epäjärjestys Archives • Sivu 2 2:stä • Järjestysvinkit

epäjärjestys

Habitare 2018 sudenkuopat järjestämisen näkökulmasta

Aluksi esittelen järjestämisen näkökulmasta parhaat. Habitare hiveli myös intohimoista järjestäjää. Protoshop oli menestys. Nostetaan mun suosikit suoraan ja kursailematta framille. Koska järjestys oli etusijalla. Se käytäntö:

Hanna Lantto | Piilo | Leikkisä säilytysjakkara

Anna Korte | Interface | Nerokas ja minimalistinen kylpyhuoneen laattoihin integroitu säilytysjärjestelmä

Hanna Kutvonen | Twist | Oivaltava eteiskaluste, jossa yhdistyvät peili ja monipuolinen säilyttäminen

Ammattikorkeakoululaiset suunnittelivat nimenomaa järjestämisen näkökulmasta, tässä mun suosikki. Kärkeen meni kierrätyssoppi, joka toimii myös laskutilana pienessä asunnossa. Mitä mieltä, olisko aika jees saada Soppi teillekin, katsopas tarkemmin:

 

 

Tässä on renkaat alla, jotta sen voi viedä vaikka kodinhoitohuoneeseen isommassa asunnossa. Loistava idea!

 

Ammattijärjestäjä keikkui livessä tikashyllyjen ja kuivakukkien välissä

Kokonaisuutena Habitare 2018 muistutti alkuperaisiä luonnonsävyjä pienin väripistein. Sanoisinko, että jopa arkajalat voisivat rennosti yhdistää koteihinsa pastellia ja yhdistää leikkisästi kirkkaisiin perusväreihin. Muodot ja runsaus ovat nyt ”tapetilla” ja Signalsin puolella sai fiilistellä värien sinfoniaa suurta kuvaa seinällä. Tässä maistiainen

   

Kurkkaa livelähetys Meilläkotona.fi facebook sivuilla. Se on  katsottavissa tästä.  

Avohylly olohuoneessa ilmavasti, keittiössä aamiaiskaappi piilossa ovien takana. Epäilen suuresti!

Avohyllyt loistivat joka osastolla ja mietin taas ihanan arkemme näkökulmasta, kuinka kauniisti käsistämme putoilevat lasten taideteokset, tabletit ja laturit, käsityöt ja muut tärkeät asiat. Minne ne tavarat saadaan? Mihin mä saan mun kaikki esineet, rumat mutta tärkeimmät tavarat?

Keittiöt oli suunniteltu piiloon. Tärkeintä oli saada kupit ja pannutovien taakse, myös se aamiaissetti. Tähän on tultu. En laita kuvaa. Voit kuvitella liukuovet makuuhuoneessasi, jotka ovatkin sun keittiössä…

Raitamekko löysi raitatuolin ja ihanasti siinä sitten istuin ja ihmettelin.

 

 

Arki on eri asia

Pidin juuri järjestämiskurssia työväenopistolla. Tärkeimpänä nousee aina esiin luopumisen tuska ja tunteet. Kuinka luopua turhista esineistä niin, että jäljellä on vain kauniit asiat ja sekä jumalattoman kokoisen astiakaapin harkittu sisältö ja  tikapuita muistuttava avohyllyrakennelma sopuisasti olohuoneessa?  Ei mitenkään eikä koskaan… Paitsi jos sä saat kaiken mahtumaan törkykoriin, haha.

Tai miten pidät rahapussisi nyörit tiukasti kiinni ihanien sisustusjuttujen äärellä? Muuttumalla.

 

Inspiraatio järjestämiseen ja luopumiseen synnytetään messuilla tai kurssilla. Sama lopputulos. Selkeä ja suhteellinen oma elämä. Matka pitää kuitenkin kulkea, minusta se on jokaisen henkilökohtainen tie. Kunnioittamalla itseään ja omia valintoja omaan kotiinsa sopivaksi.

 

Kerro tunnelmia, oletko sä käynyt messuilla? Mikä jäi sulle mieleen? Mikä säväytti, mikä ei?

 

Iloa ja valoa päivääsi!

 

Laura

Ps.Lue lisää järjestämisestä sekä vaikutuksesta elämään täältä. Miten esim täydelliset nettikuvat vinouttaa maailmankuvaamme tai etenkin minäkuvaa.

Jaa tämä artikkeli

Poltin päiväkirjat

Minä annoin viimeisen tuomion ”tärkeälle” laatikolle, joka oli seurannut muutosta toiseen. Se sisälsi muunmuassa päiväkirjani. En halunnut kenenkään lukevan niitä, en halunnut edes itse palata niihin, vaikka vähän oli pakko… Siksi, että ne sisälsivät inhottavaa negatiivista pulauttelua teini-iän syövereistä, painokelpaamatonta tekstiä ja kuvitusta elämän vittumaisuudesta ja pienistä onnenhetkistä epävarmuuden ajovaloissa. Se oli kuumottavan kammottavaa! Haluatko kuulla lisää, suruadressit lähti myös. Palankohan itse kohta helvetissä?

Kerroinko jo kaninkarvasta? Siitä jonka säilöin vuonna 1995 pieneen pahviseen rasiaan. Niin tietysti mulla pitää sitä olla, enhän mä muuten voisi muistella mun lemminkkiäni.  R.I.P Pupu 1993-2002.

 

Miten sinä hyödynnät varaston?

Asiakkaillani, ainakin heillä, joiden varastosta järjestän tulee vastaan vanhoja kirjeitä entisiltä kumppaneilta, muistokirjoja sun muuta mikä ehkä vähän nolottaa. En missään nimessä kehoita ketään polttamaan omia muistojaan. Päiväkirjat oli vaan se mun painajainen, joka tuli ensimmäisenä mieleen ja se kauhistutti.

Mulla on varastoja kaksikin kappaletta. Iloitsen siitä, että ne ovat hyötykäytössä vuodenaikojen mukaan. Sinne vaan kaikki lämpimät kuteet sun muuta, helteen keskellä. Ongelma astuu esiin siinä vaiheessa, kun varasto on täynnä roskaa… tai turhakkeita tai käyttökelvottomia esineitä Jopa pahimmillaanse on  iloinen kaatopaikka!

 

Asiakas halusi varaston järjestykseen

Autoin viime maanantaina varaston järjestämisessä. Aikaa saimme kulumaan viisi (5) tuntia. Voitteko kuvitella, kuinka helteessä hommaan saadaan jännittävä tvisti? Niin, mutta tavoitteeseen päästiin. Kiinnostuitko?

 

 

Lisää ennen ja jälkeen kuvia @jarjestysvinkit

Kauheaa, päiväkirjat on osa elämää!

Jos et halua polttaa päiväkirjojasi niin, mitä muuta voisit siellä varastossa järjestää? No älä ainakaan haudo sun iänikuisia oppimateriaaleja vuosikymmenten takaa. Jos et ole tähän päivään mennessä niitä tarvinnut, et tule palaamaan niihin vastaisuudessakaan. Vie hyväkuntoiset oppikirjat kirjastoon (huom uudet painokset otetaan ilomielin vastaan, ei niitä vanhoja). Irrota menneestä ja ala miettiä tämän hetken helpottumista. Muutosta toiseen seilaavat laatikot ovat viho viimeisiä.

Voisit järjestää vaikka joululaatikot teemoittain, kausivaatteille ja harrastuksille omat paikkansa. Vuodenaikaktegoriat kunniaan! Et välttämättä tarvitse mökillä sitä kaikkea, mitä ajattelet… Se on vain päätöksenteon siirtämistä. Ei ne risaiset vaatteet siellä mökillä paremmalta tunnu, sitä paitsi miksi aina pitää selitellä käyttötarkoitusta viimeiseen asti? Perimä ohjaa ajattelemaan ”jos mä tarviin.” Ja miksi sinne mokille pitää viedä kaikki romut tai pikkuisen rikkinäiset?

Mitä paremmin osaat tehdä valintoja nykyisyyttä palvelemaan, sitä paremmaksi varastosi käytettävyys tulee. Okei okei, mä myönnän! Mullakin on muutama vhs-kasetti omia nauhoituksia, mutta dvd:t ja cd:t kannattaa antaa eteenpäin suosiolla, ei ne siellä laatikossa soi itsekseen.

Hyödynnä tilasi viisaasti, tunnet kyllä itsesi, mikä tuottaa fiilistä ja mikä ei. Vähitellen opit tuntemaan kaikki tavarasi. Häpeämättä. Kiitos myös pupulle, joka olit tärkeä. Karvoihisi en enää katso, kuviasi kylläkin.

Nuoruus oli seikkailu, thanks God it is over! Tuli muuten hyvä hiillos päiväkirjojen tuhkasta makkaralle 🙂

Miltä sun varastossa näyttää?

-Laura

Hei tuliko sulle jo miniopas? Tästä pääset sen pariin  

Jaa tämä artikkeli

Nyt ammattijärjestäjä puhuu suoraan! Viisi vinkkiä kodin järjestämiseen sekä kuvat ennen ja jälkeen

Hävettää, kun on niin paljon tekemistä. Itkettää kun ei saa mitään aikaiseksi…

Muistatko vielä 10 vuotta sitten puheet ”elitistisestä” kotisiivouksesta ja siivoojan palkkaamisesta? Mites nyt? Tiedän useita, jotka palkaavat siivoojan. Siitä syystä, että kotityöt vähenisivät ja aikaa riittäisi tärkeille tekemisille. Eikä kukaan enää kyseenalaista jaksamista tai osaamista siivouksen suhteen.

Mutta elämme aikaa, jolloin pitää puolustella ammattijärjestäjän palkkaamista. Kuitenkin samat perustelut riittää ammattijärjestäjän palkkaamiselle, kun kodin kellari on täyttynyt  tavaroista, vaatekaapista ei löydy mitään tai olohuone on alkanut täyttyä varastonomaiseksi puhumattakaan saunasta. Jokaikinen päivä kuluu aikaa tavaroiden etsimiseen. Mutta mikä on reaktio, kun kuulet ystävän palkanneen ammattijärjestäjän? 

Niin. Meillä on monenlaisia tarpeita, paljon tavaraa ja liian vähän aikaa tehdä kaikkea itse!

Ammattijärjestäjän palkkaaminen on tabu. Tavaroihin ja sotkuun liittyy häpeä. Voi olla kiduttavaa kertoa läheisilleen tarvitsevansa apua. Ja kun siitä kertoo, läheiset saattavat antaa kärkevää palautetta: ”kyllä sä nyt yksin osaat ja voit heittää sun tavaras kiertoon ja roskikseen. Otat ystäväsi mukaan, eihän siinä nyt kauaa mene, anna mennä vaan.”

Asia ei ole niin yksinkertainen

On olemassa sellainen asia kuin luopuminen, joka aiheuttaa monenlaisia esteitä tavaroiden karsimisille. On olemassa muistoja. Kaikkeen tähän selvittelyyn ei voi pyytää edes rakkaimman ystävän neuvoa. Ystävyys voi joutua koetukselle, mikäli hyppää liikaa aralle osa alueelle. Sitä paitsi ystävien kanssa on syytä tehdä mieluisia ja rentouttavia asioita.

Miksi on olemassa ammattijärjestäjiä?

Samaa voisi kysyä, miksi on kampaaja, hammaslääkäri tai korjaaja? Voit toki pyytää ystävän toteuttamaan unelmiesi hiukset, vaikkei hän ole alan ammattilainen. Hän varmasti saa tukan poikki,  mutta lopputulos ei ole kaivattu ja toivottu. Entä miksi ystäväsi ei voisi tutkia hampaitasi tai korjata tuosta vaan vuotavia putkia?(tottakai voi tietysti, jos hän on alalla… )

Asiahan on näin siis näin, että kun meillä on ongelma, luotamme toki ystäviin. MUTTA. Viimekädessä ammattilaisiin. Ammattijärjestäjät ovat saaneet koulutuksen, heillä on varmaa osaamista sekä tukevat vaikeissa päätöksissa antaen näkökulmia tavararoista luopumiseen.

Rohkaisen vihdoin ja viimein sinua kertomaan minulle, mikäli et löydä vaatekaapistasi mitään, olohuone alkaa täyttyä tai kulutat aikaa asioiden etsimiseen. Kotisi on tärkein paikka, jossa voit rentoutua. Ja takaan, että multa löytyy empatiaa. Ystävät saattavat olla liian suoria. Mietipä itse, miten helppoa olisi arvostella toisten tavaroita….

Järjestäminen on ihanaa ja palkitsevaa yhdessä asiakkaan kanssa!

Tässä ennen ja jälkeen kuvia kohteesta, jossa oli kysymyksessä koko kodin järjestäminen. Tässä vain etsimme nojatuolin olohuoneen tavarapaljouden keskeltä.

Kuvat julkaistu asiakkaan luvalla. Tässä kodissa projekti etenee koko ajan. Kysymyksessä on koko kodin järjestäminen, uusien rutiinien ylläpitoa ja tavoitteena nauttia elämästä, joka päivä!

 

Olen kouluttautunut ammattijärjestäjäksi, koska tavarapaljouden haittavaikutukset on jo oikeasti näkyvillä.

 

Kun nyt mietit, miten ihmeessä saisi kotinsa siihen kuntoon, että olisi aikaa ja tilaa hengittää niin laita viestiä mulle tänne. Takaan, että kun luovut entisistä tavoistasi,  saat tilalle uutta…

Tee itsellesi hyväolo ja lopeta alituinen riittämättömyydessä ja syyllisyydessä pyöriminen. Siksi mä olen tässä kertomassa, että sun elämä olisi helpompaa.  Lueppa mun omakohtaiset tavarakokemukset täältä. Siis miksi aina pitää venyttää viimeiseen asti, kunnes selkä katkeaa…

 

Niin ja täältä löydät viisi vinkkiä kodin järjestämiseen. Alkaen..

 

Ilolla ja ymmärryksellä

Laura

 

ps. Instagrammissa uusi tili ennen ja jälkeen kuville @jarjestysvinkit 

Jaa tämä artikkeli

Joulu oli täysin epäjärjestetty!

Me vietettiin joulua, joka oli täysin epäjärjestetty.

Tänä jouluna vietimme juhlaa ainostaan perheen kesken, joten teimme jotain poikkeuksellista!

Oletko koskaan hullutellut juhlapyhien kustannuksella? Me rikottiin tällä kertaa ”järjestystä.” Joulu oli tällä kertaa täysin epäjärjestetty. Aloitimme valmistelut, kysymällä toisiltamme, mikä olisi kaikista parasta joulussa. Esikoinen huudahti ensimmäiseksi ”graavilohi”. Ihanaa, se ei ollut vain ne lahjat joita heti mietin.  Joten meillä tarjoiltiin äidin ja isin (minun ja mieheni) herkkuja mätiä ja perunoita lisukkeineen kera graavikalojen. Kuopus puolestaan liputti perinteisen kalkkunan ja kinkun perään. Ei siinä mitään epätavallista olekaan.

Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti

Yllätykseksi joululahjat oli jo ilmestyneet yöllä kuusen alle. Aamulla hypistely yritysten sijaan kehotin lapsia avaamaan lahjat. Ja siitäkös riemu repesi. Ei enää tuskaisia tuntien odottelua, ei piinaavia kysymyksiä, ei helmassa roikkuvia sormia, ei äänenkäyttöä (lue ei Lauran huutavia kommentteja) vaan iloa ja riemua sekä yhdessä oloa heti aamusta asti. Suosittelen. Se, että olemme 10-vuotta avanneet lahjat vasta illansuussa on osoittautunut lähes katastrofaaliseksi (joo, perinteet on perinteitä, mutta kun kukaan ei ollut näkemässä – ha ha)!

”Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti! Mä en haluu syödä enää! Äiti kauan sä vielä syöt? Mä en jaksais enää istua tässä ruokapöydässä, mulla on kuuma, haluun jo jälkiruokaa…”

Muistatko sinä lapsuudestasi ne piinalliset hetket? Oletko sinäkin ollut se odottava pieni lapsi, jonka vatsaa nipisteli joulun tuoma jännitys, piinallisen pitkä illallinen ja kamala huoli siitä, tuleeko se joulupukki?

Perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet

Mulla tapahtui joku oivallus, et miksi mä jatkan tätä samaa perinnettä mun lapsille? Miksi minun pitäisi sietää jännitystä tai ottaa paineita jouluaaton rutiineista?

Kaikkein parasta oli, kun saatoimme lähteä vielä jouluaattona kävelylle. Ennen päivällistä oli lapsistakin mukavaa lähteä viemään heidän vaarinsa haudalle kynttilä (perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet).

 

Parasta on toimia itselleen parhaalla tavalla. Joulupäivänä anoppi ja appiukko tulivat syömään. Siitäkään en ottanut stressiä (enpä). ”Onhan glögi tarpeeksi lämmintä? Mitä saisi olla alkupalan kanssa? Onko kaikki hyvin? Jos keskustelun ylläpito tuottaa tuskaa, älä masennu! Aina voi puhua omanlaisesta, perinteittömästä epäjärjestyksestä, joita eivät vanhemmat ihmiset saata ymmärtää… Tai kiinnostavista uusista haasteista, jotka ei kyllä natsaa yhtään verrattuna ”entisiin koviin aikoihin”…

-Kaikki voidaan säästää, tavat, rutiinit kuin tavaratkin… mut olisko aika heittää lippu salkoon voiton merkiksi ja tehdä uudesta vuodesta erilainen?

Mä muuten nukuin joulupäivänä päiväunet! AH! Miten olinkaan rauhallinen jouluna… Miten suhtautumiseni laukaisi mitä parhaimman ilmapiirin? Miten olen ennen halunnut luoda jotain sellaista vanhanaikaista, joka ei oikeastaan toimi tippaakkaan?

Tänään tehdään jouluruuan jämistä lohipastaa ja palautellaan aikuisia arjenkeskelle. Ihanaa loppuvuotta ja palataan ensi vuonna taas järjestelyjen pariin.

 

-Laura

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Tunnesuhde

Olen Laura Holmström, kahden lapsen äiti, ammattijärjestäjä ja "tavaraterapeutti." Kirjoitan Tunnesuhde -blogia järjellä ja sydämellä. Tunnesuhde itseesi, tavaroihisi ja ympäröiviin pieniin asioihin. Se on se juttu.

Lue lisää »

Seuraa tätä blogia

RSS