järjestäminen Archives • Page 3 of 3 • Järjestysvinkit

Nyt ammattijärjestäjä puhuu suoraan! Viisi vinkkiä kodin järjestämiseen sekä kuvat ennen ja jälkeen

Hävettää, kun on niin paljon tekemistä. Itkettää kun ei saa mitään aikaiseksi…

Muistatko vielä 10 vuotta sitten puheet “elitistisestä” kotisiivouksesta ja siivoojan palkkaamisesta? Mites nyt? Tiedän useita, jotka palkaavat siivoojan. Siitä syystä, että kotityöt vähenisivät ja aikaa riittäisi tärkeille tekemisille. Eikä kukaan enää kyseenalaista jaksamista tai osaamista siivouksen suhteen.

Mutta elämme aikaa, jolloin pitää puolustella ammattijärjestäjän palkkaamista. Kuitenkin samat perustelut riittää ammattijärjestäjän palkkaamiselle, kun kodin kellari on täyttynyt  tavaroista, vaatekaapista ei löydy mitään tai olohuone on alkanut täyttyä varastonomaiseksi puhumattakaan saunasta. Jokaikinen päivä kuluu aikaa tavaroiden etsimiseen. Mutta mikä on reaktio, kun kuulet ystävän palkanneen ammattijärjestäjän? 

Niin. Meillä on monenlaisia tarpeita, paljon tavaraa ja liian vähän aikaa tehdä kaikkea itse!

Ammattijärjestäjän palkkaaminen on tabu. Tavaroihin ja sotkuun liittyy häpeä. Voi olla kiduttavaa kertoa läheisilleen tarvitsevansa apua. Ja kun siitä kertoo, läheiset saattavat antaa kärkevää palautetta: “kyllä sä nyt yksin osaat ja voit heittää sun tavaras kiertoon ja roskikseen. Otat ystäväsi mukaan, eihän siinä nyt kauaa mene, anna mennä vaan.”

Asia ei ole niin yksinkertainen

On olemassa sellainen asia kuin luopuminen, joka aiheuttaa monenlaisia esteitä tavaroiden karsimisille. On olemassa muistoja. Kaikkeen tähän selvittelyyn ei voi pyytää edes rakkaimman ystävän neuvoa. Ystävyys voi joutua koetukselle, mikäli hyppää liikaa aralle osa alueelle. Sitä paitsi ystävien kanssa on syytä tehdä mieluisia ja rentouttavia asioita.

Miksi on olemassa ammattijärjestäjiä?

Samaa voisi kysyä, miksi on kampaaja, hammaslääkäri tai korjaaja? Voit toki pyytää ystävän toteuttamaan unelmiesi hiukset, vaikkei hän ole alan ammattilainen. Hän varmasti saa tukan poikki,  mutta lopputulos ei ole kaivattu ja toivottu. Entä miksi ystäväsi ei voisi tutkia hampaitasi tai korjata tuosta vaan vuotavia putkia?(tottakai voi tietysti, jos hän on alalla… )

Asiahan on näin siis näin, että kun meillä on ongelma, luotamme toki ystäviin. MUTTA. Viimekädessä ammattilaisiin. Ammattijärjestäjät ovat saaneet koulutuksen, heillä on varmaa osaamista sekä tukevat vaikeissa päätöksissa antaen näkökulmia tavararoista luopumiseen.

Rohkaisen vihdoin ja viimein sinua kertomaan minulle, mikäli et löydä vaatekaapistasi mitään, olohuone alkaa täyttyä tai kulutat aikaa asioiden etsimiseen. Kotisi on tärkein paikka, jossa voit rentoutua. Ja takaan, että multa löytyy empatiaa. Ystävät saattavat olla liian suoria. Mietipä itse, miten helppoa olisi arvostella toisten tavaroita….

Järjestäminen on ihanaa ja palkitsevaa yhdessä asiakkaan kanssa!

Tässä ennen ja jälkeen kuvia kohteesta, jossa oli kysymyksessä koko kodin järjestäminen. Tässä vain etsimme nojatuolin olohuoneen tavarapaljouden keskeltä.

Kuvat julkaistu asiakkaan luvalla. Tässä kodissa projekti etenee koko ajan. Kysymyksessä on koko kodin järjestäminen, uusien rutiinien ylläpitoa ja tavoitteena nauttia elämästä, joka päivä!

 

Olen kouluttautunut ammattijärjestäjäksi, koska tavarapaljouden haittavaikutukset on jo oikeasti näkyvillä.

 

Kun nyt mietit, miten ihmeessä saisi kotinsa siihen kuntoon, että olisi aikaa ja tilaa hengittää niin laita viestiä mulle tänne. Takaan, että kun luovut entisistä tavoistasi,  saat tilalle uutta…

Tee itsellesi hyväolo ja lopeta alituinen riittämättömyydessä ja syyllisyydessä pyöriminen. Siksi mä olen tässä kertomassa, että sun elämä olisi helpompaa.  Lueppa mun omakohtaiset tavarakokemukset täältä. Siis miksi aina pitää venyttää viimeiseen asti, kunnes selkä katkeaa…

 

Niin ja täältä löydät viisi vinkkiä kodin järjestämiseen. Alkaen..

 

Ilolla ja ymmärryksellä

Laura

 

ps. Instagrammissa uusi tili ennen ja jälkeen kuville @jarjestysvinkit 

Jaa tämä artikkeli

Ammattijärjestäjä kehottaa unohtamaan häpeätavarat ja keskittymään olennaiseen.

Mitä tarkoitetaan kodin häpeätavaroilla? Miten ne on päätyneet meidän rakkaaseen kotiimme? Lisääntyykö ne tavarat ja lelut keskenään huomaamattamme? Kuinka niihin tulisi suhtautua?

Asiakkaani toteavat usein : “ihanaa Laura, kun minun ei tarvinnutkaan hävetä mitään täällä omassa kodissani. Nyt  ymmärsin, että tämä on täysin normaalia, että jokaisella on kodissaan paljonkin ylimääräistä tavaraa. Kiitos, että kerroit vielä minne niitä voi kuljettaa”.

Eihän mulla ole aikaa syynätä kaikkea läpi

 

Häpeätavara ei lisäänny yhdessä yössä, eikä niitä yksin selvitetä yhdessä yössä!

Nimitys häpeätavaralle syntyi, kun loin tapahtuman “tammikuun #raivausriennot facebookryhmässämme.” Tarkoituksena raivata paivämäärän osoittaman luvun mukaan tavaroita pois kotoa. Ensimmäisenä päivänä yksi, toisena kaksi jne. Aivan ihania oivalluksia ja varsinkin ymmärrystä/vertaistukea kodin järjestämiseen. Ja etenkin uskoa siihen, että ei tarvitse hävetä omia tavarakasoja. Elämäntilanteista riippuen purnukoita, esineitä, kippoa, vaatetta, paperia, kirjoja ja kuppia voi olla kasapäin ja nurkat täynnä. Eikä todellakaan ole aikaa syynätä kaikkea läpi.

Useimmiten asiakkaat ponnistelevat viimeiseen asti, että kyllä minä tästä yksin selviän. Niinhän se menee, teenhän minnäkin ruokaa itse, mutta kun haluan alusta loppuun sujuvan kokonaisuuden, menen ravintolaan ja maksan siitä. Tai osaahan moni katkaista hiukset saksilla. Lyheneehän se tukka, mutta maksan mieluiten ammattilaiselle siitä, että kokonaisuudesta tulee oikeasti hyvä. Eikä silloin tarvitse hävetä likaista tukkaa tai ravintolaan mennessä selitellä “no kun en mä itse osaa tai jaksa laittaa ruokaa niin mä tulin tänne.” Kun on dilemma, siihen on vinkit ja apu saatavilla. Tai kodin putsaaminen pölyistä ja liasta – aivan. Siivoojan palkkaaminen. Siitäkin saa kotitalousvähennyksen niin kuin minunkin palveluista kurkkaa vaikka tästä. jopa 50%

 

Olet onnistunut, kun oivallat!

Kehotan ihmisiä usein kääntymään ammattilaisen puoleen, vaikka meillä täällä vallitsee “minä itse kyllä hoidan omat asiani”  -kulttuuri. Ja oikeasti miksi meidän pitää hävetä niin montaa juttua? Mä tiedän. Sulla tulee mieleen niin kuin mullakin sellaista, mitä ei voisi kertoa kaikille.  Asiat on asioita, mutta tavarat vain tavaroita. Elottomat esineet (apuvälineet) ovat tarkoitettu joskus helpottamaan meidän elämää. Kuinka ollakaan, mikään ei ole ikuista. Ei se häpeäkään. Luitko jo muuten jutun siitä, ketä oikeasti kiinnostaa mitä omistat?    Siinä mä vähän valotan omia oivalluksia ja ymmärrystä omasta itsestä ja suhteesta omistamiseen ja elämän suuriin suunnitelmiin.

 

Suhteellisuutta ystävät!

Asiakkaan tavaroita käyty läpi. Eteinen vie n. 3-4 tuntia, riipuen päätöksentekokyvystä.

Sellaiseen tasapainoon haluamme jokainen, ettei tarvitsisi ahdistua ja hävetä omassa kodissaan. Mutta vain rajoja ja omia ajatuksia rikkomalla päästään tuloksiin. Mites jos vain unohdat, mitä voisit hävetä ja keskittyisit siihen mitä sulla kuitenkin on ihan valtavan paljon. Sulla on se oma hyvä persoona, joka reagoi epäkohtiin. Kroppa toimii ja viestii sulle kuitekin niistä tyydyttämättömistä asioista. Ihan samalla tavalla, kuin nälkään.

Jokaisella on tarve tehdä elämästä selkeä ja omannäköinen. Olisikohan häpeän vastakohta ylpeys? Voit olla ylpeä omista pienistä suorituksista ja siitä, että ymmärrät hakeutua ammattilaisten pariin, jos sakset on tylsät tai huomaat “häpeatavaroiden” ohjaavan sua eikä toisinpäin.

 

 

 

 

 

Mikä on sun elämässä olennaisinta tällähetkellä? Mihin haluat antaa energiasi? Kuuntele itseäsi ja lausu se ääneen, missä olennaisessa olet onnnistunut.

Ihanaa onnistumisen tunnetta toivottaen

 

Laura

 

ps. Miniopas kodin järjestämiseen on saatavilla tästä 

Vältä yleisimmät mokat järjestämisessä.
Jaa tämä artikkeli

Kun meitä kusetetaan?

Vierailin eilen  ELMA messuilla. Messutunnelma vaatii asennoitumista, kylmiä hermoja ja paljon aikaa… Vaikka aihe olisi kuinka läheinen, mielenkiintoinen etc.

Esikoistani kiinnosti lemmikkiosasto, sillä siellä oli aivan hurmaavia kissoja (meillä on se kissa-ajatus edelleen mielessä). Tämä tapahtuma päästi meidät lähelle näitä suloisia ja pehmoisia kavereita. Ihana kokemus kaikinpuolin.

Ihanaa oli myös bongata tuttuja siellä. Siivousalan superammattilainen ja Home care tuotteiden jälleenmyyjä Maarit (ArjenAvuxi) oli siellä heti lemmikkiosastolle astuttaessa; Wau mikä kohtaaminen. Olemme tutustuneet keväällä ryhmieni kautta (Lastenhuoneen järjestysvinkit ja Lapsiperheenkodin sisustus ja järjestysvinkit)  ja kohtaaminen yllätti täysin meidät  ja niin supermahtavasti. Ihmiset on parasta.

 

Taivas vai helvetti?

Kiertelimme lemmikit, maatilaneläimet, hevoset, kengittäjät, käsityöläiset, traktorit ja metsäaiheet. Kaikenkaikkiaan messuilla vierähti _5 tuntia_!!! Lopuksi käväisimme “kipupisteeni” luona eli Messukeskuksen -Outlet osastolla. Sinne astuessaan voi kuluttaja kokea jotain, mikä kuulostaa ja näyttää palvelevalta. Onko se sitä?

Jos katsotaan ajassa taaksepäin 1950-luvulla jälleenrakennettiin Suomea. Sota ajan jälkeen olimme köyhia ja kaikesta oli pulaa. Siihen aikaan haaveiltiin tavarasta, vaatteista ja ihan mistä vaan. Tavarataivas siinsi kuitenkin lähempänä kuin uskoimmekaan. Suomessa ihka ensimmäinen tv-lähetys tuli ulos 1957  ja se mullisti suomalaisten maailmaa. Siihen aikaan valtaosalla väestöstä ei ollut varaa televisioon ja kokoonnuttiin sinne missä vastaanottimet oli.

Mainokset toivat silmiimme erilaisia apuvälineitä, jolloin arki tuntuisi kevyemmältä. Toisinsanoen koko erilainen maailma astui olohuoneeseen.  Mainittakoon toki, että aluksi pyykinpesukone ja erilaiset sähkölaitteet olivatkin kotiäidin tai emännän pelastuksia, mutta vaatiihan se uudenlaista orjentoitumista tavaroiden huoltoon ja ylläpitoon. Mummonikin sanoi 1980-luvulla, että “kohta maailma pyörii nappia painamalla ja muovirahalla”… ja siinä me nyt ollaan.

Niin muuten tuo kultainen 1980-luku oli paratiisimaisen onnellista aikaa lapsuudessani. En tiennyt , mitä oli köyhyys ja ankeus. Ei siitä puhuttu, ei tunteista ainakaan, sillä sota-ajan traumat on edelleenkin sukupolviemme ylisiirtyviä kokemuksia ja syystäkin… emme vain tiedosta vaikutuksia tarpeeksi hyvin.

Ennen tyhjä tila merkitsi  ankeutta… Hyvinvointi oli uskomusten mukaan tavarassa ja sitähän 80-luvun  nousukaudella sitten olikin riittämiin. Lama muutti asennoitumista. Ei se tavara kuitenkaan loppunut. Itsepalvelukirpputorit alkoi kukoistaa 1990-luvulla. Halpa hinta mahdollisti edelleen “keräilijä-kansamme” poimimaan tuotteet pilkkahintaan tulevaisuuden pelossa.

