konmari Archives • Järjestysvinkit

Lauran joulukalenteri I luukku 21

21. luukku – Kylpyhuone ja WC

Tämä kuva on ensimmäisiä Instakuvia vuonna 2016. Jopa Marie Kondo innostui siitä. Kuvalla on tarkoitus innostaa ja antaa inpiraatiota. Kynttilä kannattaa olla ledi 🙂

Tänään  Lauran kalenterissa aiheena wc:n ja kylpyhuoneen kaapit ja laatikot:

  • Käy tuotteet läpi yksi hylly, kori tai laatikko kerrallaan
  • Kerää vanhentuneet tuotteet roskiin
  • Arvioi tuotteet mitä et tule käyttämään
  • Kaikkea ei tarvitse pitää “paraatipaikalla” eli matkapakkaukset, hammasharjakotelot, avaamattomat tuotteet jne. voi sijoittaa kauemmas päivittäisen käytön tieltä
  • Anna tilaa tuotteille, joita tarvitset joka päivä ja aseta ne käden ulottuville
  • Voit sijoittaa vaikka vaatekaappiin ylähyllylle kosmetiikkaa, joita tarvitset kerran viikossa
  • Missä muualla säilytät kosmetiikkaa tai onko pyyhkeet jossain kaukana makuuhuoneen perukoilla?
  • Mitä, jos sijoittaisit kylpyhuoneeseen pyyhkeet?

Mitä muuta oivalsit järjestäessäsi?

Huomenna taas tavataan, kun uusi luukku avataan

Iloa järjestämiseen, toivoo Laura / Järjestysvinkit.fi

Jaa tämä artikkeli

Lauran joulukalenteri I luukku 14 I Koti kuntoon, elämä järjestykseen

14. luukku – Liinavaatteet, lakanat ja vieraspeitot

 

Tänään katsotaan, kuinka monta lakanasettiä tarvitaan per henkilö? Ja miten säilytetään liinavaatteet, pussilakanat isot peitot  ja tyynyt?

  • Arvioi ensin lakanoiden kunto ja eriparisuus.
  • Useimmiten kaapin hyllyllä päällimmäiset lakanat ovat käytössäsi.
  • Tee inventaario ja mieti, millainen voisi olla sinun selkeä lakana ja liinavaatekaappi.
  • Pikkulapsiperheessä lakanoiden määrä saattaa olla isompi, mutta  kolmella setillä per henkilö saadaan lakanat mahtumaan,  esim. rullaamalla siististi.
  • Kokeile sujauttaa lakanasetti (aluslakana ja pussilakana) tyynyliinan sisään. Saat kompakstin paketin ja pinot pysyy suorassa, kun nappaat setin käyttöösi. Katso videolta miten helppoa se on
  • Suosittelen tyhjiö- ja vakuumipusseja peittojen varastointiin. Ilmat pois ja tilaa säästyy.

TÄSTÄ LISÄÄ VINKKEJÄ LIINAVAATTEILLE

 

Huomenna tavataan, kun uusi luukku avataan!

 

Laura/ Järjestysvinkit.fi

Instagram @laura_holmstrom_,johon jaan sinun ja muiden saavutuksia. Tägää stooriin .

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Lauran joulukalenteri I Luukku 5 Koti ja elämä järjestykseen joulukalenterilla

5. luukku – Kausitavarat ja harrastusvälineet

Oletko tarkistanut kesäajan harrastusvälineet pois? Tennismailat, ylimääräiset pallot, fresbeet, golfasiat, uimavarusteet? Kesävaatteet, mitä ikinä nyt pyöriikin arjen vaatetusten ja suoritusten tiellä eteisessä tai muussa tilassa.

  • Kerää yhteen koriin, esim pyykkikori  ja lajittele paikoillasi poistumatta kesken kaiken muualle.
  • Et tarvitse mitään kesään liittyvää, ellet juuri ole lähdossä matkalle. Miksi antaisit tavaroille luvan pyöriä tielläsi juuri nyt?
  • Varaudu siivoamaan kaikki kesästä muistuttavat  harrastusasiat ja vaatteet (kts kuva, jossa roikkuu sekaisein sekä talvi että kesä).
  • Käytä apuna varaston seinällä kestokasseja ja S-koukkuja. Käytä ylähyllyjä varastoimiseen, alahyllyjä aktiivisempaan arkielämään!

  • Tyhjiöpussit/ vakuumipussit auttavat saamaan lisää tilaa
  • läpinäkyvyys on valttia
  • muista merkata laatikkoon mitä se sisältää
  • jos viet varastoon tavaraa, tee muistilista vaikka eteisenkaapin sisäpuolelle, mitä tavaraa varastoon veit tai ota kuva kännykällä
  • kiität itseäsi kesän kynnyksellä
  • samoja tyhjiöpusseja, kestokasseja ja laatikoita voit hyödyntää seuraavassa sesonkivaihdossa
  • jos et vie varastoon tyhjää yläkaappi näille asioille.
  • Aktiivisessa käytössä olevat kädenulottuville sinne missä käytetään, passiiviset ylös tai kokonaan ulos talosta
  • Nappaa tästä ohje kausitavaroiden järjestämiseen, tämä lista toimii käänteisenä nyt !
  • Eikä kaikkia talvitavaroita tarvita yhtäaikaa. Mieti mikä on teidän perheen arkeapalveleva järjestys.
  • Ja tarkoitus ei ole, että pussukat jää siihen keskelle roikkumaan 😉

Huomenna taas tavataan, kun uusi luukku avataan!

