitaan? Ymmärrän hyvin, jos tarpeeseen ostetaan, mutta pointtini on se, ettei ikinä pidä ostaa a) halvan hinnan vuoksi b) harkitsematta c) tunneaukkojen täyttämiseen d) väsyneenä e) jos ei tiedä mitä omistaa….

Aakkoset voi loppua kesken, jos mä tässä oikein mietin eri syitä, miksi ei kannata ostaa. Energiaa siihenkin miettimiseen kuluu. Joten on helpompi (ainakin mulle) vältellä näitä paikkoja (esim.Hullut Päivät, Tax freet sun muut tehtaanmyymälät…)

Tavoitteena selkeä elämä

 

Yksi mihin aijon syvemmin keskittyä on  huomenna alkava (13.11) _ilmainen _ työpaja “vaatekaappi kuntoon”.  Koska “rättien” (anteeksi) ostaminen on tehty helpoksi on vaikea erottaa omaa selkeää tyyliään, koska halvalla saa.

Kyllä, voin tunnustaa. Osaan kyllä järjestää vaatekaappia, osaan ohjata asiakasta valinnoissa, mutta saadakseni siistin ja oman tyylisen vaatekaapin onkin mun henkilökohtainen rasti. Tästä muuten jatkoa tulossa seuraavassa blogissa lisää, miten workshoppi vaikutti minuun. Sillä Järjestysvinkit ja Caps Look tekevät marraskuussa yhteistyötä. Ole mukana tässä matkassa ja pysy lähettyvillä, jos vaatekaappi tai vaatehuone on se sun ikuisuus projekti!

Tavoitteena on saada sulle selkeä elämä. En tuputa kenellekään minimalismia tai pakota väkisin eroon tavarasta. Haluan, että ymmärrät kuka sun elämästä päättäää isojen muutosten edessä.

Jos mun rinnalla  menneisyydessä olisi ollut ammattijärjestäjä, joka tukee päätöstenteossa niin olisin säästynyt  monelta  epätoivon hetkeltä… Silloin, kun itse koin suurimmat elämänmuutokset, isän kuoleman, putkiremontin… Niissäkin tilanteissa olisin tarvinnut ammattiapua. Koska ymmärsin tilanteen vakavuuden ( ja globaalin ongelman ) valitsin tämän elämäntapayrittäjyyden, sun henkilökohtaisena tukijana ja ymmärtäjänä.

Toivon, ettet jää yksin. Mä olen sua varten.

Kissamaisen tyyneellä otteella isänpäivää kohti toivotan iloista isänpäivää niin tuolla kuin täällä. …Ai hemmetti, nyt muuten haisee palanut pulla… miksi se uuninhälytys ei pelaa… nappia kyllä painoin … lol

Kiitollisena ja iloisena sua tervehtien

(palaneen) pullan tuoksuinen Laura

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli