tammikuu 2018 • Järjestysvinkit

Tavallisen lastenhuoneen tarpeet ja hyödyt

Lelukaaos, kaikki on hujan hajan eikä mitään järjestystä. Sen sijaan, että hankimme lisää säilytystilaa voisimme käydä lelut systemaattisesti läpi. – ” EI EI EIIIIIIII, äiti sä oot ihan tyhmä kun sä haluat vaan koko ajan järjestää”  7-vuotias kuopus lausuu kovaan ääneen kertoessani aikeista.

Jokainen tuntee varmasti suhteellisuuden siihen, mikä on omasta mielestä siistiä ja mikä taas ei. Viimeistään siinä vaiheessa soi aikuisten kellot, kun huoneensiivous -ja järjestäminen tuottaa kammoa, tuskaa ja pahaa mieltä kaikilla.

Mutta miksi mun lapsillani on vaikeuksia luopua? Vai onkohan se sittenkään niin?

 

Aikamatkalla menneeseen

Aihe on niin mielenkiintoinen. Ihan rauhassa minä voin vaikka aluksi katsoa peiliin. Olenhan syntynyt 1982. Juuri silloin Suomi eli ja kukoisti hyvinvoinnissaan. Vauraus näkyi jopa lastenhuoneessa lelumääränä, sillä eihän me mitään muuta osattu toivoa lahjaksi, kuin leluja. Ostimme jopa siskon kanssa toisilleme barbit syntymäpäivä lahjoiksi. Ha-ha.

 

 

On tärkeää lähteä aikamatkalle taaksepäin. Mistä minä olisin voinut unelmoida, kuin ihanista leluista ja prinsessamaailmoista. Unelmat on meidän ydin. Ajattelin lapsena kuopuksen ikäisenä 7-vuotiaana, että Presidentti Koiviston lapsella on varmasti unelmien leikkihuone täynnä Barbeja. Sillä silloin ne nuket ja paljous symbolisoivat minulle vaurautta, onnea ja hyvää elämää sekä kaiken kattavaa ostomahdollisuutta. “Tietysti niillä oli ihania leluja ja linna”, mietin.

Tutkiskeltuani historianlehdyköitä, ei tarvitse mennä kovinkaan kauas siitä ajasta, joilloin Suomessa tavarasta ja oikeastaan kaikesta oli puute. Ei ollut ylimääräistä.

“Ne käpylehmät.” Nyt on päin vastoin. Elämme yltäkylläisyydessä. Kaikkea saa kaikkea on mahdollista hankkia, jopa puoli-ilmaiseksi pienellä vaivalla. Kierrätys on upea juttu, mutta miten opetan lapsilleni, etttei kaikkea näkemäänsä tarvitse omistaa? Miten suljen pois mainonnan ja sen tuomat viestit? Kuinka keskittyisimme olennaiseen ja huolehtisimme siitä mitä on.

Sitten päästääkin kysymykseen, mikä on lapsuudessa kohtuullista ja mikä ei. Mitä arvostamme ja mihin annamme aikaa.  Mielestäni meillä on kaikkea liikaa, mutta kuinka kierre katkaistaan? Tarkoitus olisi kuitenkin oppia, että minä aikuisena jo ihan alunpitäen olisin pitänyt huolen, ettei sankareille hankita niin paljon. Pato olisi pitänyt rakentaa, ennen kuin  olisi liian myöhäistä. Jos lapsilta kysyy, mitään ei heitetä pois, koska kaikkiin asioihin liittyy muisto ja tunne. Nonni! Hyvä meininki (peukku). Mutta mistä minä olisin voinut eväitä saada, koska omat kokemukset oli, kuten kirjoitin.

 

Lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään

Asia kerrallaan.  Oman ja lastensa ympäristön sekä ilmapiirin luominen alkaa perusasioista. Toisinaan asioilta voidaan sulkea silmät lastenhuoneen ovea apuna käyttäen. Ja koska on kysymyksessä lapsesi tavarat, voi olla hankalaa kesken kaiken hyökätä sisään järjestämään. Toisaalta tähän järjestämiseen, jota vastaan kuopus haroo voi olla yksinkertainen neuvo tai vinkki, jonka varmasti moni onkin jo sisäistänyt. Harjoittelun avulla saatu lopputulos. Sillä tavoin kaiken maailman virvon-varvon tilpehööreistä sekä paljouden aiheuttamasta sekasorrosta teemme selvää.

“Mutta kun lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään, mutta silti haluan scootin ja uuden pyörän ja ja ja “… Kuitenkin uusia asioita halutessa muistutan lapsiani jatkuvasti vanhoista leluista ja jutuista niin, että  yritän viedä ajatukset tekemisen tasolle. Pitkän ja sinnikkään työn tuloksena pienet roolivaatteet ovat saaneet poistua huoneesta sekä muutamat muut asiat, joilla  ei ole enää leikitty.

Nyt jo huomaamme, kuinka lastenhuoneeseen on tullut lisää tilaa. Ihan kuin ne lelut, joita vielä tarvitaan olisivat nousseet entistäkin arvokkaimmiksi. Lasten on helppo löytää tavarat omille paikoilleen ja huoneessa viihdytään.  Viihtyvyys on ollut lääkettä luopumiseen tilapaiseen tuskaan. Ja ilo sekä mielikuvitus on tullut ei vain tilapäisesti vaan jäädäkseen. Lue tästä mikä sai sen aikaan viimein!

Mitä tarvitaan?

Se mitä yritän opettaa jälkipolvelle, on harkinta  ja päätöksentekeminen paljouden keskellä. Se että oppii erottamaan suhteellisuuden omassa elämässä niin, ettei selvittelyyn kulu energiaa (sotku) ja harkinta, ettei osta sitä mitä hetkessä tekee mieli vaan pysähtyy ja miettii asioiden tarvetta (selkeys). Tarpeita luodaan ja hyötyjä selitellään. Mutta oikeastaan kumpaakaan ei tarvita, ei nyt tai huomenna.

Jotta leppoisa järjestys tulisi sinun lastesi huoneeseen, tarjoan sulle *kurssin 10€ edullisemmin, kuponkikoodilla Järjestysvinkit, syötä kuponkikoodi ostoskoriin tämän linkin kautta:

Tästä ilmoittautumaan Paikka kaikelle lastenhuoneessa -kurssille

*Kurssin hinta 97€ , nyt vain 87€ kuponkikoodilla Järjestysvinkit. 

Ilmoittautuminen voimassa vain 25.3.2018 asti , joten toimi ripeästi.

Kurssi alkaa 29.3.2018, joten eiköhän siis tavata kurssin omassa Facebookryhmässä ja jaetaan tunnelmia lisää!

 

Iloa elämääsi, arvokas lukijani <3

Lämpimin terveisin Laura, Järjestysvinkit

Jaa tämä artikkeli

Q&A ammattijärjestäjä, vietkö meidän ylimääräiset tavarat?

Sain jopa vähän muistutusta siitä, miksi en mainitse oikeasti niitä tahoja, jotka vastaanottaa lahjoituksia. Koska viimeksi kerroin, minne voi viedä lapsiperheen kotona tehdyn raivauksen jälkeen lelut, vaatteet ja tavarat myytäväksi nyt on vuorossa ne paljon kysytyt lahjoituskohteet. (lue juttu linkistä, jos et vielä tutustunut).

Olin siis  auttamassa asiakkaan kotona selvittämään isoja määriä leluja, tavaraa ja pieniksi jääneitä vaatteita.  Osa päätyi myyntiin ja osa tavaroista lajiteltiin kierrätykseen. Muutama säkki meni  H&M vaatekeräykseen (ottavat huonokuntoistakin tekstiiliä vastaan), osa kierrätyskeskukseen ja loput myyntiin lastenkipparille.

Tässä ennen ja jälkeen kuvia työn tuloksesta. Autoin perheen äitiä raivaamaan liikatavarat, lelut, tekstiilit eli lastenvaatteet oikeisiin kierrätyskohteisiin ja jäljellejäävät löysivat paikkansa. Kuvat julkaistu asiakkaan luvalla.

Aikaa kului muutama raivauskerta. Asiakas hyödynsi tarjoukseni, jonka voit tarkistaa tästä. Olethan jo kuullut siitä ja kotitalousvähennyksestä?

Ennen ja jälkeen:

Ennen, punainen kassi ja leluja
Jälkeen, tavarat lajiteltu ja viety myyntiin ja keräyskohteisiin

 

Ennen

Jälkeen

 

Tavaraa lähdössä eri kohteisiin, lasten kirpparille, tekstiilikierrätykseen, päiväkotiin. Ahkera asiakas toimitti tavarat sovittuihin osoitteisiin. Ja minulta saa aina tukea tavaran raivaamiseen, läpikäyntiin ja lajitteluun.

 

Lopulta eteiseen jäi enää  se yksi punainen kassi.

 

Otin selvää tarkemmin eri kohteista, tässä muutama esimerkki vielä:

En siis vie tavaroita, ellei erikseen sovita siitä. Selvitän kyllä kohteita…

Soitin  ensimmäiseksi Vailla vakinaista asuntoa ry:hyn  (VvA ry) ja tiedustelin, millaista vaatetta he ottavat tällä hetkellä vastaan. Ystävällinen järjestösihteeri Vlada Petrovskaja kehotti miettimään, että vaatteet eivät olisi kovin juhlallisia  ja kesäisiä. Varsinkin talvisesongin aikaan tarve koostuu  ulkoiluvaatteista, päällystakeista ja housuista sekä siisteistä ja tavallisista käyttövaatteista. Muutenkin hyväkuntoiseia, ei rikkinäisiä tai likaisia. Tänne lähinnä toivotaan aikuistenkokoista vaatetta.  Tilat ovat rajalliset, joten yhteydenotto on suotava ennen keräykseen viemistä.

Lastenvaatteet, tavarat ja lelut otetaan ilolla vastaan HOPE ry:llä. Heidän nettisivuilla on myös kehotettu miettimään sesonkia. Mutta hyväkuntoiset lahjoitukset ilahduttavat. He kirjoittavat sivustollaan “Suomessa köyhyysrajan alapuolella elää lapsiperheitä, jotka taistelevat päivittäin toimeentulonsa kanssa. Hopen kautta jaetut vaate- ja tavaralahjoitukset tuovat helpotusta perheen päivittäiseen arkeen. Lahjoitukset toimitetaan vähävaraisille lapsiperheille, äkillisiä kriisejä kohdanneille lapsiperheille sekä huostaanotetuille lapsille.”

Lähes kaikkia lahjoituskohteita yhdistää seuraavat tekijät, lisäys HOPE ry:n sivulta: “Lahjoitusten tulee olla siistejä, ehjiä ja ajanmukaisia, jotta lapsi voi tuntea samanarvoisuutta ikäistensä parissa. Välitämme osalla paikkakunnista eteenpäin myös huonekaluja ja kodinkoneita. Ne pyritään toimittamaan suoraan lahjoituskohteeseen, jotta turhilta kuljetuksilta vältytään. Käytäthän erityistä tarkkaavaisuutta lahjoitusten kunnon kanssa. Saamamme lahjoitukset, jotka eivät sovi asiakkaillemme, kulkeutuvat meiltä ekologisesti eteenpäin edelleen hyödynnettäviksi”.

Helpoin tapa on viedä tavaraa kierrätyskeskukseen. Siellä he ottavat vastaan kaikenlaista, jopa lajittelematta. En kuitenkaan suosittele viemään ihan roskikseen kuuluvia ja rikkinäisiä tekstiilejä sinne. Puolestaan hyväkuintoisia niin vaatteita, tavaroita, esineitä kuin lelujakin kannattaa viedä. Vaivattomampaa on pyytää noutopalvelua. Ai miten helpottavaa! ja oikaisen samalla muutaman ajatteluvinouman! Meidän perheeseen kerääntyy myös tavaraa ja nyssyköitä. Olisi taikatemppu tai trikki, jos olisin täydellinen. Ei ammattijärjestäjän elämä koostu täydelllisestä vaatekaapista tai kellarista. Luopumista on vain helpottanut elämänkokemus ja intohimo työhöni auttaa muita tavarapaljouden keskellä. Joskus elämä heittelee, lue täältä miten …

Vielä muutamia paikkoja mainitakseni: vaateliikkeiden tekstiilikeräys ottaa vastaan huonokuntoisia ja rikkinäisiä tektiilejä. Pääkaupunkiseudulla HSY:llä on omia keräyspisteitä tarkemmin tiedot täältä HSY.fi

Lisäksi kehuja saanut vähänkäytetty.fi, Facebookin kierrätysryhmät, Pelastakaa lapset ry.

Ai niin, olen luennoimassa kulttuurikeskus Kanneltalossa 3.2.2018 klo.12 “Tavaranvaihtotoritapahtumassa,” johon saa tuoda kaikki hyväkuntoiset, ylimääräiset tavarat ja vaatteet vie mennessäs-tuo tullessas periaatteella. Tapahtuma on kovin suosittu. Tavarat toimitetaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Tapahtuma alkaa jo klo.10, jolloin tavaraa saa tuoda paikalle. Kannelmäkeen pääsee kätevästi myös I ja P junalla. Luennolla käsitellään kuinka hallita tavarapaljoutta ja miten oppia luopumisen taito.

Olisi mukava kuulla sinun mielipiteesi, minne sinä olet lahjoittanut  tavaraa tai myynyt? Lisää ehdotuksesi kommenttikenttään

 

Ilolla  järjestysapua  tarjoten

Laura, Järjestysvinkit

 

 

 

Minioppaan pariin tästä

Jaa tämä artikkeli

Ammattijärjestäjä, minne tavaraa voi viedä ?

Kotiin pitäisi saada järjestys, olipa se sitten omakotitalo, kerrostalo tai rivitalo. “Pois kaikki keskeneräisyys, minä haluan olla ja rentoutua siistissä ja järjestetyssä kodissa. Haluan, että lapsilla on viihtyisää ja meille voi tulla kylään aina, kun vaan mahdollista, ilman syyllisyyttä sotkuista!”

 

Lapsiperheen koti ja raivaus, miten se on mahdollista? Entä “jälkipyykki”?

Tammikuun järjestämisprojekteihin  asiakkaan luona on kuulunut mm.  omakotitalon raivaus lasten vanhoista vaatteista ja leluista. Taloudessa asuu neljä lasta ja perheen äidin toiveesta, raivasimme alusta loppuun määrätyt vaatteet, kengät, lelut, pelit eli kaikki ylimääräiset tavarat mitä lapsiperheeltä voi odottaa lasten kasvaessa.  Isot muutokset, avioero tai muutto pienempään ajavat miettimään mitä tehdä kaikelle tavaralle.  Kaikkiin muutoksiin on onneksi löytymässä apua.

Varasimme aikaa aluksi neljä tuntia järjestämiseen. Roskiin lensi kaksi jätesäkillistä rikkinäistä ja käyttökelvotonta tavaraa, mutta ehjää ja hyväkuntoista jäi hyvin paljon. Myytäväksi arvioituja viisi iso kestokassia ja vähintään samanmoinen kierrätyskeskukseen. Koko urakkaan meni hieman yli neljä tuntia, mutta talon tavarakaaos helpotti. “Huh miten hyvää energiaa tästä saakaan” totesi asiakkaani. “Eikä mun tarvinnut yhtään hävetä, kyllä tästä vielä yhteistyö jatkuu.”

 

 

Valikoidaan tavaroiden mukaiset kierrätyskohteet

Jokainen tietää, että kodin raivausta tehdessä ylimääräistä tavaraa pitää  kuljettaa myös pois päin. Useimmiten eteinen  täyttyy kasseista, pusseista ja nyssyköistä, jotka jää tahattomasti roikkumaan kierrätykseen siirtymistä järjestämisen jälkeen. Mihin sitten niitä voidaan lajitella? Entä kuka vastaanottaa tai ostaa meidän “arvokkaita” tavaroitamme? Olen monesti törmännyt siihen, että tavaroita varastoidaan mielummin koteihin, koska ei tiedetä minne niitä kannattaa viedä.

Myös samaisessa lapsiperheen kodissa kierrätettävän lisäksi todella hyvää, myyntiin käypää tavaraa. Autoin erottelemaan  myyntiin käyvät ja muut kierrätettävät toisistaan.

Sanottakoon tähän väliin, että monta kertaa me itse koemme ja tunnemme tavaramme arvokkaammaksi, mitä se todellisuudessa on. Ystäväni Piia, Vekarakirpputorin  omistaja kehottaakin miettimään tarkkaan tuotteen hinnoittelua. “Saattaa harmittaa,  jos tavara ei mene kaupaksi” hän muistuttaa mikäli kysymyksessä on esine, jolla on tunnearvoa omistajalle.

Piialla  on monen vuoden kokemus lastenkirpputorin omistajana. “Hyväkuntoiset lasten tavarat ja lelut liikkuu hyvin” Piia iloitsee.  “Niitä ei kannata säilöä kotona, vaan jatkaa hyvän kierrättämistä. Nään joka päivä iloisia myyjiä ja ostajia Vekaralla. Luopumisen kynnys myös madaltuu, kun tietää kierrättävänsä ja  tavarat menee hyviin koteihin.

Vekaralla (Intiankatu 20, Helsinki) tarjotaan myyntipöytää ja sen siivouspalvelua.”Takuukin löytyy, mikäli myynti jää alle vuokrahinnan” Piia muistuttaa.  Vekaralle löydät tästä linkistä. 

Mottoni ammattijärjestäjänä on, että tavaran aiheuttama tunnereaktio on hyvin nopeasti voitettavissa. Vinkkinä siihen käytän apuna sitä heräävää muistoa. Se ei katoa sydämestä, vaikka tavaralle heittääkin jäähyväiset.

Mistä huomaa, että tavaraa kannattaa laittaa eteenpäin?

Olipa sitten kysymyksessä iso tai pieni koti, useimmilla on tämä sama tavoite: helpompi arki. Tavoitteeseen päästään, kun  osataan pyytää ammattilaisen  apua.  Säästämällä vain ne tavarat, joilla oikeasti on käyttöä käytännöllisyyttä palvellen.

Huomaat, kun kotona on liikaa tavaroita:        

  • että käytät aikaa joka päivä tavaroiden etsimiseen
  • et löydä tavaroita tai tarvitsemiasi asioita helposti
  • energiataso kotona on pakkasen puolella
  • tunnet syyllisyyttä siivoamisesta ja järjestämisestä
  • et muista tärkeimpiä asioita, laskujen maksu unohtuu
  • unohdat kaikki itsellesi mieluisat asiat
  • aikaa on liian vähän
  • tekemättömät työt ahdistaa

 

Kun tavaroita on sopivasti:

  • siivottavuus helpottuu
  • koti pysyy järjestyksessä
  • sisäilma paranee
  • voit pyytää ketä vaan ja koska vaan kyläilemään
  • tunne häpeästä väistyy
  • saat enemmän energiaa ja aikaa tärkeimpiin asioihin
  • alat toteuttaa itsellesi mielekkäitä asioita
  • huomaat muistisi paranevan, sillä muisti ei ole enää niin ylikuormittunut

 

 

 

Olisiko tässä hyvä alku sinun kotisi järjestämiseen? Ensin karsitaan ja raivataan. Sitten päätetään tavaroille paikat kotona ja mietitään ylimääräisille jatkotoimenpiteet.  Mainiota ja helppoa  -vai mitä?

Iloisesti

-Laura

 

PS. Ai niin. Kurkkaa vielä täältä  mitä on Vekara kotona 

pps. lahjoituskohteet voit tarkistaa täältä

*Kaupallinen yhteistyö  Vekarakirppis & Järjestysvinkit

 

 

Jaa tämä artikkeli

Ammattijärjestäjä kehottaa unohtamaan häpeätavarat ja keskittymään olennaiseen.

Mitä tarkoitetaan kodin häpeätavaroilla? Miten ne on päätyneet meidän rakkaaseen kotiimme? Lisääntyykö ne tavarat ja lelut keskenään huomaamattamme? Kuinka niihin tulisi suhtautua?

Asiakkaani toteavat usein : “ihanaa Laura, kun minun ei tarvinnutkaan hävetä mitään täällä omassa kodissani. Nyt  ymmärsin, että tämä on täysin normaalia, että jokaisella on kodissaan paljonkin ylimääräistä tavaraa. Kiitos, että kerroit vielä minne niitä voi kuljettaa”.

Eihän mulla ole aikaa syynätä kaikkea läpi

 

Häpeätavara ei lisäänny yhdessä yössä, eikä niitä yksin selvitetä yhdessä yössä!

Nimitys häpeätavaralle syntyi, kun loin tapahtuman “tammikuun #raivausriennot facebookryhmässämme.” Tarkoituksena raivata paivämäärän osoittaman luvun mukaan tavaroita pois kotoa. Ensimmäisenä päivänä yksi, toisena kaksi jne. Aivan ihania oivalluksia ja varsinkin ymmärrystä/vertaistukea kodin järjestämiseen. Ja etenkin uskoa siihen, että ei tarvitse hävetä omia tavarakasoja. Elämäntilanteista riippuen purnukoita, esineitä, kippoa, vaatetta, paperia, kirjoja ja kuppia voi olla kasapäin ja nurkat täynnä. Eikä todellakaan ole aikaa syynätä kaikkea läpi.