Instagramissa on suora linkki profiilissa @laura_holmstrom_  joulukalenteriin 

Laura, Järjestysvinkit.fi

 

Jaa tämä artikkeli

En ollutkaan ikuinen sotkija

Tämä ei ole mikä tahansa teksti. Tämä postauksen sisältö tuli asiakkaaltani kiitokseksi sähköpostiini  meidän yhteisistä raivaushetkistä, tavarapaljoudesta ja hänen omista oivalluksista. Hän halusi, että saan jakaa tarinaa hänen elämänsä käänteentekevästä kodin järjestämisprojekstista.

Ja mä olen niin onnellinen saadessani auttaa ja vaikuttaa ihmisten elämään. Paremman suunnan ja arjen löytämisessä! Posti alkoi näin:

Laura! Olen sulle ikuisesti kiitollinen valmennuksestasi ja avustasi ja tiedän, kenen puoleen kääntyä, jos rupeaa  joskus tökkimään! Halusin kirjoittaa sulle kirjoittaa tekstiä projektistamme…

Havahdun kuullessani jonkun lähistöllä puhuvan sotkusta. Tavaranpaljoudesta, huonosta kodinhoidosta. Kuin joku kutsuisi minua nimeltä: heti herää epäilys, että kysymys on jostain, mitä olen tehnyt tai pikemminkin jättänyt tekemättä. Mielessä vilisevät muinaiset pihapiirin lasten päivittelevät kommentit ja pyöreät silmät heidän seisoessaan meidän ovella, entisen puolison sanomiset eron hetkellä, hänen äitinsä hämmästelyt siitä, etten saanut kotia pidettyä parempana. Ja ihan jo lapsuudenaikaiset vertailut kavereihin, jotka olivat paljon siistimpiä, järjestelmällisempiä ja oma-aloitteisempia kuin minä. Epäjärjestys on ollut toinen minä.

Niin kuin jojolaihduttajat, olen vuosien aikana koettanut parantaa tapojani ja repsahtanyt uudelleen ja uudelleen. Kirjahyllyssä oli aikanaan vierekkäin sekä rojunraivaajan että roskisdyykkarin käsikirjat. Vuosien mittaan on kokeiltu konmaritukset, erilaiset reality-ohjelmien ja iltapäivälehtien vinkit, parin eri järjestelykirjan anti, ystävien ja sukulaisten apu ja melkein mitä vain voi keksiä. Tyypillisesti hetkellistä pintajärjestystä on saatu aikaan, mutta pohjamudat ovat jääneet elämään omaa elämäänsä.

Säästäminen tunnesyistä ja uudelleenkäyttämisen tarve ovat estäneet viemästä hommaa ihan loppuun asti tai torpedoineet lupaavasti alkaneen savotan siinä missä arjen kiireet ovat huolehtineet päivittäistavararöykkiöiden kasvusta. Asiaa ei helpota se, että olen hyvin huono kieltäytymään mistään uudesta, tarjotusta tavarasta, vaikka en todellakaan tarvitse kotiini mitään, mitä en itse löytäisi.

Todellisuus on ollut todella kaukana unelmasta siitä minimalistisesta, lähes askeettisesta ympäristöstä, jota tunnen tarvitsevani vastapainoksi arjen kiireelle ja sosiaaliselle kuormitukselle. Muiden vakuuttelut siitä, että kodin täytyy ”näyttää kodilta” eli hiiteen avotakka-asunnot, eivät uppoa kovin kiitolliseen maaperään, kun ”kodikkuutta” ja ”eletyn tuntua” on vuosikymmenien ajan tahattomasti tullut levitettyä tilaan.

 

Esimerkiksi nurkka, johon vuosien mittaan oli kerääntynyt erilaisia roinakasseja ja -läjiä, siistiytyi ihan silmin nähden yhtenä päivänä, mikä kasvatti suuresti motivaatiota käydä muiden vastaavien paikkojen kimppuun.

 

Tilanne alkoi viime vuoden puolella olla se, että olin tuskastunut yksinhuoltajaelämään, jota kodin epäjärjestys ja tavaroiden löytämisen vaikeus tekivät vielä pari astetta haastavammaksi. Lapsen koulunkäynnissä oli haasteita ja minulla haasteita suhtautua tilanteeseen. Olin seuraillut ammattijärjestäjien blogeja jo jonkin aikaa, kun lopulta otin yhteyttä Laura Holmströmiin. Lauran nettisivut vakuuttivat, että järjestäminen voisi olla hauskaa. Suhtauduin tähän hiukan epäillen, koska tiesin, minkä kokoista kakkua pitäisi lähteä purkamaan. Kirjoitin tilanteesta Lauralle, ja lähettelimme sähköpostia. Puhuimme myös puhelimessa, ja kun sitten tapasimme ensimmäistä kertaa, minusta tuntui kuin olisimme jo vanhoja kavereita.

