tunteet Archives • Page 2 of 2 • Järjestysvinkit

Ketä oikeasti kiinnostaa, mitä omistat ?

Uskottelemmeko itsellemme liikaa hyviä asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa? Toivotetaan kaikkea hyvää, luvataan olla itsellemme armollisempia ja kuitenkaan mikään ei toteudu, koska pinnan alla vaanii pelko, riittämättömyys. Suuria suunnitelmia vuodelle, tulevaisuusdelle, sitten kun on aikaa. “Sitten kun mä, jos mä, kun mä… ”

Haluan jakaa teille muutamia “uskomuksiani” menneisyydestä ja väittää niiden olevan vain teennäistä p*skaa. Ainakin ne asiat mitä jokus olen halunnut sokeasti. Oikeesti. Sä tiedät, jos olet menettänyt rakkaan ihmisen, sä tunnet miten syvälle se voi viedä ja imaista mukana. Sä ymmärrät kuitenkin, että sitä ihmistä ei saa takaisin. Sitä muuttuu isojen tapahtumien jälkeen. Mitään ei nää enää samalla tavalla. Alat sittenkin kerrata, ainakin hetken, mitä hyvää elämässäsi on parhaillaan -toivottavasti. Sitten sitä hakee omaa paikkaansa, suututtaa lähimmäiset kun on niin hajalla, kun ei vaan kortit pysyny kasassa.

Ketä kiinnostaa?

Koska haluan, että tarinani ymmärretään jaan sitä niin kauan, että ehkä itsekin tulen ymmärtämään miksi kaikki on voinut mennä niin kuin meni… Kyllä sen tietää, että eteemme tulee väistämättä aina jotain yllättävää. Isoja muutoksia. Näin puhuu myös HS:n tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski uusimmassa blogissaan. Hän kertoo, että varautuminen yllätyksiin kannattaa, sillä mikään elämässä ei mene suunnitelmien mukaan (hän vertaa esim.  Länsimetroon, hyvä vertaus sanoisin).

En kuitenkaan alleviivaa, että elämää pitäisi elää puolivaloilla peläten tulevaa – ei missään nimessä. Vaan ajatus siitä, että tiedostamme sen, että mitä tahansa voi tapahtua ja pikemminkin elää täysillä ja kohdata tulevat suuret mullistavat tapahtumat.  Sillä elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Korkeintaan lähes.

Kun on kokemusta, pystyy päättelemään  miltä jokin tuntuu, pystyy eläytymään. Helppo se on nyt jälkeenpäin oppia ja manata tässä. Mun elämäni hankalin kohta oli nöyrtyä, kun  “The suunnitelma” mureni. Kun tavoittelee elämässään vääränlaisia asioita ja pohja putoaa yllättäen pois huomaakin seisovansa kuilunpohjalla ahtaassa, koska on keikkunut pilvireunustetulla ajatuksella. Sitä niin kuin kuvittelee, ennustaa ja toteaa ettei tästä tulekaan mitään. Uskoin, että mulle kuuluu samat asiat kuin muillakin ja samassa järjestyksessä. Mutta miksi minä olen ollut niin sokea ja vääränlailla päämäärätietoinen… Ei mun suunnitelmat toteutunut. Ei tullut paritaloa, kissoja, koiria ja pihavajaa. Ei tullut puutarhaa. Tuli pahamieli – aluksi. Mut sekin oli vain tunne.

Mutta ketä muuta muka  tää oikeasti kiinnostaa? Niinpä.

Ketä varten me ostamme, täytämme kotimme, rakennamme uusia taloja, ihailemme jotain? Ketä varten oikeasti? Ja miksi edes verrata itseään muihin? Miksi mun ajatukset on ollu vinoutuneita? Ja mitä mä nyt tässä jauhan siitä? Siksi, että et tekisi samoja suunnitelmia kultareunustetulla saippuakuplalla.

Ymmärrä oma tarinasi, mutta älä ripustaudu

Arvostan suuresti kaikkea kaunista ja kovalla työllä saatua tulosta. Niinhän minäkin olisin halunnut. Täydellisen elämän. Se mitä pidin ennen täydellisenä oli vain feikkiä. Olen oikeesti ollut ravistelun tarpeessa. Huomaan, että olet oppimassa läksyni. Osaan reflektoida mennyttä, ymmärrän miksi suuret suunnitelmani oli tehty hukattaviksi. Ei täysin, sillä olen saanut siitä aineksia jatkaa tätä elämää paremmin omia arvoja kunnioittaen. Eikä ihminen tietysti voi kaikenlaista oppia miellyttävin seurauksin. Tulee säröjä ja kuiluja, jotka pakottaa ajattelemaan. Löytääkseen itsensä.

Ja vaikka ei kliseistä elämää tullut taloineen, mulle tuli jotain paljon arvokkaampaa ja se on se minkä voit vain itse löytää ajattelemalla ja ehkä jopa hieman poksauttamalla sitä kuplaa ympärillä. Koska en voinut saada lisää tilaa ympärilleni, aloin tehdä luopumista ja tarkkailin reaktioitani. Eihän mikään suurten menetysten jälkeen voi enää tuntua niin isolta.

Tallenna muistoja, älä tavaraa

Pysäyttävintä tässä on se, ettemme elä ikuisesti. Jos meillä on mielen päällä turhia asioita, emme pysty kukoistamaan. Jos vaadimme tilaa ympärillemme, raivaamme sitä. Tai sitten hankimme sitä tilaa paneutumatta sen suuremmin perimmäiseen tunteeseen, että miksi.