Suoritin ihmiskokeen

 

Ja missä seistään nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen? Ennenkokemattomassa tilanteessa, kun vaatteita ja tavaraa tarjoillaan meille messujenkin outletissa hintalappuilla näin: 60  €   30 €   10€!!! Meille nimittäin hinnanhalpuus merkitsee todella paljon edelleenkin. Kävi mullakin mielessä siinä vaiheessa, väsyneenä, että “nytpä ostan kun halvalla sais kerrankin”… Enpä ostanut. Olen nimittäin tehnyt nyt kaksi vuotta itsetutkiskelua, koska myönnän olleeni ennen alennusmyyntien orja. En osta enää nostattaakseni tunteita negatiivisesta positiiviseen tavaroilla, sillä tällainen väliaikainen tunneaukkojen täyttäminen ei aiheuta muuta kuin riippuvuutta aivoissamme…

Kaiken lisäksi outlet osastolla kuului taitavaa puhetta ostamisesta.  Mä meinasin kyllä pyörtyä siihen paikkaan kun kuulin lauseen:” Osta viisi kappaletta tähän halpaan hintaan ja päätä vasta kotona mitä käytät…” Kusettamista? Manipulaatiota? Herkänpaikan edessä? Väsyneenä messujen jäljiltä, jolloin päätösten tekeminen on riskialtista! Todellakin.

Siinä tilanteessa karvani nousivat pystyyn. “Mitä harhaanjohtamista!!!!!” Tarkastelin jengin ostokäyttäytymistä. Kuhina oli nimittäin siihen malliin vilkasta. Onko niin, että jos ihminen muistaa kaikki tavaransa, mitä omistaa on helpompi olla ostamatta? Eli jos et muista, mitä omista saatat ostaa, koska jos sitä sittenkin tarvitaan? Ymmärrän hyvin, jos tarpeeseen ostetaan, mutta pointtini on se, ettei ikinä pidä ostaa a) halvan hinnan vuoksi b) harkitsematta c) tunneaukkojen täyttämiseen d) väsyneenä e) jos ei tiedä mitä omistaa….

Aakkoset voi loppua kesken, jos mä tässä oikein mietin eri syitä, miksi ei kannata ostaa. Energiaa siihenkin miettimiseen kuluu. Joten on helpompi (ainakin mulle) vältellä näitä paikkoja (esim.Hullut Päivät, Tax freet sun muut tehtaanmyymälät…)

Tavoitteena selkeä elämä

 

Yksi mihin aijon syvemmin keskittyä on  huomenna alkava (13.11) _ilmainen _ työpaja “vaatekaappi kuntoon”.  Koska “rättien” (anteeksi) ostaminen on tehty helpoksi on vaikea erottaa omaa selkeää tyyliään, koska halvalla saa.

Kyllä, voin tunnustaa. Osaan kyllä järjestää vaatekaappia, osaan ohjata asiakasta valinnoissa, mutta saadakseni siistin ja oman tyylisen vaatekaapin onkin mun henkilökohtainen rasti. Tästä muuten jatkoa tulossa seuraavassa blogissa lisää, miten workshoppi vaikutti minuun. Sillä Järjestysvinkit ja Caps Look tekevät marraskuussa yhteistyötä. Ole mukana tässä matkassa ja pysy lähettyvillä, jos vaatekaappi tai vaatehuone on se sun ikuisuus projekti!

Tavoitteena on saada sulle selkeä elämä. En tuputa kenellekään minimalismia tai pakota väkisin eroon tavarasta. Haluan, että ymmärrät kuka sun elämästä päättäää isojen muutosten edessä.

Jos mun rinnalla  menneisyydessä olisi ollut ammattijärjestäjä, joka tukee päätöstenteossa niin olisin säästynyt  monelta  epätoivon hetkeltä… Silloin, kun itse koin suurimmat elämänmuutokset, isän kuoleman, putkiremontin… Niissäkin tilanteissa olisin tarvinnut ammattiapua. Koska ymmärsin tilanteen vakavuuden ( ja globaalin ongelman ) valitsin tämän elämäntapayrittäjyyden, sun henkilökohtaisena tukijana ja ymmärtäjänä.

Toivon, ettet jää yksin. Mä olen sua varten.

Kissamaisen tyyneellä otteella isänpäivää kohti toivotan iloista isänpäivää niin tuolla kuin täällä. …Ai hemmetti, nyt muuten haisee palanut pulla… miksi se uuninhälytys ei pelaa… nappia kyllä painoin … lol

Kiitollisena ja iloisena sua tervehtien

(palaneen) pullan tuoksuinen Laura

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli