päiväunet Archives • Järjestysvinkit

Joulu oli täysin epäjärjestetty!

Me vietettiin joulua, joka oli täysin epäjärjestetty.

Tänä jouluna vietimme juhlaa ainostaan perheen kesken, joten teimme jotain poikkeuksellista!

Oletko koskaan hullutellut juhlapyhien kustannuksella? Me rikottiin tällä kertaa “järjestystä.” Joulu oli tällä kertaa täysin epäjärjestetty. Aloitimme valmistelut, kysymällä toisiltamme, mikä olisi kaikista parasta joulussa. Esikoinen huudahti ensimmäiseksi “graavilohi”. Ihanaa, se ei ollut vain ne lahjat joita heti mietin.  Joten meillä tarjoiltiin äidin ja isin (minun ja mieheni) herkkuja mätiä ja perunoita lisukkeineen kera graavikalojen. Kuopus puolestaan liputti perinteisen kalkkunan ja kinkun perään. Ei siinä mitään epätavallista olekaan.

Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti

Yllätykseksi joululahjat oli jo ilmestyneet yöllä kuusen alle. Aamulla hypistely yritysten sijaan kehotin lapsia avaamaan lahjat. Ja siitäkös riemu repesi. Ei enää tuskaisia tuntien odottelua, ei piinaavia kysymyksiä, ei helmassa roikkuvia sormia, ei äänenkäyttöä (lue ei Lauran huutavia kommentteja) vaan iloa ja riemua sekä yhdessä oloa heti aamusta asti. Suosittelen. Se, että olemme 10-vuotta avanneet lahjat vasta illansuussa on osoittautunut lähes katastrofaaliseksi (joo, perinteet on perinteitä, mutta kun kukaan ei ollut näkemässä – ha ha)!

“Äiti koska syödään iltaruoka, äiti enää kolme tuntia, äiti äiti äiti! Mä en haluu syödä enää! Äiti kauan sä vielä syöt? Mä en jaksais enää istua tässä ruokapöydässä, mulla on kuuma, haluun jo jälkiruokaa…”

Muistatko sinä lapsuudestasi ne piinalliset hetket? Oletko sinäkin ollut se odottava pieni lapsi, jonka vatsaa nipisteli joulun tuoma jännitys, piinallisen pitkä illallinen ja kamala huoli siitä, tuleeko se joulupukki?

Perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet

Mulla tapahtui joku oivallus, et miksi mä jatkan tätä samaa perinnettä mun lapsille? Miksi minun pitäisi sietää jännitystä tai ottaa paineita jouluaaton rutiineista?

Kaikkein parasta oli, kun saatoimme lähteä vielä jouluaattona kävelylle. Ennen päivällistä oli lapsistakin mukavaa lähteä viemään heidän vaarinsa haudalle kynttilä (perinne, jota emme ole koskaan ennen kokeneet).

 

Parasta on toimia itselleen parhaalla tavalla. Joulupäivänä anoppi ja appiukko tulivat syömään. Siitäkään en ottanut stressiä (enpä). “Onhan glögi tarpeeksi lämmintä? Mitä saisi olla alkupalan kanssa? Onko kaikki hyvin? Jos keskustelun ylläpito tuottaa tuskaa, älä masennu! Aina voi puhua omanlaisesta, perinteittömästä epäjärjestyksestä, joita eivät vanhemmat ihmiset saata ymmärtää… Tai kiinnostavista uusista haasteista, jotka ei kyllä natsaa yhtään verrattuna “entisiin koviin aikoihin”…

-Kaikki voidaan säästää, tavat, rutiinit kuin tavaratkin… mut olisko aika heittää lippu salkoon voiton merkiksi ja tehdä uudesta vuodesta erilainen?

Mä muuten nukuin joulupäivänä päiväunet! AH! Miten olinkaan rauhallinen jouluna… Miten suhtautumiseni laukaisi mitä parhaimman ilmapiirin? Miten olen ennen halunnut luoda jotain sellaista vanhanaikaista, joka ei oikeastaan toimi tippaakkaan?

Tänään tehdään jouluruuan jämistä lohipastaa ja palautellaan aikuisia arjenkeskelle. Ihanaa loppuvuotta ja palataan ensi vuonna taas järjestelyjen pariin.

 

-Laura

 

 

 

Jaa tämä artikkeli