elokuu 2019 • Järjestysvinkit

Asuntomessut 2019 I Miksi siellä ihmeteltiin minikoteja?

Asuntomessut 2019 ja minikodit. Uhka vai mahdollisuus? Tässä jutussa ei analysoida asuntomessuja, vaan tavarasuhdetta.

Olen itseltäni käynyt läpi 10 000 tavaraa tai vielä enemmänkin viimeisen kolmen vuoden aikana. Lisäksi olen auttanut useita kymmeniä kotitalouksia, perheitä, eläkeläisiä päästämään irti tavarasta ammattijärjestäjänä ja luopumisen tukijana. Kehoittanut oikeaan kierrättämiseen, innostanut #raivausriennot tapahtumaan, neuvonut, antanut vinkkiä, perustanut kaksi Järjestysvinkit Facebook -ryhmää, jakanut Instagramissa fiilistä kodin järjestämisestä. Puhumattakaan omasta palstatilasta Kotivinkki -lehdessä ja Meilläkotona.fi – saitilla

Se ei aina riitä.  Silti osa kansastamme elää perinteessä, jossa mistään ei voi luopua. Tunnetko tai tiedätkö heitä?  Sellaisia, jotka elävät kuplassa, jossa tavarasta maksettu hinta nousee tunnearvon rinnalle ja vielä enemmän. Sellaisessa asenteessa, mitä kuulee vielä asuntomessut 2019 -tapahtumassa : “onpa pieniä koteja, mihin ihmeeseen näissä kodeissa saisi kaiken tavarani mahtumaan, eihän täällä ole tilaa!” Eikä sanontaa vain pienissä kodeissa, vaan myös 200 neliön lukaalissa.

Joissain asuu se pieni ja himokas metsästäjä-keräilijä edelleen, joka elää toivossa: “minun tavarani on niin arvokasta, että otan mielummin 100 000 enemmän lainaa ja muutan, kuin luon lisää tilaa luopumalla tuhista tavaroista.”

Herätetään itsemme menneisyyden kahleista

Nostan aiheen jälleen esiin ja kerron miksi suurimmalla osalla on tämä säästetään, kun “sitä voi vielä tarvita” -ajatus on  opittuna tai tottumuksen mukaan iskostuneena päähän. Ravistelen taas menneisyyden ankeita sota-aikoja, jolloin kaikesta oli pulaa.

Silloin ennen ei mikään ollut itsestäänselvää. Tyhjä tila merkitsi ankeutta. Arkea auttavista kodinkoneista osattiin jo haaveilla, koska lupaus hyvinvoinnista saatiin ensimmäisen tv-lähetyksen ansiosta mainoksineen 1950-luvun lopussa. Runsaus merkitsisi hyvinvointia. Siitä lähtien mainonta, automarketit ja  tavarat ovat tulleet elämäämme. Pelastamaan meitä, helpottamaan arkea ja tuomaan hyvinvointia. Mutta näin se ei vaan enää toimi.Okei, näin ajateltiin vielä 1980-luvun alussa nousukautena, jolloin minäkin olen (1982) tähän maailmaan tullut. Näyttämisen halu oli ylimmillään ja kilpavarustelu piti olla, aina parempi kuin tuttavaperheellä. Kenties tällaista kisaa käydään edelleen.

Sitten lama iski 1990-luvun alussa ja monet kokivat ahdistusta ja pelkoa. Sota-ajan menetykset, pelko astui jälleen pitämään kaikesta kiinni. Pelko ja negatiiviset tunteet pitää meidät kiinni tavarassa, niin kuin kerroin edellisessä postauksessa.

Kirpputorit alkoi kukoistaa, tavaraa oli tarjolla ja halvalla. Niin kuin edelleen. Tavaraa on tarjolla ja lähes ilmaiseksi. En ala luetella, mistä kaikkialta sitä saa lähes puoli-ilmaiseksi. Sen me kaikki jo tiedämme.

Rakenna uutta vain sille tavaralle, joka oikeasti auttaa sun elämää

Mihin sinä  tarvitset tilaa? Sille tavaralleko, joka vain lojuu opitusti tai “näin on aina ollut kotinurkissa”? Esimerkiksi tällaisia tavaroita on saadut lahjat, perinnöksi tai häälahjaksi iskostuneet esineet, turhat astiastot “jos vaikka juhlitaan” mentaliteetilla.  Tai sukuboxit, jossa säilytetään koko suvun vauvojen vaatteita. Joista ei pääse eroon, jos satut olemaan viimeinen lisääntynyt. Tai naamiaiskostyymit. Siivouskaapin arsenaali. Puhumatta lukuisista paperiläjistä, muutosta toiseen olevista “sekalaista-käy-joskus-läpi” – laatikoista. “TÄRKEÄÄÄ” Lue tästä kuusi syytä miksi jotkut säilyttää tarpeetonta tavaraa

Se mikä sai minut kirjoittamaan tätä postausta on yleinen harha-ajatus siitä, että uutta rakentamalla tehdään järkevämpiä tilaratkaisuja tai ostamalla lisää säilytystilaa tai isompia asuntoja. Uutta ja isoa.

Niin isoa, että tavarat mahtuu. Tai että muutamalla uuteen kotiin, saadaan tehtyä taas parempaa ja viihtyisää kotia. Ei se aina niin ole. Voimme aina laskea, kuinka paljon ammattijärjestäjän palkkaaminen maksaa suhteessa uuden talon tai asuntovelan maksamiseen. Voimme laskea kuinka paljon tavaramme maksavat (neliöissä). Halvalla hankittu tavara muuttuukin entistä kalliimmaksi.

Haluan sanoa ko asuntomessukävijöille ja tavarapaljouden keskellä painiville, että kyllä ne kodit saadaan pysymään siisteinä silloin, kun siellä on vain ja ainoastaan tarvittava määrä esineitä. Ne tavarat, joihin olet valmis sitoutumaan ja arjen näkökulmasta. Voin myös saoa, että elämänlaatu, stressitaso sekä tunne oman elämän hallinnasta kasvaa, kun tekee päätöksen hyväksyä ympärilleen ne tavarat ja jopa ne ihmiset, joista ei tule nagatiivinen olo.

Jokainen itse päättää mikä on oikein ja paras

Jokainen päättäköön, kuinka paljon haluaa nähdä vaivaa tavaroista huolehtimiseen ja neliöiden maksamiseen. Suurempi asunto ei ole ratkaisu  tavarapaljouteen silloinkaan, jos et ole valmis tutustumaan omiin tapoihisi elää. Tutustumaan ja luomaan omia rutiineja, miettimään, mihin ja missä sitä tavaraa käytetään. Tekemään valintoja oman elämän järjestämiseen ja elämän pienistä asioista nauttimiseen.

Juttuun innoitti Instagramseuraajat, asuntomessut ja elämänhallinnalliset kysymykset.

 

Ps. Asuntomessuille tänä vuonna minikoteja esim. senioreille, juttuun tästä

Kuvan nappasi Janina Huovari

Iloa elämään ja kodin järjestämiseen

 

toivoo Laura, koulutettu ammattijärjestäjä

Järjestysvinkit.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

Tavarasta luopuminen vapauttaa tilaa. Säästää aikaa ja ratkaisee monia järjestämis- ja siivouspulmia.

Jaa tämä artikkeli

Tunteita tunnistamalla koti järjestykseen

Olet kuullut mun puhuvan sulle tunteista. Tunteet ovat kehossa syntyviä reaktioita. Kun näet, kuulet tai haistat saatat yhdistää tunnelman ja tunteet kokemuksiin.  Tunnet, miten asiat sinuun vaikuttavat.

Sama asia käy tunne-esineiden kanssa. Muistat, mitä esine edustaa, välittömästi. Haaveita, muistoja, tavoitteita, uponneita kustannuksia. Niissä on positiivisia ja negatiivisia latauksia.

Osaatko sanoittaa tunteita?

Kysyin Instagramissani stoorissa @laura_holmstrom_ : ” Millä lailla reagoit kotisi tavaroihin, kun työmaata on edessä todella paljon?”

Tunnistatko, mikä tunne on tavaroittesi läheisyydessä? Viha on aina toissijainen tunne.

Sitä edeltää liuta negatiivisia tunteita:

Suru

Kaipaus

Ahdistus

Pettymys

Nöyryys

Pelko

Itseinho

Ja paljon muitakin tunnistettavia.

Kyselyssäni paljastui yksi positiivinen tunnekokemus  ja loput negatiivisia. Olemme siis oikeasti lopen kyllästyneitä ja uupuneita väsymykseen asti tavarakasojen selvittelyyn, kaaoksessa penkomiseen, tavaroihin, jotka eivät löydä paikkaansa. Turhautuneisuus, koska ei tiedä millä menetelmällä kannattaisi lähteä selvittämään, mitä heittää pois. Sitten ostamme uutta laatikkoa, pyörittelemme tavaroita emmekä onnistu, kun tunne valtaa kehon ja mielen. Irtipäästäminenkin tuntuu väsyneenä ylivoimaiselta.

 

” Se tavara *ituttaa miksi sitä pitää olla niin paljon?”

Tavarat ahdistaa pahimmillaan niin paljon, että kotiin tuleminen tuntuu vastenmieliseltä.  Mutta miksi?

Me välttelemme loppuun asti negatiivisten tunteiden käsittelyä. Tunteen kohtaaminen vaatii aikaa, rauhaa ja armoa itseään kohtaan. Tunteita välttelemällä tai siirtämällä pahaa oloa (kirpputoriostaminen, pienet hyvänmielen alennusostot itselle) ja tukahduttamalla oikea syy uuden tavaran elle ei koskaan ole oikea ratkaisu.

Tunteen kohtaaminen vaatii ymmärrystä, miksi tunnen mitä tunnen, mitä se tavara ensinnäkin viestii.  Oletatko tai haluaisitko, että muutkin perheestä osallistuisi mutta olet pettynyt ja kamojen setviminen on pelkästään sun armoilla. “Kun ei ne muut halua luopua mistään!”

 

Mikä on sun tavoitteesi? Väitän, että suurimmalla osalla ihmisistä kodin järjestäminen tarkoittaa kaikkea kerralla kuntoon ja heti ja silmissä siintää ihana sisustuskuva ja harmoninen kynttiläasetelma villasukkineen.

Muista suhteuttaa

Kysy itseltäsi, kumpi sinua hallitsee  sinä vai tavarat?

Kun pääset tilanteen herraksi ja ymmärrät mitä itseäsi ja elämääsi varten haluat pitää kotonasi on jo tilanne voiton puolella. Kun muistat suhteuttaa asiat, että et voi jaksaa kerralla kaikkea. Kun muistat, että yksi laatikko on jo saavutus yhtenä päivänä. Pienin askelin. Porras kerrallan. Mount Everestille et kiipeä päivässä, kuinka sitten voisit saavuttaa kodissasi mahdottoman tavoitteen hetkessä ja onnistuneesti?

Muista mua, kun aloitat.  Aina oon sun tukenasi. Haetaan yhdessä hyvä ratkaisu arkeen.

Tässä sulle ymmärryksen helpottamiseksi juttu mun vastoinkäymisistä, miksi koen tärkeänä auttaa sinua.  Tämän jutun luettuasi uskallat ottaa mun avun vastaan, takuulla.

“Kokemuksen kautta”  Kotivinkki 12/19  Teksti Heini Maksimainen, kuvat Kirsi Tuura

 

 

 

Jaa tämä artikkeli