Kukoistaminen ei tarkoita, että on jotain mitä muille näyttää (hyvinvointivaltion suuri ongelma) vaan se, miltä itsestään tuntuu. Se on se juttu. Sä kukoistat, luot ympärillesi turvallisen ja upean ilmapiirin ilman sen kummenpaa. Sinä riität.

Mikä minä olen niitä henkilökohtaisia “kukoistuksia” määrittelemään, mutta sen mä vaan sanon minkä huomaan joka kerta asiakkaan luona ammattijärjestäjänä kotikäyntejä tehdessäni, että ihminen muuttuu silmissäni energiseksi, silmät kirkastuvat ja se juttu löytyy. Se elämässä kiinni olemisen riemu. Sellainen on paras hetki, mitä voi tehdä tässä ja nyt. Sellainen, ettei mikään eloton sido sinua mihinkään. Ei menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

 

Parhaimmissa elämän valinnoissasi mukana,

Laura

 

Ps. Muista myös miniopas kodinjärjestämiseen tästä ja vältät yleisimmät mokat järjestämisessä!

Jaa tämä artikkeli

Suomalainen tarvitsee positiivista ammattijärjestäjää ihan järjettömästi.

 

”Millaista teillä on kotona?”  Tutkija sosiologi Jenni Berlin analysoi tulokset, mitä liki 13 400 vastasi HS:n lukijoille teettämään kyselyyn. Vastausten perusteella Berlin kertoo suomalaisten arvostavan järjestystä, mutta vihaavan sotkua. (HS 30.7.2017)

“…ahdistuksen tunteesta, peloista joita on vaikeaa kohdata omassa sotkuisessa kodissa.”

Noin 80% kyselyyn vastanneista asia “sotku ja epäjärjestys” tuli ensimmäisenä esiin. Koska suurin osa ihmisistä koki negatiivisia tunteita. Kuitenkin tutkija Berliniä ihmetytti vastanneiden voimakkaat tunnereaktiot kodin epäjärjestyksen aiheuttajina. Niin kuin eräs suomalainen oli kirjoittanut ahdistuksen tunteesta, peloista joita on vaikeaa kohdata omassa sotkuisessa kodissa. Berlin kuvasi niitä tunteita jopa ylitsevuotaviksi. Hän totesi, että jopa kirjan voisi kirjoittaa, joka kertoo ihmisten suhteesta likaan, sotkuun ja epäjärjestykseen. Berlin teki myös päätelmän siitä, miten järjetön tarve on kotisiivouspalveluille.

 Ammattijärjestäjä ei ylläty mistään

Tottahan se on, että suomalaiset  syyttävät, syyllistyvät, haukkuvat ja soimaavat itseään sekä toisiaan tekemättömistä töistä ja nimenomaan kotona. Laiskuushan on ”perisynti”. Negatiiviset tunteet ja tyytymättömyys syö voimaa eikä kotimme ilmapiiri kerro tällöin sitä parasta.
Olen samaa mieltä siitä, että sotku aiheuttaa meissä ristiriitaisia tunteita.  Huolestuttavaa on, jos ei ymmärrä että tavaroita on yksinkertaisesti liikaa tai se, ettei ymmärrä pyytää apua. Tavaroiden siirtely paikasta toiseen ei kuitenkaan pelkästään auta, eikä edes pelkkä siivoojan palkkaaminen.

 

Sotku aiheuttaa meissä ristiriitaisia tunteita. Elämme yltäkylläisyydessä, jonka hallitseminen ei ole kellekään enää helppoa. Ei ainkaan yksin.

 

Huolestuttavaa on, jos ei ymmärrä että tavaroita on yksinkertaisesti liikaa, koska tavaroiden järjestäminen ja siirtely paikasta toiseen ei kuitenkaan pelkästään auta, eikä edes pelkkä siivoojan palkkaaminen.

Kirjojakin on jo kirjoitettu epäjärjestyksestä, kodista ja järjestämisestä; muutamia kollegojen teoksia mainitakseni: Anne te Velde Luoma, Kaaoksen kesyttäjä (2010), Elina Alasentie, Joka kodin raivausopas (2015) sekä Ilana Aalto, Paikka kaikelle (2017).

 

Kaikille on kaikkea tarjolla ja halvalla

Ne tunnereaktiot, kuten mainittu ”siivousviha” johtuu kuitenkin liika tavaran aiheuttamasta sekamelskasta. Lue lisää tästä, miten onnistut pitämään kodin kunnossa. Tavaraa on kertynyt kotitalouksiin kulutusyhteiskunnan myötä sekä ylisukupolvien ” joskus tarvitaan” perinteillä. Kaikille on kaikkea tarjolla ja halvalla. Olemme tavaroiden ympäröimänä, myös puhelimet ja muu somettamisen mahdollistavat laitteet kuuluvat tähän kategoriaan. Ennen kaikkea niin kuin kyselyn lopputuleman mukaan elämässä tärkeintä on elää tässä hetkessä, osoittaa tyytyväisyyttä, että on koti. Eläminen menneessä ja tavaroiden muistuttaessa milloin mistäkin, unohdamme itsemme. Elämänsä järjestäminen aloittaen kotinurkista avaisi silmät jopa sitä ikkunamaisemaa kauemmas. 

Eikö silloin kyselyyn vastanneiden perusteella Suomessa olekin ihan järjetön tarve ammattijärjestäjäpalveluille? Silloin saisi suomalainen tietää, millaista olisi kotona, jossa vallitsisi arvostettava suhteellisuutta ja helppoutta noudattava järjestys.

—-Tässä siis tulkintaani Hesarin jutusta ja etenkin päätelmiää lukijoiden koostetuista kommenteista. HS:n juttuun pääset tästä

Mitä tämä sinussa herättää?  Millaista teillä on kotona?

-Laura

Jaa tämä artikkeli