Luulen, että heti ensimmäinen ja valaiseva havaintoni yhteistyömme alettua olivat omat korkeat odotukseni. Taisin elää siinä luulossa, että jos niille ns. pohjamudille ei heti tapahdu jotain, pysyvää muutosta ei voi saada aikaan. Tapahtuihan niille, mutta epärealististen kaikki heti -kuvitelmieni sijaan minut yllätti se, että syvälle sedimentteihin painuneen rojun käsitteleminen voi olla samalla myös näkyvää pintatason järjestymistä. Esimerkiksi nurkka, johon vuosien mittaan oli kerääntynyt erilaisia roinakasseja ja -läjiä, siistiytyi ihan silmin nähden yhtenä päivänä, mikä kasvatti suuresti motivaatiota käydä muiden vastaavien paikkojen kimppuun. Jos olisin keskittynyt alkuun vain ruoppaamaan kaikkein vaikeinta roinaa eri puolilta asuntoa, innostukseni olisi hiipunut hyvin nopeasti.

KonMari oppien mukaan kaikki saman (lukaise ammattijärjestäjä ei ole KonMarikonsultti )kategorian asiat tulisi kerätä yhteen paikkaan ja sitten käydä läpi valikoiden joukosta säästettäväksi vain iloa tuottavat. Tämä tarkoittaa, että tavaroita ei pitäisi käydä läpi tila kerrallaan, kuten nurkkaesimerkissäni. Ongelmana vain on se, että minun kotoani tavarat eivät noin lähtökohtaisesti olleet kerättävissä yhteen kategorioittain. Enhän edes muistanut, mitä kaikkea kotoa löytyisi. Lisäksi tällä tavoin toimittaessa saisin yhden päivän aikana lähinnä räjäytettyä kämpän ja mahdollisesti siirrettyä osan tavaroista yhteen samanlaisten kanssa. Isosta kakusta tulisi valtava, monikerroksinen hääkakku, jonka tuhoamiseen tehokkaammaltakin järjestäjältä menisi päivätolkulla. Sen sijaan raivauksen myötä tavarat löysivät pikkuhiljaa paikkansa ja sitä mukaa myös lajitoverinsa, eli myös konmarittaminen on jatkossa helpompaa.

Noin kuusi tuntia kerralla

Raivasimme Lauran kanssa tyypillisesti 5-6 tuntia päivässä, ja vaikka järjestyssessiot olivat minulle huippuhauskoja ja odotettuja tapahtumia, yllätyin siitä, miten henkisesti raskasta tekeminen oli. Välillä tuntui, että olin aivan naattina. Jos olisin yksin tehnyt, olisin varmasti luovuttanut. Lauran energisyys kannusti jatkamaan tauon jälkeen, ja hän myös muistutti minua toistuvasti armeliaisuudesta itseäni kohtaan. Aina ei jaksa, takaiskuista toipuu ja pitää huomata oma edistymisensä. Laura auttoi minua myös huomaamaan, miten kokemus helpotti työtä pikkuhiljaa, ja kerta kerralta päätösten tekeminen oli helpompaa ja nopeampaa.

Tapasimme Lauran kanssa järjestämisen merkeissä lähemmäs kymmenen kertaa, menin jossain vaiheessa jo laskuissa sekaisin. Tapaamisten välillä ja jälkeen Laura kannusti minua sosiaalisessa mediassa ja iloitsi kanssani saavutuksistani. Tapaamiset eivät jääneet ainoiksi hetkiksi, jolloin jotain tapahtui kotonani ja elämässäni. Innostuin tarttumaan useampiin eri projekteihin, jotka olivat odottaneet tekemistään. Kun olimme käyneet läpi rojua pursuavan porrastasanteen, ei mennyt kuin päivä, kun spontaanisti tartuin vieressä sijaitsevaan makuuhuoneeseen, jonka raivasin, tapetoin mieleisekseni ja täydensin pienellä penkillä, jonka nikkaroin parista käyttämättömästä tuolista. Viimeisen tapaamisen jälkeen jäin lomalle ja tartuin tiloista kenties pahimpaan: ulkovarastoon, johon oli kertynyt kaikkea lapsuuden piirustuksista, lasten pieneksi jääneistä luistimista ja pelivälineistä valokuvansuurennuskoneeseen ja mankeliin asti. Varasto muuttui sisäänheittotilasta huoneeksi, johon voi vaikkapa istuutua lukemaan ja rauhoittumaan, jos tarvitsee hetken itsekseen.

Lauran kohtaaminen on minulle ollut valmennusta, lähes terapiaa monellakin elämänalalla, sillä asioihin tarttuminen on helpottunut huomattavasti. Itsetuntoni on parantunut: en enää identifioi itseäni ikuiseksi sotkijaksi, vaikka kotona joskus olisikin epäjärjestystä. Tärkein päämääräni on muutos toiminnassa, ja sen olen saavuttanut. Pystyn aloittamaan jostain enkä lamaannu siitä, että tekemistä on enemmän kuin kerralla voi tehdä. Koti on nyt huomattavasti parempi, ja vaikka haaveena on yhä vaan siistimpi ja vähäeleisempi koti, en stressaa, koska sitä kohti ollaan matkalla.

Miten sitten se jälkikasvun koulunkäynti? Parempaan päin! Vaatteet ja kirjat löytyvät yleensä ongelmitta aamuisin. Aloitimme TV- ja herkkuaddiktoituneen esikoisen kanssa myös elämänmuutoksen hyvinvointiin liittyvissä asioissa: olemme alkaneet pyöräillä ja käydä uimassa ja jättäneet herkut yhdelle viikonpäivälle. Tavoitehousuni menivät helposti jalkaan tänään.

Laura! Olen sulle ikuisesti kiitollinen valmennuksestasi ja avustasi ja tiedän, kenen puoleen kääntyä, jos rupeaa tökkimään!
Ihanaa ja lämmintä syksyä, ollaan yhteydessä! 🙂

Tästä pääset ILTALEHDEN artikkeliin “Laura opettaa luopumaan turhasta”

Jaa tämä artikkeli

Asuntomessut 2019 I Miksi siellä ihmeteltiin minikoteja?

Asuntomessut 2019 ja minikodit. Uhka vai mahdollisuus? Tässä jutussa ei analysoida asuntomessuja, vaan tavarasuhdetta.

Olen itseltäni käynyt läpi 10 000 tavaraa tai vielä enemmänkin viimeisen kolmen vuoden aikana. Lisäksi olen auttanut useita kymmeniä kotitalouksia, perheitä, eläkeläisiä päästämään irti tavarasta ammattijärjestäjänä ja luopumisen tukijana. Kehoittanut oikeaan kierrättämiseen, innostanut #raivausriennot tapahtumaan, neuvonut, antanut vinkkiä, perustanut kaksi Järjestysvinkit Facebook -ryhmää, jakanut Instagramissa fiilistä kodin järjestämisestä. Puhumattakaan omasta palstatilasta Kotivinkki -lehdessä ja Meilläkotona.fi – saitilla

Se ei aina riitä.  Silti osa kansastamme elää perinteessä, jossa mistään ei voi luopua. Tunnetko tai tiedätkö heitä?  Sellaisia, jotka elävät kuplassa, jossa tavarasta maksettu hinta nousee tunnearvon rinnalle ja vielä enemmän. Sellaisessa asenteessa, mitä kuulee vielä asuntomessut 2019 -tapahtumassa : “onpa pieniä koteja, mihin ihmeeseen näissä kodeissa saisi kaiken tavarani mahtumaan, eihän täällä ole tilaa!” Eikä sanontaa vain pienissä kodeissa, vaan myös 200 neliön lukaalissa.

Joissain asuu se pieni ja himokas metsästäjä-keräilijä edelleen, joka elää toivossa: “minun tavarani on niin arvokasta, että otan mielummin 100 000 enemmän lainaa ja muutan, kuin luon lisää tilaa luopumalla tuhista tavaroista.”

Herätetään itsemme menneisyyden kahleista

Nostan aiheen jälleen esiin ja kerron miksi suurimmalla osalla on tämä säästetään, kun “sitä voi vielä tarvita” -ajatus on  opittuna tai tottumuksen mukaan iskostuneena päähän. Ravistelen taas menneisyyden ankeita sota-aikoja, jolloin kaikesta oli pulaa.

Silloin ennen ei mikään ollut itsestäänselvää. Tyhjä tila merkitsi ankeutta. Arkea auttavista kodinkoneista osattiin jo haaveilla, koska lupaus hyvinvoinnista saatiin ensimmäisen tv-lähetyksen ansiosta mainoksineen 1950-luvun lopussa. Runsaus merkitsisi hyvinvointia. Siitä lähtien mainonta, automarketit ja  tavarat ovat tulleet elämäämme. Pelastamaan meitä, helpottamaan arkea ja tuomaan hyvinvointia. Mutta näin se ei vaan enää toimi.Okei, näin ajateltiin vielä 1980-luvun alussa nousukautena, jolloin minäkin olen (1982) tähän maailmaan tullut. Näyttämisen halu oli ylimmillään ja kilpavarustelu piti olla, aina parempi kuin tuttavaperheellä. Kenties tällaista kisaa käydään edelleen.

Sitten lama iski 1990-luvun alussa ja monet kokivat ahdistusta ja pelkoa. Sota-ajan menetykset, pelko astui jälleen pitämään kaikesta kiinni. Pelko ja negatiiviset tunteet pitää meidät kiinni tavarassa, niin kuin kerroin edellisessä postauksessa.

Kirpputorit alkoi kukoistaa, tavaraa oli tarjolla ja halvalla. Niin kuin edelleen. Tavaraa on tarjolla ja lähes ilmaiseksi. En ala luetella, mistä kaikkialta sitä saa lähes puoli-ilmaiseksi. Sen me kaikki jo tiedämme.

Rakenna uutta vain sille tavaralle, joka oikeasti auttaa sun elämää

Mihin sinä  tarvitset tilaa? Sille tavaralleko, joka vain lojuu opitusti tai “näin on aina ollut kotinurkissa”? Esimerkiksi tällaisia tavaroita on saadut lahjat, perinnöksi tai häälahjaksi iskostuneet esineet, turhat astiastot “jos vaikka juhlitaan” mentaliteetilla.  Tai sukuboxit, jossa säilytetään koko suvun vauvojen vaatteita. Joista ei pääse eroon, jos satut olemaan viimeinen lisääntynyt. Tai naamiaiskostyymit. Siivouskaapin arsenaali. Puhumatta lukuisista paperiläjistä, muutosta toiseen olevista “sekalaista-käy-joskus-läpi” – laatikoista. “TÄRKEÄÄÄ” Lue tästä kuusi syytä miksi jotkut säilyttää tarpeetonta tavaraa

Se mikä sai minut kirjoittamaan tätä postausta on yleinen harha-ajatus siitä, että uutta rakentamalla tehdään järkevämpiä tilaratkaisuja tai ostamalla lisää säilytystilaa tai isompia asuntoja. Uutta ja isoa.

Niin isoa, että tavarat mahtuu. Tai että muutamalla uuteen kotiin, saadaan tehtyä taas parempaa ja viihtyisää kotia. Ei se aina niin ole. Voimme aina laskea, kuinka paljon ammattijärjestäjän palkkaaminen maksaa suhteessa uuden talon tai asuntovelan maksamiseen. Voimme laskea kuinka paljon tavaramme maksavat (neliöissä). Halvalla hankittu tavara muuttuukin entistä kalliimmaksi.

Haluan sanoa ko asuntomessukävijöille ja tavarapaljouden keskellä painiville, että kyllä ne kodit saadaan pysymään siisteinä silloin, kun siellä on vain ja ainoastaan tarvittava määrä esineitä. Ne tavarat, joihin olet valmis sitoutumaan ja arjen näkökulmasta. Voin myös saoa, että elämänlaatu, stressitaso sekä tunne oman elämän hallinnasta kasvaa, kun tekee päätöksen hyväksyä ympärilleen ne tavarat ja jopa ne ihmiset, joista ei tule nagatiivinen olo.

Jokainen itse päättää mikä on oikein ja paras

Jokainen päättäköön, kuinka paljon haluaa nähdä vaivaa tavaroista huolehtimiseen ja neliöiden maksamiseen. Suurempi asunto ei ole ratkaisu  tavarapaljouteen silloinkaan, jos et ole valmis tutustumaan omiin tapoihisi elää. Tutustumaan ja luomaan omia rutiineja, miettimään, mihin ja missä sitä tavaraa käytetään. Tekemään valintoja oman elämän järjestämiseen ja elämän pienistä asioista nauttimiseen.

Juttuun innoitti Instagramseuraajat, asuntomessut ja elämänhallinnalliset kysymykset.

 

Ps. Asuntomessuille tänä vuonna minikoteja esim. senioreille, juttuun tästä

Kuvan nappasi Janina Huovari

Iloa elämään ja kodin järjestämiseen

 

toivoo Laura, koulutettu ammattijärjestäjä

Järjestysvinkit.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

Tavarasta luopuminen vapauttaa tilaa. Säästää aikaa ja ratkaisee monia järjestämis- ja siivouspulmia.

Jaa tämä artikkeli

Tunteita tunnistamalla koti järjestykseen

Olet kuullut mun puhuvan sulle tunteista. Tunteet ovat kehossa syntyviä reaktioita. Kun näet, kuulet tai haistat saatat yhdistää tunnelman ja tunteet kokemuksiin.  Tunnet, miten asiat sinuun vaikuttavat.

Sama asia käy tunne-esineiden kanssa. Muistat, mitä esine edustaa, välittömästi. Haaveita, muistoja, tavoitteita, uponneita kustannuksia. Niissä on positiivisia ja negatiivisia latauksia.

Osaatko sanoittaa tunteita?

Kysyin Instagramissani stoorissa @laura_holmstrom_ : ” Millä lailla reagoit kotisi tavaroihin, kun työmaata on edessä todella paljon?”

Tunnistatko, mikä tunne on tavaroittesi läheisyydessä? Viha on aina toissijainen tunne.

Sitä edeltää liuta negatiivisia tunteita:

Suru

Kaipaus

Ahdistus

Pettymys

Nöyryys

Pelko

Itseinho

Ja paljon muitakin tunnistettavia.

Kyselyssäni paljastui yksi positiivinen tunnekokemus  ja loput negatiivisia. Olemme siis oikeasti lopen kyllästyneitä ja uupuneita väsymykseen asti tavarakasojen selvittelyyn, kaaoksessa penkomiseen, tavaroihin, jotka eivät löydä paikkaansa. Turhautuneisuus, koska ei tiedä millä menetelmällä kannattaisi lähteä selvittämään, mitä heittää pois. Sitten ostamme uutta laatikkoa, pyörittelemme tavaroita emmekä onnistu, kun tunne valtaa kehon ja mielen. Irtipäästäminenkin tuntuu väsyneenä ylivoimaiselta.

 

” Se tavara *ituttaa miksi sitä pitää olla niin paljon?”

Tavarat ahdistaa pahimmillaan niin paljon, että kotiin tuleminen tuntuu vastenmieliseltä.  Mutta miksi?

Me välttelemme loppuun asti negatiivisten tunteiden käsittelyä. Tunteen kohtaaminen vaatii aikaa, rauhaa ja armoa itseään kohtaan. Tunteita välttelemällä tai siirtämällä pahaa oloa (kirpputoriostaminen, pienet hyvänmielen alennusostot itselle) ja tukahduttamalla oikea syy uuden tavaran elle ei koskaan ole oikea ratkaisu.

Tunteen kohtaaminen vaatii ymmärrystä, miksi tunnen mitä tunnen, mitä se tavara ensinnäkin viestii.  Oletatko tai haluaisitko, että muutkin perheestä osallistuisi mutta olet pettynyt ja kamojen setviminen on pelkästään sun armoilla. “Kun ei ne muut halua luopua mistään!”

 

Mikä on sun tavoitteesi? Väitän, että suurimmalla osalla ihmisistä kodin järjestäminen tarkoittaa kaikkea kerralla kuntoon ja heti ja silmissä siintää ihana sisustuskuva ja harmoninen kynttiläasetelma villasukkineen.

Muista suhteuttaa

Kysy itseltäsi, kumpi sinua hallitsee  sinä vai tavarat?

Kun pääset tilanteen herraksi ja ymmärrät mitä itseäsi ja elämääsi varten haluat pitää kotonasi on jo tilanne voiton puolella. Kun muistat suhteuttaa asiat, että et voi jaksaa kerralla kaikkea. Kun muistat, että yksi laatikko on jo saavutus yhtenä päivänä. Pienin askelin. Porras kerrallan. Mount Everestille et kiipeä päivässä, kuinka sitten voisit saavuttaa kodissasi mahdottoman tavoitteen hetkessä ja onnistuneesti?

Muista mua, kun aloitat.  Aina oon sun tukenasi. Haetaan yhdessä hyvä ratkaisu arkeen.

Tässä sulle ymmärryksen helpottamiseksi juttu mun vastoinkäymisistä, miksi koen tärkeänä auttaa sinua.  Tämän jutun luettuasi uskallat ottaa mun avun vastaan, takuulla.

“Kokemuksen kautta”  Kotivinkki 12/19  Teksti Heini Maksimainen, kuvat Kirsi Tuura

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Ammattijärjestäjä ei ole konmarikonsultti. Vastaisku olettamuksille!

 

 

Kuva Janina Huovari

Kuulin, että meitä ammattijärjestäjiä ei osata hakusanoin hakea. Sana ammattijärjestäjä on outo. Mutta niin ikään jo vakiintunut Suomessa. Mutta miksi innostuin kirjoittamaan siitä ja KonMari – teemasta?   Ammattijärjestäjät sekoitetaan yleensä Konmarittajiksi, marittajiksi ja konmarikonsultti -henkilöksi. Toisaalta hyvä niin. Marittaja on henkilö, joka on itsenäisesti lukenut Marie Kondon kirjan ” Siivouksen elämänmullistava taika” ja tehnyt huolellisen operaation alusta loppuun.

Mutta. Ammattijärjestäjä on kodin järjestämisen ammattilainen ja  asiantuntija, joka yhdessä asiakkaan kanssa luo systemaattisesti ja loogisesti järjestystä ja tilaa sekä auttaa asiakasta luopumaan turhasta tavarasta. Ammattijärjestäjät auttavat erityisesti kodin, toimiston ja varastojen järjestämisessä sekä ajankäytön hallinnassa. Työ tehdään yhdessä asiakkaan kanssa luottamuksellisesti ja yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Ammattijärjestäjä auttaa toimittamaan turhat tavarat sekä roskat asianmukaisesti eteenpäin. Mitään ei poisteta ilman asiakkaan lupaa.

Älä sekoita kahta täysin eri sanaa:

KonMarittamisella on paljonkin tekemistä järjestämisen kanssa, mutta ei lainkaan tekemistä ammattijärjestäjä -nimikkeen kanssa. Ensin kerron mitä yhteistä on KonMarittamisella ja ammattijärjestäjän palkkaamisella:

 

Marie Kondo, järjestysguru  japanissa on kehittänyt metodin/ menetelmän/ kirjan, jonka avulla koti raivataan kuntoon. Ammattijärjestäjät on koulutettu ns. kodin personal traineriksi, auttamaan, kuinka sinun tilanteessasi voidaan edetä hyvään ja tasapainoiseen elämään. Ei perus metodilla vaan keskeisintä  on asiakkaan kuuntelu, empatia ja toiveiden toteuttaminen ammattijärjestäjän näkökulmia ja havaintoja käyttäen. Tanja Jussilan (TILAVALTA) kirjoitus “Ammattijärjestäjä on enemmän kuin konmari”, osui kuin nenä päähän samasta teemasta.

Yhteistä “konmarittamisen” ja ammattijärjestäjän palkkaamisen jälkeen:

  • Omat arvot ja tavoitteet tulee esille
  • Opit tunnistamaan mistä pidät
  • Onnistuminen tulee yhteen menoon
  • Vaativaa ja edellyttää sitoutumista ja järjellä ajattelua 
  • Elämän muut osa-alueet kirkastuvat
  • Luovu esineistä, älä siirtele niitä
  • Karsi loppuun asti
  • Keskitytään vähentämiseen ensin 
  • Suunnittele säilytyspaikat karsimisen jälkeen
  • Oleellisinta ei ole itse karsintaprosessi, vaan olennaisinta on säilytettävät tavarat
  • Vaatii lujuutta ja keskittymistä
  • Katsotaan kotia “kriittisesti, epäjärjestystä ja  tavaramääriä”

 

*TUNNE-ESINEET

  • Muistoesineet ilmentävät aina tapahtuma, muistoja ja koettuja hetkiä
  • Niissä asuu pelko, mennyt ja tuleva
  • Kun pitelet tunnetavaraa, kasittelet menneisyyttä
  • ÄLÄ ESTÄ ELÄMÄÄSI TÄSSÄ JA NYT!
  • TUNTEET OVAT PÄÄTÖKSENTEON MITTAPUU!
  • tavaran pois heittäminen ei tarkoita sitä, että luopuisit samalla kokemuksistasi tai omasta identiteetistä
  • Erotat mistä pidät, todella!

Kun KonMaritetaan, tehdään kirjan ja metodin säännöillä. Takeita ei ole tavoitteista, etenemisestä ja lopputuloksesta. Kun palkkaat ammattijärjestäjän saat yksilöllistä ja henkilökohtaista palvelua sinun tarpeitasi ja kokemuksiasi tukemaan. Edistytään tavoitteiden mukaisesti ja saadaan kotiin tilaa ja turhat tavarat pois kierrättämällä oikeisiin kohteisiin.

 

Erot:

Ammattijärjestäjä on kodin järjestämisen ammattilainen ja  asiantuntija, joka yhdessä asiakkaan kanssa luo systemaattisesti ja loogisesti järjestystä ja tilaa sekä auttaa asiakasta luopumaan turhasta tavarasta. Ammattijärjestäjät auttavat erityisesti kodin, toimiston ja varastojen järjestämisessä sekä ajankäytön hallinnassa. Työ tehdään yhdessä asiakkaan kanssa luottamuksellisesti ja yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Ammattijärjestäjä auttaa toimittamaan turhat tavarat sekä roskat asianmukaisesti eteenpäin. Mitään ei poisteta ilman asiakkaan lupaa.

 

KonMari metodi on menetelmä joka toteutetaan kirjan ohjeiden mukaan sääntöjä noudattaen ”SE TUOTTAA ILOA!”:

  • Saman lajin tavarat järjestetään yhteen menoon esim. tuo kaikki asunnon vaatteet yhteen paikkaan
  • Kun näet edessäsi valtavat kasat hahmotat tarkasti kunkin lajin tavaramäärän
  • Metodissa on vain yksi ainoa järjestys:
    • Vaatteet
    • Kirjat
    • Paperit
    • Komono eli sekalaiset
    • Tunne-esineet*
  • KonMari metodissa kaksi sääntöä: ”säilytä tai poista” Ja jos säilytät tavaran muista pitää siitä huolta!
  • Muista kiittää poistettavia esineitä sitä ennen kuin hyvästelet sen. Kun luovut kiitollisin mielin elämässäsi mukana olleista tavaroista, opit arvostamaan jäljelle jääviä esineitä ja pitämään niistä parempaa huolta
kuva Janina Huovari

Ammattijärjestäjä tekee johtopäätökset tutustumiskäynnin jälkeen. Päätetään asiakkaan kanssa, mistä aloitetaan. Jokaisella ihmisellä on omat suuret elämäntilanteiden muutokset. Suurin ongelma eivät ole välttämättä vaatteet vaan ihna perus varasto, jossa on säilytetty tavaraa olettamuksen ja oppien vuoksi. Sota-ajastakin on niin kovin vähän aikaa.

 

Asiakkaan kanssa annetaan ajatukselle aikaa. Luovutaan turhasta. Ei  pääteta tavaran kohtaloa, sen tekee asiakas. Mutta minä (ammattijärjestäjä) ohjaan, tuen, opastan luopumisessa, kerron faktoja, perustelen, tuen asiakkaan
päätöksentekokykyä, jarruttelen, mikäli menee liian nopeaksi poistot. Niinkin on tapahtunut. Me ei taitella sukkia riviin, vaan tehdään elämälle tilaa. Tehdään kodista koti eikä instagrampostaus. Lue lisää tästä mitä on kiiltokuvien takana

 

 

 

Ihmeitä ei tapahdu siunaamalla jokaista tavaraa. Se ei oikein sovi suomalaiseen suuhun. Eikä meidän neljä vuodenaikaa varusteineen ole kuin japanilaisissa yksiöissä. Meillä sentään hiihdettiin ennen kesät talvet eikä vain ihmetellä kirsikkapuiden alla. Me  teemme raivauksen eteen hartiavoimin  työtä, josta kiitos kuuluu asiakkaan suusta, kun ollaan saatu koko homma tehtyä sovitusti alusta loppuun!

Taittele, sanoo Marie. Ajattele ja keskity sanoo Laura.

Tavaran vieminen omalle paikalle vaatii keskittymistä. Mutta niin vaatii esineiden asioiden taittelukin. Kumpaa olet valmis tekemään?

Suora vinkki sulle:

Tavarat voi olla epäjärjestyksessä ja ilman laskoksia, kunhan löydät etsimäsi. Heittämällä perille ja nappaamalla ulos sanoo vanha helsinkiläisen ammattijärjestäjä Lauran sananlasku. Ja laatikoita ei tarvitse täyttää mitkä on saatu raivaamalla tyhjäksi. Raivaaminen saattaa muuten antaa enemmän iloa kuin seksi… oho. Mitäs tuli sanottua, lue tästä.

 

Olipa kyseessä hyvä tai huono järjestäjä, hän voi aina oppia! Ja tästäkin kirjoituksesta opit, mitä tarkoittaa ammattijärjestäjä.

 

Yhdistyksemme Suomen ammattijärjestäjät puolesta kiitollisena omasta ammatista ja niin ylpeänä siitä!

 

Laura, koulutettu ammattijärjestäjä

Ps.Instargramiin pääset tästä, jossa arkea ja vinkkejä!

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Tavallisen lastenhuoneen tarpeet ja hyödyt

Lelukaaos, kaikki on hujan hajan eikä mitään järjestystä. Sen sijaan, että hankimme lisää säilytystilaa voisimme käydä lelut systemaattisesti läpi. – ” EI EI EIIIIIIII, äiti sä oot ihan tyhmä kun sä haluat vaan koko ajan järjestää”  7-vuotias kuopus lausuu kovaan ääneen kertoessani aikeista.

Jokainen tuntee varmasti suhteellisuuden siihen, mikä on omasta mielestä siistiä ja mikä taas ei. Viimeistään siinä vaiheessa soi aikuisten kellot, kun huoneensiivous -ja järjestäminen tuottaa kammoa, tuskaa ja pahaa mieltä kaikilla.

Mutta miksi mun lapsillani on vaikeuksia luopua? Vai onkohan se sittenkään niin?

 

Aikamatkalla menneeseen

Aihe on niin mielenkiintoinen. Ihan rauhassa minä voin vaikka aluksi katsoa peiliin. Olenhan syntynyt 1982. Juuri silloin Suomi eli ja kukoisti hyvinvoinnissaan. Vauraus näkyi jopa lastenhuoneessa lelumääränä, sillä eihän me mitään muuta osattu toivoa lahjaksi, kuin leluja. Ostimme jopa siskon kanssa toisilleme barbit syntymäpäivä lahjoiksi. Ha-ha.

 

 

On tärkeää lähteä aikamatkalle taaksepäin. Mistä minä olisin voinut unelmoida, kuin ihanista leluista ja prinsessamaailmoista. Unelmat on meidän ydin. Ajattelin lapsena kuopuksen ikäisenä 7-vuotiaana, että Presidentti Koiviston lapsella on varmasti unelmien leikkihuone täynnä Barbeja. Sillä silloin ne nuket ja paljous symbolisoivat minulle vaurautta, onnea ja hyvää elämää sekä kaiken kattavaa ostomahdollisuutta. “Tietysti niillä oli ihania leluja ja linna”, mietin.

Tutkiskeltuani historianlehdyköitä, ei tarvitse mennä kovinkaan kauas siitä ajasta, joilloin Suomessa tavarasta ja oikeastaan kaikesta oli puute. Ei ollut ylimääräistä.

“Ne käpylehmät.” Nyt on päin vastoin. Elämme yltäkylläisyydessä. Kaikkea saa kaikkea on mahdollista hankkia, jopa puoli-ilmaiseksi pienellä vaivalla. Kierrätys on upea juttu, mutta miten opetan lapsilleni, etttei kaikkea näkemäänsä tarvitse omistaa? Miten suljen pois mainonnan ja sen tuomat viestit? Kuinka keskittyisimme olennaiseen ja huolehtisimme siitä mitä on.

Sitten päästääkin kysymykseen, mikä on lapsuudessa kohtuullista ja mikä ei. Mitä arvostamme ja mihin annamme aikaa.  Mielestäni meillä on kaikkea liikaa, mutta kuinka kierre katkaistaan? Tarkoitus olisi kuitenkin oppia, että minä aikuisena jo ihan alunpitäen olisin pitänyt huolen, ettei sankareille hankita niin paljon. Pato olisi pitänyt rakentaa, ennen kuin  olisi liian myöhäistä. Jos lapsilta kysyy, mitään ei heitetä pois, koska kaikkiin asioihin liittyy muisto ja tunne. Nonni! Hyvä meininki (peukku). Mutta mistä minä olisin voinut eväitä saada, koska omat kokemukset oli, kuten kirjoitin.

 

Lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään

Asia kerrallaan.  Oman ja lastensa ympäristön sekä ilmapiirin luominen alkaa perusasioista. Toisinaan asioilta voidaan sulkea silmät lastenhuoneen ovea apuna käyttäen. Ja koska on kysymyksessä lapsesi tavarat, voi olla hankalaa kesken kaiken hyökätä sisään järjestämään. Toisaalta tähän järjestämiseen, jota vastaan kuopus haroo voi olla yksinkertainen neuvo tai vinkki, jonka varmasti moni onkin jo sisäistänyt. Harjoittelun avulla saatu lopputulos. Sillä tavoin kaiken maailman virvon-varvon tilpehööreistä sekä paljouden aiheuttamasta sekasorrosta teemme selvää.

“Mutta kun lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään, mutta silti haluan scootin ja uuden pyörän ja ja ja “… Kuitenkin uusia asioita halutessa muistutan lapsiani jatkuvasti vanhoista leluista ja jutuista niin, että  yritän viedä ajatukset tekemisen tasolle. Pitkän ja sinnikkään työn tuloksena pienet roolivaatteet ovat saaneet poistua huoneesta sekä muutamat muut asiat, joilla  ei ole enää leikitty.

Nyt jo huomaamme, kuinka lastenhuoneeseen on tullut lisää tilaa. Ihan kuin ne lelut, joita vielä tarvitaan olisivat nousseet entistäkin arvokkaimmiksi. Lasten on helppo löytää tavarat omille paikoilleen ja huoneessa viihdytään.  Viihtyvyys on ollut lääkettä luopumiseen tilapaiseen tuskaan. Ja ilo sekä mielikuvitus on tullut ei vain tilapäisesti vaan jäädäkseen, lue tästä mitä virheitä ei kannata toistaa vuodesta toiseen

Mitä tarvitaan?

Se mitä yritän opettaa jälkipolvelle, on harkinta  ja päätöksentekeminen paljouden keskellä. Se että oppii erottamaan suhteellisuuden omassa elämässä niin, ettei selvittelyyn kulu energiaa (sotku) ja harkinta, ettei osta sitä mitä hetkessä tekee mieli vaan pysähtyy ja miettii asioiden tarvetta (selkeys). Tarpeita luodaan ja hyötyjä selitellään. Mutta oikeastaan kumpaakaan ei tarvita, ei nyt tai huomenna.

 

 

 

Lämpimin terveisin Laura, Järjestysvinkit

Mitä Laura puuhailee päivittäin? Sen näet Instagramista @laura_holmstrom_

Jaa tämä artikkeli