koti Archives • Page 3 of 3 • Järjestysvinkit

Vältä hutiostot – sesongin parhaat lahjavinkit

 

Parhaillaan suuri joukko ahkeria opiskelijoita valmistuu ja eletään juhlasesongin kulta-aikaa. Mitä näitä nyt on; häitä, ristiäisiä, valmistujaisia, päättäjäisiä ja kevätjuhlia. Lahjoja on niin paljon, kun on juhlijoita. Juhliin liittyy ne hienot vaatteet, mielellään uudet.  Seuraavassa kartoitus juhlasesongin totutuista tavoista antaa lahjoja ja saada niitä. Oheistavaraa ja tuotetta riittää. Mitkä on sesongin parhaat lahjavinkit? Ja mitä hemmettiä  sille opettajalle annetaan?

Aloitetaan ihan alusta. Voi sitä lahjojen määrää kautta eliniän!

SYNTYMÄPÄIVÄ

Uuden tulokkaan juhliminen alkaa jo ennen syntymää, valmistellaan odottavalle äidille yllätyskemut “babyshowerit” uuden perheenjäsenen kunniaksi. Ristiäislahjaksi on saatettu alkaa keräämään nimikirjaimilla varustettuja hopeisia aterimia. Ja niitä on kerätty koko lapsuusaika. Jokaisella on risti kannettavana, oli käynyt rippikoulun tai ei. Aina joku tädeistä ne lusikat on siellä sulle hommannut. Eikö niin, kivat sille!

VALMISTUJAISET – OPETTAJAN VINKKEJÄ LAHJAIDEOISTA

 Ja  kaikki päättyy aikanaan, niin kuin myös lukuvuosikin. Huoh! Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, (lue liian myöhään aina!) että opettajia täytyy muistaa. Kysymys on säännöllinen, mutta yllättää joka vuosi. Eräs monilapsisen perheen äiti kertoi käytännöllisistä lahjaideoista. Hän on itsekin toiminut opettajanhommissa ja tietää mitä lahjan saaminen ja antaminen tuntuu. Toki miettimistä se vaatii jokaisen kohdalle erikseen. Varsinkin, jos haluaa mukailla opettajan intressejä. Toisaalta lahjakortti on aina luotettava ja ilahduttaa varmasti. Lahjana opettajille on toiminut  lahjakortti lempikahvilaan. Tai voithan rauhassa sääliä opettajaa kauniilla kortilla “mä taimi olin sun tarhassais” ja heität sen  kaktuksen kylkeen.

Toisille on muodostunut tapoja lievittää tuskaa : “Anopin pitsiliinat päästetään vain kerran vuodessa pöytään ja toisinaan kankaita tai esineitä sujautetaan äidin mukana taikaisin sinne, mistä ne ovat tulleetkin!”

 

VINKKI PERHEJUHLIIN ! VÄLTÄ HÄTÄOSTOT  JA RANDOM HÄÄLAHJAT

Olet onnekas, jos saat lahjan kuitin kanssa. Senhän pääsee vielä vaihtamaan!   Ilahtuminen on molemminpuolista, mikäli tunteet kohtaa vilpittömästi. “Luojan kiitos tämän saa vaihtaa!”

Näin ei aina ole. Tunteet voivat olla ristiriitaiset ja syyllisyys nostaa päätään. Varsinkin jos sitä vaihtamisen mahdollisuutta ei ole. Siinä sitten kiemurtelet ! Lahja tai esine ei löydä paikkaa, mutta en vaan voi luopua siitä enkä heittää pois, “koska lahjan antaja kyttää kyläillessään, missä se lahja on”  -kertoi eräskin äiti isosta posliinisesta pääsiäismunasta. “Se on perintölahja ja koriste-esine, mutta se ei vaan sovi mihinkään.” Karseeta!

“En tajunnut, miten häämekostakin tulee joskus pelkkä riesa. Tavarat ja esineet vaan kulkee siinä mukana. Ihan kuin olisi joku normi, että se kaikki vaan kuuluu olla mun mukana vaiheesta toiseen”

 

VOIHAN SE HALPA OLLA MUTTA PITÄÄKS SE OLLA NOIN RUMAKIN?

Häälahjatkin ovat monelle pisto sydämeen! Samoin on minulla. Eräs ystäväni teki kauniisiin keittiöpyyhkeisiin meillä häälahjaksi ristipistoin nimemme ja hääpäivämme. Nyt 13-vuotta myöhemmin pyyhkeet ovat edelleen käytössä keittiössä. Sisäinen ääneni huutaa aina: “heitä helvettiin toi reikäkasa!”  Mutta en vaan voi, koska häät oli ihanat. Symbolisoikohan se pitkää liittoa? Haha…  Koskaan niitä savikuppejakaan tai  kippoja ei olla  käytetty saati pidetty esillä, vain siirrelty hyllyltä edestakaisin. On siinä jumppaamista. Ai kuulostaa tutulta?

“En heitä pois, vaikka Konmari ja sen kaverit sanois mitä!”

 

 HYÖTYKÄYTÄ HÄÄMEKOT KASTEMEKOIKSI, ANNA HYVÄN KIERTÄÄ NIILLE JOTKA OIKEASTI TARVITSEE

Muistaisemmeko me siis niitä jokaista häälähjapyyhettä, jollemme törmäisi niinhin arjessa päivittäin ja joka päivä?

Se miksi näitä esineitä ja lahjoja säästetään, onkin seuraava kysymykseni. (Vinkit niiden järjestämiseen löydät täältä) Niihin tavaroihin liittyy aina elettyä elämää, muistoja jostain, rahaakin arvokkaampaa. Sitä, mitä se tietty tavara tuo mieleen. Mieleemme ei kuitenkaan kerralla mahdu 4-5 asiaa enempää. Emmekä me muistoja unohda, ainakaan niitä ihmisiä, jotka ovat tärkeimpiä elämässämme.

Epäilen ja samalla norkoilen pyyhkeen vierellä ja kirjoitan tätä…voisiko  häämekot kastemekoiksi hyötykäyttää ja tehdä tuplatavaroista lahjoja niitä tarvitseville jatkaen tavaran matkaa hyödyksi toiselle ja pois tieltä omasta elämästä? Mutta älä vältä tai siirrä päätöksentekoa. Sinä voit kantaa vastuun ja lahjoittaa iloa ja onnekkaalle ihmiselle laatuseuraa yhdessätekemisen ohella.

Ai niin se opettajan lahja. Mitä sä löysit?  Sorruitko sittenkin taas kuppiin ja kippoon? Kerätkää ryhmässä yhteinen lahjakortti ja osoittakaa se sellaiseen paikkaan, että sankari voi hankkia vaikka ruokaostokset tarvittaessa tai hyödyntää sen seuraavalle onnekkaalle – ehkä just sulle. Mitä sä itse silloin toivoisit?

 

-Laura

Jaa tämä artikkeli

Poltin päiväkirjat

Minä annoin viimeisen tuomion “tärkeälle” laatikolle, joka oli seurannut muutosta toiseen. Se sisälsi muunmuassa päiväkirjani. En halunnut kenenkään lukevan niitä, en halunnut edes itse palata niihin, vaikka vähän oli pakko… Siksi, että ne sisälsivät inhottavaa negatiivista pulauttelua teini-iän syövereistä, painokelpaamatonta tekstiä ja kuvitusta elämän vittumaisuudesta ja pienistä onnenhetkistä epävarmuuden ajovaloissa. Se oli kuumottavan kammottavaa! Haluatko kuulla lisää, suruadressit lähti myös. Palankohan itse kohta helvetissä?

Kerroinko jo kaninkarvasta? Siitä jonka säilöin vuonna 1995 pieneen pahviseen rasiaan. Niin tietysti mulla pitää sitä olla, enhän mä muuten voisi muistella mun lemminkkiäni.  R.I.P Pupu 1993-2002.

 

Miten sinä hyödynnät varaston?

Asiakkaillani, ainakin heillä, joiden varastosta järjestän tulee vastaan vanhoja kirjeitä entisiltä kumppaneilta, muistokirjoja sun muuta mikä ehkä vähän nolottaa. En missään nimessä kehoita ketään polttamaan omia muistojaan. Päiväkirjat oli vaan se mun painajainen, joka tuli ensimmäisenä mieleen ja se kauhistutti.

Mulla on varastoja kaksikin kappaletta. Iloitsen siitä, että ne ovat hyötykäytössä vuodenaikojen mukaan. Sinne vaan kaikki lämpimät kuteet sun muuta, helteen keskellä. Ongelma astuu esiin siinä vaiheessa, kun varasto on täynnä roskaa… tai turhakkeita tai käyttökelvottomia esineitä Jopa pahimmillaanse on  iloinen kaatopaikka!

 

Asiakas halusi varaston järjestykseen

Autoin viime maanantaina varaston järjestämisessä. Aikaa saimme kulumaan viisi (5) tuntia. Voitteko kuvitella, kuinka helteessä hommaan saadaan jännittävä tvisti? Niin, mutta tavoitteeseen päästiin. Kiinnostuitko?

 

 

Lisää ennen ja jälkeen kuvia @jarjestysvinkit

Kauheaa, päiväkirjat on osa elämää!

Jos et halua polttaa päiväkirjojasi niin, mitä muuta voisit siellä varastossa järjestää? No älä ainakaan haudo sun iänikuisia oppimateriaaleja vuosikymmenten takaa. Jos et ole tähän päivään mennessä niitä tarvinnut, et tule palaamaan niihin vastaisuudessakaan. Vie hyväkuntoiset oppikirjat kirjastoon (huom uudet painokset otetaan ilomielin vastaan, ei niitä vanhoja). Irrota menneestä ja ala miettiä tämän hetken helpottumista. Muutosta toiseen seilaavat laatikot ovat viho viimeisiä.

Voisit järjestää vaikka joululaatikot teemoittain, kausivaatteille ja harrastuksille omat paikkansa. Vuodenaikaktegoriat kunniaan! Et välttämättä tarvitse mökillä sitä kaikkea, mitä ajattelet… Se on vain päätöksenteon siirtämistä. Ei ne risaiset vaatteet siellä mökillä paremmalta tunnu, sitä paitsi miksi aina pitää selitellä käyttötarkoitusta viimeiseen asti? Perimä ohjaa ajattelemaan “jos mä tarviin.” Ja miksi sinne mokille pitää viedä kaikki romut tai pikkuisen rikkinäiset?

Mitä paremmin osaat tehdä valintoja nykyisyyttä palvelemaan, sitä paremmaksi varastosi käytettävyys tulee. Okei okei, mä myönnän! Mullakin on muutama vhs-kasetti omia nauhoituksia, mutta dvd:t ja cd:t kannattaa antaa eteenpäin suosiolla, ei ne siellä laatikossa soi itsekseen.

Hyödynnä tilasi viisaasti, tunnet kyllä itsesi, mikä tuottaa fiilistä ja mikä ei. Vähitellen opit tuntemaan kaikki tavarasi. Häpeämättä. Kiitos myös pupulle, joka olit tärkeä. Karvoihisi en enää katso, kuviasi kylläkin.

Nuoruus oli seikkailu, thanks God it is over! Tuli muuten hyvä hiillos päiväkirjojen tuhkasta makkaralle 🙂

Miltä sun varastossa näyttää?

-Laura

Hei tuliko sulle jo miniopas? Tästä pääset sen pariin  

Jaa tämä artikkeli

Nyt ammattijärjestäjä puhuu suoraan! Viisi vinkkiä kodin järjestämiseen sekä kuvat ennen ja jälkeen

Hävettää, kun on niin paljon tekemistä. Itkettää kun ei saa mitään aikaiseksi…

Muistatko vielä 10 vuotta sitten puheet “elitistisestä” kotisiivouksesta ja siivoojan palkkaamisesta? Mites nyt? Tiedän useita, jotka palkaavat siivoojan. Siitä syystä, että kotityöt vähenisivät ja aikaa riittäisi tärkeille tekemisille. Eikä kukaan enää kyseenalaista jaksamista tai osaamista siivouksen suhteen.

Mutta elämme aikaa, jolloin pitää puolustella ammattijärjestäjän palkkaamista. Kuitenkin samat perustelut riittää ammattijärjestäjän palkkaamiselle, kun kodin kellari on täyttynyt  tavaroista, vaatekaapista ei löydy mitään tai olohuone on alkanut täyttyä varastonomaiseksi puhumattakaan saunasta. Jokaikinen päivä kuluu aikaa tavaroiden etsimiseen. Mutta mikä on reaktio, kun kuulet ystävän palkanneen ammattijärjestäjän? 

Niin. Meillä on monenlaisia tarpeita, paljon tavaraa ja liian vähän aikaa tehdä kaikkea itse!

Ammattijärjestäjän palkkaaminen on tabu. Tavaroihin ja sotkuun liittyy häpeä. Voi olla kiduttavaa kertoa läheisilleen tarvitsevansa apua. Ja kun siitä kertoo, läheiset saattavat antaa kärkevää palautetta: “kyllä sä nyt yksin osaat ja voit heittää sun tavaras kiertoon ja roskikseen. Otat ystäväsi mukaan, eihän siinä nyt kauaa mene, anna mennä vaan.”

Asia ei ole niin yksinkertainen

On olemassa sellainen asia kuin luopuminen, joka aiheuttaa monenlaisia esteitä tavaroiden karsimisille. On olemassa muistoja. Kaikkeen tähän selvittelyyn ei voi pyytää edes rakkaimman ystävän neuvoa. Ystävyys voi joutua koetukselle, mikäli hyppää liikaa aralle osa alueelle. Sitä paitsi ystävien kanssa on syytä tehdä mieluisia ja rentouttavia asioita.

Miksi on olemassa ammattijärjestäjiä?

Samaa voisi kysyä, miksi on kampaaja, hammaslääkäri tai korjaaja? Voit toki pyytää ystävän toteuttamaan unelmiesi hiukset, vaikkei hän ole alan ammattilainen. Hän varmasti saa tukan poikki,  mutta lopputulos ei ole kaivattu ja toivottu. Entä miksi ystäväsi ei voisi tutkia hampaitasi tai korjata tuosta vaan vuotavia putkia?(tottakai voi tietysti, jos hän on alalla… )

Asiahan on näin siis näin, että kun meillä on ongelma, luotamme toki ystäviin. MUTTA. Viimekädessä ammattilaisiin. Ammattijärjestäjät ovat saaneet koulutuksen, heillä on varmaa osaamista sekä tukevat vaikeissa päätöksissa antaen näkökulmia tavararoista luopumiseen.

Rohkaisen vihdoin ja viimein sinua kertomaan minulle, mikäli et löydä vaatekaapistasi mitään, olohuone alkaa täyttyä tai kulutat aikaa asioiden etsimiseen. Kotisi on tärkein paikka, jossa voit rentoutua. Ja takaan, että multa löytyy empatiaa. Ystävät saattavat olla liian suoria. Mietipä itse, miten helppoa olisi arvostella toisten tavaroita….

Järjestäminen on ihanaa ja palkitsevaa yhdessä asiakkaan kanssa!

Tässä ennen ja jälkeen kuvia kohteesta, jossa oli kysymyksessä koko kodin järjestäminen. Tässä vain etsimme nojatuolin olohuoneen tavarapaljouden keskeltä.

Kuvat julkaistu asiakkaan luvalla. Tässä kodissa projekti etenee koko ajan. Kysymyksessä on koko kodin järjestäminen, uusien rutiinien ylläpitoa ja tavoitteena nauttia elämästä, joka päivä!

 

Olen kouluttautunut ammattijärjestäjäksi, koska tavarapaljouden haittavaikutukset on jo oikeasti näkyvillä.

 

Kun nyt mietit, miten ihmeessä saisi kotinsa siihen kuntoon, että olisi aikaa ja tilaa hengittää niin laita viestiä mulle tänne. Takaan, että kun luovut entisistä tavoistasi,  saat tilalle uutta…

Tee itsellesi hyväolo ja lopeta alituinen riittämättömyydessä ja syyllisyydessä pyöriminen. Siksi mä olen tässä kertomassa, että sun elämä olisi helpompaa.  Lueppa mun omakohtaiset tavarakokemukset täältä. Siis miksi aina pitää venyttää viimeiseen asti, kunnes selkä katkeaa…

 

Niin ja täältä löydät viisi vinkkiä kodin järjestämiseen. Alkaen..

 

Ilolla ja ymmärryksellä

Laura

 

ps. Instagrammissa uusi tili ennen ja jälkeen kuville @jarjestysvinkit 

Jaa tämä artikkeli

Ammattijärjestäjä, minne tavaraa voi viedä ?

Kotiin pitäisi saada järjestys, olipa se sitten omakotitalo, kerrostalo tai rivitalo. “Pois kaikki keskeneräisyys, minä haluan olla ja rentoutua siistissä ja järjestetyssä kodissa. Haluan, että lapsilla on viihtyisää ja meille voi tulla kylään aina, kun vaan mahdollista, ilman syyllisyyttä sotkuista!”

 

Lapsiperheen koti ja raivaus, miten se on mahdollista? Entä “jälkipyykki”?

Tammikuun järjestämisprojekteihin  asiakkaan luona on kuulunut mm.  omakotitalon raivaus lasten vanhoista vaatteista ja leluista. Taloudessa asuu neljä lasta ja perheen äidin toiveesta, raivasimme alusta loppuun määrätyt vaatteet, kengät, lelut, pelit eli kaikki ylimääräiset tavarat mitä lapsiperheeltä voi odottaa lasten kasvaessa.  Isot muutokset, avioero tai muutto pienempään ajavat miettimään mitä tehdä kaikelle tavaralle.  Kaikkiin muutoksiin on onneksi löytymässä apua.

Varasimme aikaa aluksi neljä tuntia järjestämiseen. Roskiin lensi kaksi jätesäkillistä rikkinäistä ja käyttökelvotonta tavaraa, mutta ehjää ja hyväkuntoista jäi hyvin paljon. Myytäväksi arvioituja viisi iso kestokassia ja vähintään samanmoinen kierrätyskeskukseen. Koko urakkaan meni hieman yli neljä tuntia, mutta talon tavarakaaos helpotti. “Huh miten hyvää energiaa tästä saakaan” totesi asiakkaani. “Eikä mun tarvinnut yhtään hävetä, kyllä tästä vielä yhteistyö jatkuu.”

 

 

Valikoidaan tavaroiden mukaiset kierrätyskohteet

Jokainen tietää, että kodin raivausta tehdessä ylimääräistä tavaraa pitää  kuljettaa myös pois päin. Useimmiten eteinen  täyttyy kasseista, pusseista ja nyssyköistä, jotka jää tahattomasti roikkumaan kierrätykseen siirtymistä järjestämisen jälkeen. Mihin sitten niitä voidaan lajitella? Entä kuka vastaanottaa tai ostaa meidän “arvokkaita” tavaroitamme? Olen monesti törmännyt siihen, että tavaroita varastoidaan mielummin koteihin, koska ei tiedetä minne niitä kannattaa viedä.

Myös samaisessa lapsiperheen kodissa kierrätettävän lisäksi todella hyvää, myyntiin käypää tavaraa. Autoin erottelemaan  myyntiin käyvät ja muut kierrätettävät toisistaan.

Sanottakoon tähän väliin, että monta kertaa me itse koemme ja tunnemme tavaramme arvokkaammaksi, mitä se todellisuudessa on. Ystäväni Piia, Vekarakirpputorin  omistaja kehottaakin miettimään tarkkaan tuotteen hinnoittelua. “Saattaa harmittaa,  jos tavara ei mene kaupaksi” hän muistuttaa mikäli kysymyksessä on esine, jolla on tunnearvoa omistajalle.

Piialla  on monen vuoden kokemus lastenkirpputorin omistajana. “Hyväkuntoiset lasten tavarat ja lelut liikkuu hyvin” Piia iloitsee.  “Niitä ei kannata säilöä kotona, vaan jatkaa hyvän kierrättämistä. Nään joka päivä iloisia myyjiä ja ostajia Vekaralla. Luopumisen kynnys myös madaltuu, kun tietää kierrättävänsä ja  tavarat menee hyviin koteihin.

Vekaralla (Intiankatu 20, Helsinki) tarjotaan myyntipöytää ja sen siivouspalvelua.”Takuukin löytyy, mikäli myynti jää alle vuokrahinnan” Piia muistuttaa.  Vekaralle löydät tästä linkistä. 

Mottoni ammattijärjestäjänä on, että tavaran aiheuttama tunnereaktio on hyvin nopeasti voitettavissa. Vinkkinä siihen käytän apuna sitä heräävää muistoa. Se ei katoa sydämestä, vaikka tavaralle heittääkin jäähyväiset.

Mistä huomaa, että tavaraa kannattaa laittaa eteenpäin?

Olipa sitten kysymyksessä iso tai pieni koti, useimmilla on tämä sama tavoite: helpompi arki. Tavoitteeseen päästään, kun  osataan pyytää ammattilaisen  apua.  Säästämällä vain ne tavarat, joilla oikeasti on käyttöä käytännöllisyyttä palvellen.

Huomaat, kun kotona on liikaa tavaroita:        

  • että käytät aikaa joka päivä tavaroiden etsimiseen
  • et löydä tavaroita tai tarvitsemiasi asioita helposti
  • energiataso kotona on pakkasen puolella
  • tunnet syyllisyyttä siivoamisesta ja järjestämisestä
  • et muista tärkeimpiä asioita, laskujen maksu unohtuu
  • unohdat kaikki itsellesi mieluisat asiat
  • aikaa on liian vähän
  • tekemättömät työt ahdistaa

 

Kun tavaroita on sopivasti:

  • siivottavuus helpottuu
  • koti pysyy järjestyksessä
  • sisäilma paranee
  • voit pyytää ketä vaan ja koska vaan kyläilemään
  • tunne häpeästä väistyy
  • saat enemmän energiaa ja aikaa tärkeimpiin asioihin
  • alat toteuttaa itsellesi mielekkäitä asioita
  • huomaat muistisi paranevan, sillä muisti ei ole enää niin ylikuormittunut

 

 

 

Olisiko tässä hyvä alku sinun kotisi järjestämiseen? Ensin karsitaan ja raivataan. Sitten päätetään tavaroille paikat kotona ja mietitään ylimääräisille jatkotoimenpiteet.  Mainiota ja helppoa  -vai mitä?

Iloisesti

-Laura

 

PS. Ai niin. Kurkkaa vielä täältä  mitä on Vekara kotona 

pps. lahjoituskohteet voit tarkistaa täältä

*Kaupallinen yhteistyö  Vekarakirppis & Järjestysvinkit

 

 

Jaa tämä artikkeli

Oletko mielestäsi ansainnut joulun?

Muistan lapsuudesta seuraavanlaisen ajatuksen; “en taida ansaita joulua.”  Osasin jo lapsena kelailla itsesyytösasioita. Koin huonoa mieltä, jos olin laiminlyönyt koulutehtäviä, en ollut ottanut siskoa mukaan leikkeihin tai tuottanut muuten vain pahaa mieltä vanhemmille (omasta mielestä). Puhutaan noin 10-12 vuotiaasta tytöstä, joka kovasti painiskeli omien ajatusten ja elämänsä muutoksien keskellä.  Ja vähintäänkin kaikki negatiiviset ajatukset jylläsivät ennen joulua.

Epäonnistumisia peräjälkeen

Jo lapsena saatamme aloittaa paineiden keräämisen ja suorittamisen. Jos jostain syystä joku asia menee mönkään, epäonnistuu tai ei suju, se harmittaa. Tottakai. Lapsella on myös oma hyväksytyksi tulemisen mittapuu. En tarkoita, että se on jokaisella sama. Puhun tietysti vain omista kokemuksista.  Se on sellainen, että haluaa monella tavalla olla mieliksi omille vanhemmilleen ja ympäristölleen. Pyrkiä olemaan täysi kymppi, kultainen ja hyväkäytöksinen. Lisäksi lapsella paineet kasaantuu vaikka joulukonsertissa esiintymisestä, matematiikankokeesta siis niistä asioista, joissa pelkäämme epäonnistumista.

Ja se jatkuu aikuisiällä. Hyväksytyksituleminen. Epäonnistumisen sietokyky. Se miten itse asetamme sen riman eteemme, haalimme liian kovat tavoitteet työssä ja vapaa-ajalla. Sokeudumme oman mielemme tehtävälistoihin, piiskaamme viimeiseen asti. Eikä auta, kun naapurilla näkyy menevän kaikki putkeen ja paremmin. Siitä se rima vasta huipulle nouseekin. Viimeistään somekuvista lyödään viimeinen naula arkkuun. Minäkin haluan onnistua täydellisesti! Sehän se mulla oli jo lapsena …Se neiti täydellisyyteen pyrkijä, se pieni  ja onneton – ainoana mittarina   minä itse.

Ja nyt juuri joulua ennen kasaantuu kaikki tehtävät, listat, siivoamiset, järjestämiset & joululahjahankinnat. Pitää ehtiä aikataulun mukaisesti toteuttaa suunnitelmat. Pitää imellyttää ja paketoida. Siivota ja silittää. Tampata ja ehtiä. KIIRE!

Hei älä yritä olla täydellinen!

Keräämme itsellemme paljon asioita, joita kuvittelemme ehtivämme vielä ennen vuodenvaihdetta. Vasta suoritettuamme ison määrän tehtäviä, sallimme joulun lepohetken. Hankalinta tässä on se, että todellisuudessa kilpailemme itsemme ja oman mielemme kanssa. Voi kunpa olisin jo lapsena tajunnut oppia tekemään asiat silloin riittävän hyvin. Tai olisin ollut tyytyväinen riittävän hyvään suoritukseen ! (Olisko toi reppu kaatuneiden joguttien kanssa riittävän hyvä suoritus kiireen alla… Ei hyvä! En säästä aikaa käymällä kiireellä kaupassa, kun lopputulos on tämä. Siihen ne eväät sitten levähti…)

Muutama vuosi sitten minulta katkesi selkä. Kun piti edetä “muiden” odotusten mukaan. Piti tehdä ja suorittaa. Itse sain maksaa kiireen ja sen tuomat ahdistukset.

Pidä hetken kirjaa, mitä olet tehnyt

Kiire on taas alkanut hiipiä kuin varkain. Sehän se on, kun kaikilla on sama vuorokausi, samat tunnit. Mieti hetken ja pysähdy. Mikä on ensisijaista? 

Kun korkealle kasattu torni hajoaa, se pitää koota uudelleen kestävämmäksi. Omaa ajankäyttöä voi hyvin tarkastella niin, että pitää kirjaa ihan alkukantaisesti kaikesta tekemisistämme. Niin olen minäkin tehnyt. Käytä aikaasi edes yksi päivä ja huomaa oikeasti kuinka tehokas olet. Ja muista myös aikasyöpöt, mihin turhaan saatamme kuluttaa päivästämme tunteja?

Kuuntele minicast aiheesta (kesto 1min 30s) tästä 

Itselleni oli kaikkein tärkeintä huomata, että levänneenä asiat toimii paremmin ja se mitä kaikkea yritän päivääni mahduttaa väsyneenä kostautuu väistämättä ja palikat levähtää. Digimaailmassa on pakko valmistella asioita ennakkoon ja suunnitella. Se on myös ajankäytön hallintaa, että muistaa rajoittaa tekemisensä sopivaksi. Huomaa kuitenkin, että tehokkuus ei ole aina vakio, eikä pidäkään olla.

Mieti, että olet tärkeä tällaisena kuin olet, riität kyllä! Se mitä ympärilläsi on, tarkoitettu olemaan sillä hetkellä. Emme voi kuluttaa itseämme loppuun kelailemalla vain täydellisyyteen pyrkimistä. Mihin perusasioihin voisit olla tyytyväinen.

Olen erottanut tärkeimmäksi (ja niin kliseiseksi) oman perheeni. Ehkäpä se joskus niin itsestään selvä anoppilassa vierailu onkin vuoden tärkein hetki, sillä se ei tule välttämättä toistumaan. Tämä on se ydin, mitä yritän itselleni muistuttaa hetken ainutlaatuisuudesta.

Mieti, mitkä ovat omat parhaat toimintatapasi? Kun olet listannut muutamien päivien tekemisiäsi, huomaat omat voimavarasi. Tapasi toimia voi olla nopeaa tai hidasta. Sillä ei ole väliä, kunhan pystyt suhteuttamaan ne tärkeimmät asiat. Jokaisen päivään kuuluu toistuvia asioita, rutiineja. Tee valintoja, jotka palvelevat omaa jaksamistasi. Ulkoilu voi tehdä hyvää sillä hetkellä, kun murehdit mistä pitää aloittaa.

Tiedäthän sinäkin sen tunteen, kun pitäisi alkaa hoitaa itselleen tärkeää asiaa, mutta on vaikeaa motivoitua? Saatat alkaa järjestää vaatekaappia tai laatikoita välttääksesi ryhtymistä sen “The jutun” aloittamisessa. Pakon edessä paras, vai kuinka se menikään? Mulla yksinkertaisesti  kävellessä ja juostessa tulee monta kertaa ongelmiin ratkaisut. Ei sillä, että laskut ja juoksevat asiat hoituu itsestään, vaan niin että tulee aloittaneeksi tuulettunein ajatuksin.

Mitään ei voi mitata …

 

Muista, ettet ole sen arvokkaampi mitä enemmän suoritat. Et ole sen arvottomampi, jos et tee niin kuin muut. Olet kaikkein arvokkain, kun arvostat itseäsi. Pyydät myös apua, mikäli tarvitset. Sillä sinä itse alat tunnistaa omia rajojasi vähitellen, kun kiinnität  huomiota mitä teet ja miten.

 

Miten sinä  ratkaiset kiireen ja sen myötä kasautuvat tehtävät, tunteet ja väsymyksen? Oletko jo toteuttanut edellämainittuja teemoja? Mikä on sinun avaimesi kiireettömyyteen?

Toivon, että postauksestani on ollut sinulle iloa ja hyötyä arjen keskellä. Nauti ympärilläolevasta. Opitaan itsestämme ja siitä, että joulumme toisi mukanaan sen oikeanlaisen tunnelman. Sen, mikä riittää.

Iloa ja rauhaa sinun jouluusi <3

-Laura

 

 

ps. Tervetuloa tilaamaan  Järjestysvinkit Miniopas  tästä 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kuinka luot aikaa ja tilaa elämääsi

“Ahdistaa, ahdistaa, voi P*#%#*E! Kauhee hedari en mä jaksais…”

Kiireiset päivät, ajankäyttö, suunnitelmat, toteutukset, remontit, muutot, syntymäpäivät, neuvolat, lääkärit, kodin siivous ja järjestäminen, vanhempainillat, harrrastukset, kahvinkeitto myyjäisissä, liikunta, ruoanlaitto, pyykit, hyväolo, sairastumiset, muutokset, laskut, raha…… KIIIIRE joka paikkaan!!! Siitä seuraa voimattomuus, väsymys, haluttomuus, epämiellyttävät tunteet, riittämättömyyttä, ahdistusta, pelkoa, tunteita, joita sanotaan yleisesti negatiiviseksi.

Elämä varsinkin pienten lasten vanhemmilla tuottaa paljon repeämistä paikasta toiseen ja miettimistä, kuinka ehtii ja miten ehtii.

Ajankäyttöön pitää ja voi itse vaikuttaa!

Kuuntelin Anna Perhon haastattelua  Suplasta, (se on äppi , jossa podcasteja ja  kaikki ohjelmat on kivasti kuunneltavissa). Anna Perholla on hyviä ajatuksia ajankäytöstä ( ja myös uusi kirja Antisäätäjä, Otava 2017, fiksun ajankäytön opas).

Hän listasi muutamia asioita mm _suunnittelemattomuus_ ja _puuhastelu_

Suunnittelemattomuutta ilmeni suomalaisten työviikossa paljon. Tehdään asioita, muttei valmistella viikkoa pidemmälle. Hän lisäsi myös, että lauantai on yleensä ihmisillä stressaavin päivä viikosta, sillä siihen kohdistuu valtavat paineet. Pitäisi saada nähdä ystäviä, urheilla, käydä kaupoilla, kierrellä huonekaluliikkeessä, viimeistellä remontit ja viettää kolmen lapsen synttäri-ja rippijuhlat eli kaikki siihen samaan päivään.

Puuhastelulla hän puolestaan tarkoitti sitä, että tehdään sitä sun tätä, mutta ilman päämäärää. Töissä ja kotona. Jopa keskittymisen puutetta? Puuhastelu on kiva harrastelumuoto, mutta jos on näppinsä joka pelissä, ei tuu hyvä ollenkaan…

Allekirjoitan suunnittelemattomuuden ja puuhastelun.

Ajankäyttö liittyykin järjestämiseen. Pitäisi muistaa pilkkoa asiat tärkeysjärjestyksen mukaan ja pienempiin eriin. Poimia itselleen ne tärkeimmät. Ja suhteellisuutta mukaan. First things first.

Me ei voida olla miellyttämässä kaikkia yhtäaikaa, joten siinäkin mielessä täytyy osata ja oppia kieltäytymään. Liika on liikaa. Liikaa joka suuntaan on aina huono. Mutta kuinka sitä kieltäytymistä voi sitten opetella?

Askel kerrallaan. Anna Perholla oli myös hyvä vinkki siihen, ettei aina heti tarvitse vastata. Se että “ostaa” tavallaan toiselta aikaa itselleen, pohtii ja nukkuu yön päälle. Toisaalta, jos olet opettanut muille aina suostuvasi, menee muutokseen jokin tovi. Mutta se tapahtuu, mikäli alat itse toistaa asiaa, niin että mietit.  Ja keskityt omaksi parhaaksesi.

Syy sille, että suostumme ja vastaamme aina” kyllä” voi johtua myös omista ajattelutavoista. Ajatus siitä, “mitä toinen minusta ajattelee” tai “mitäköhän se nyt sitte, suuttuukohan se kun en mä taaskaan voi mennä” ajaa meidät ihan vääriin minäkuviin. Koska jos olet aina menemässä toistenmenojen mukaan , väsyt ja unohdat itsesi.

Luopuminen ja valintojenteko on kaksi tämänpäivän paljouteen liittyvää termiä.

On siis osattava luopua jostain, myös niistä kivoista jutuista… Jos on perhettä, ei valitettavasti voi elää sinkkuelämää… Jos on yksi vapaa, ei voi suunnitella koko päivää täyteen menoa. Jos viikon hoidat kokolailla työasioita tai hoidat kokopäiväisesti lapsia, voit vain kuvitella, millaista viikonlopun palutumisesta seuraa… Taatusti olet väsyneempi maanantaina kuin perjantaina, jos vielä posotat täyttä päätä paikasta toiseen …

Vähennä siis jostain, luovu jostain vähemmän tärkeästä. Toisaalta jos tietää väsyvänsä, kannattaa ehdottomasti kuunnella itseään ja miettiä mistä jään paitsi, jos nyt jostain syystä ei pääsekään osallistumaan tapahtumiin tai juhliin, minne on lupautunut.  Opit kunnioittamaan itseäsi.

Täytyy myös muistaa, että on energiaa ja iloa tuottavia menoja sekä päinvastoin. Opettele siis kohtaamaan asia kerrallaan, järjestä ne tärkeysjärjestykseen ja pohdi, mitä ihanaa minulla kuitenkin on, vaikka en nyt säntää joka paikkaan päättömästi. Se oman ajan ottaminen ei tarvitse olla myöskään sen ihmeellisempää. Aina ei tarvita suuria eleitä, pienikin riittää. Ja siitä on kysymys, hoida se pieni tärkeä asia alusta loppuun. Jolloin saat innostusta, motivaatiota jatkaa eteenpäin.

Asioita voi kuin voikin järjestää. Se ei aina ole konkretiaa, mutta liittyy kovasti paljouteen ja sen tuomiin haasteisiin. Täytyy harjoittaa luopumislihasta ja pystyä päättämään. Sitä oppii kun harjoittelee. Palkintona enemmän aikaa oikeasti!

Sain kunnian vierailla Radio Aallon iltapäivässä itsekin Joonas Vuorelan haastateltavana. Kerroin siellä työstäni ammattijärjestäjänä. Pääset kuuntelemaan koko jutun >> tästä. Ammatissani on yksi tärkeimmistä järjestää asiakkaalle yhdessä aikaa ja tilaa elämään.

Elämä on todellakin järjestämisen arvoista tämän runsauden keskellä. Ja mä siinä sua tukemassa, se on konkretiaa! Yksin ei tarvitse jäädä…

-Laura

Jaa tämä artikkeli

Suomalainen tarvitsee positiivista ammattijärjestäjää ihan järjettömästi.

 

”Millaista teillä on kotona?”  Tutkija sosiologi Jenni Berlin analysoi tulokset, mitä liki 13 400 vastasi HS:n lukijoille teettämään kyselyyn. Vastausten perusteella Berlin kertoo suomalaisten arvostavan järjestystä, mutta vihaavan sotkua. (HS 30.7.2017)

“…ahdistuksen tunteesta, peloista joita on vaikeaa kohdata omassa sotkuisessa kodissa.”

Noin 80% kyselyyn vastanneista asia “sotku ja epäjärjestys” tuli ensimmäisenä esiin. Koska suurin osa ihmisistä koki negatiivisia tunteita. Kuitenkin tutkija Berliniä ihmetytti vastanneiden voimakkaat tunnereaktiot kodin epäjärjestyksen aiheuttajina. Niin kuin eräs suomalainen oli kirjoittanut ahdistuksen tunteesta, peloista joita on vaikeaa kohdata omassa sotkuisessa kodissa. Berlin kuvasi niitä tunteita jopa ylitsevuotaviksi. Hän totesi, että jopa kirjan voisi kirjoittaa, joka kertoo ihmisten suhteesta likaan, sotkuun ja epäjärjestykseen. Berlin teki myös päätelmän siitä, miten järjetön tarve on kotisiivouspalveluille.

 Ammattijärjestäjä ei ylläty mistään

Tottahan se on, että suomalaiset  syyttävät, syyllistyvät, haukkuvat ja soimaavat itseään sekä toisiaan tekemättömistä töistä ja nimenomaan kotona. Laiskuushan on ”perisynti”. Negatiiviset tunteet ja tyytymättömyys syö voimaa eikä kotimme ilmapiiri kerro tällöin sitä parasta.
Olen samaa mieltä siitä, että sotku aiheuttaa meissä ristiriitaisia tunteita.  Huolestuttavaa on, jos ei ymmärrä että tavaroita on yksinkertaisesti liikaa tai se, ettei ymmärrä pyytää apua. Tavaroiden siirtely paikasta toiseen ei kuitenkaan pelkästään auta, eikä edes pelkkä siivoojan palkkaaminen.

 

Sotku aiheuttaa meissä ristiriitaisia tunteita. Elämme yltäkylläisyydessä, jonka hallitseminen ei ole kellekään enää helppoa. Ei ainkaan yksin.

 

Huolestuttavaa on, jos ei ymmärrä että tavaroita on yksinkertaisesti liikaa, koska tavaroiden järjestäminen ja siirtely paikasta toiseen ei kuitenkaan pelkästään auta, eikä edes pelkkä siivoojan palkkaaminen.

Kirjojakin on jo kirjoitettu epäjärjestyksestä, kodista ja järjestämisestä; muutamia kollegojen teoksia mainitakseni: Anne te Velde Luoma, Kaaoksen kesyttäjä (2010), Elina Alasentie, Joka kodin raivausopas (2015) sekä Ilana Aalto, Paikka kaikelle (2017).

 

Kaikille on kaikkea tarjolla ja halvalla

Ne tunnereaktiot, kuten mainittu ”siivousviha” johtuu kuitenkin liika tavaran aiheuttamasta sekamelskasta. Lue lisää tästä, miten onnistut pitämään kodin kunnossa. Tavaraa on kertynyt kotitalouksiin kulutusyhteiskunnan myötä sekä ylisukupolvien ” joskus tarvitaan” perinteillä. Kaikille on kaikkea tarjolla ja halvalla. Olemme tavaroiden ympäröimänä, myös puhelimet ja muu somettamisen mahdollistavat laitteet kuuluvat tähän kategoriaan. Ennen kaikkea niin kuin kyselyn lopputuleman mukaan elämässä tärkeintä on elää tässä hetkessä, osoittaa tyytyväisyyttä, että on koti. Eläminen menneessä ja tavaroiden muistuttaessa milloin mistäkin, unohdamme itsemme. Elämänsä järjestäminen aloittaen kotinurkista avaisi silmät jopa sitä ikkunamaisemaa kauemmas. 

Eikö silloin kyselyyn vastanneiden perusteella Suomessa olekin ihan järjetön tarve ammattijärjestäjäpalveluille? Silloin saisi suomalainen tietää, millaista olisi kotona, jossa vallitsisi arvostettava suhteellisuutta ja helppoutta noudattava järjestys.

—-Tässä siis tulkintaani Hesarin jutusta ja etenkin päätelmiää lukijoiden koostetuista kommenteista. HS:n juttuun pääset tästä

Mitä tämä sinussa herättää?  Millaista teillä on kotona?

-Laura

Jaa tämä artikkeli