Useimmiten asiakkaat ponnistelevat viimeiseen asti, että kyllä minä tästä yksin selviän. Niinhän se menee, teenhän minnäkin ruokaa itse, mutta kun haluan alusta loppuun sujuvan kokonaisuuden, menen ravintolaan ja maksan siitä. Tai osaahan moni katkaista hiukset saksilla. Lyheneehän se tukka, mutta maksan mieluiten ammattilaiselle siitä, että kokonaisuudesta tulee oikeasti hyvä. Eikä silloin tarvitse hävetä likaista tukkaa tai ravintolaan mennessä selitellä “no kun en mä itse osaa tai jaksa laittaa ruokaa niin mä tulin tänne.” Kun on dilemma, siihen on vinkit ja apu saatavilla. Tai kodin putsaaminen pölyistä ja liasta – aivan. Siivoojan palkkaaminen. Siitäkin saa kotitalousvähennyksen niin kuin minunkin palveluista kurkkaa vaikka tästä. jopa 50%

 

Olet onnistunut, kun oivallat!

Kehotan ihmisiä usein kääntymään ammattilaisen puoleen, vaikka meillä täällä vallitsee “minä itse kyllä hoidan omat asiani”  -kulttuuri. Ja oikeasti miksi meidän pitää hävetä niin montaa juttua? Mä tiedän. Sulla tulee mieleen niin kuin mullakin sellaista, mitä ei voisi kertoa kaikille.  Asiat on asioita, mutta tavarat vain tavaroita. Elottomat esineet (apuvälineet) ovat tarkoitettu joskus helpottamaan meidän elämää. Kuinka ollakaan, mikään ei ole ikuista. Ei se häpeäkään. Luitko jo muuten jutun siitä, ketä oikeasti kiinnostaa mitä omistat?    Siinä mä vähän valotan omia oivalluksia ja ymmärrystä omasta itsestä ja suhteesta omistamiseen ja elämän suuriin suunnitelmiin.

 

Suhteellisuutta ystävät!

Asiakkaan tavaroita käyty läpi. Eteinen vie n. 3-4 tuntia, riipuen päätöksentekokyvystä.

Sellaiseen tasapainoon haluamme jokainen, ettei tarvitsisi ahdistua ja hävetä omassa kodissaan. Mutta vain rajoja ja omia ajatuksia rikkomalla päästään tuloksiin. Mites jos vain unohdat, mitä voisit hävetä ja keskittyisit siihen mitä sulla kuitenkin on ihan valtavan paljon. Sulla on se oma hyvä persoona, joka reagoi epäkohtiin. Kroppa toimii ja viestii sulle kuitekin niistä tyydyttämättömistä asioista. Ihan samalla tavalla, kuin nälkään.

Jokaisella on tarve tehdä elämästä selkeä ja omannäköinen. Olisikohan häpeän vastakohta ylpeys? Voit olla ylpeä omista pienistä suorituksista ja siitä, että ymmärrät hakeutua ammattilaisten pariin, jos sakset on tylsät tai huomaat “häpeatavaroiden” ohjaavan sua eikä toisinpäin.

 

 

 

 

 

Mikä on sun elämässä olennaisinta tällähetkellä? Mihin haluat antaa energiasi? Kuuntele itseäsi ja lausu se ääneen, missä olennaisessa olet onnnistunut.

Ihanaa onnistumisen tunnetta toivottaen

 

Laura

 

ps. Miniopas kodin järjestämiseen on saatavilla tästä 

Vältä yleisimmät mokat järjestämisessä.
Jaa tämä artikkeli

Ketä oikeasti kiinnostaa, mitä omistat ?

Uskottelemmeko itsellemme liikaa hyviä asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa? Toivotetaan kaikkea hyvää, luvataan olla itsellemme armollisempia ja kuitenkaan mikään ei toteudu, koska pinnan alla vaanii pelko, riittämättömyys. Suuria suunnitelmia vuodelle, tulevaisuusdelle, sitten kun on aikaa. “Sitten kun mä, jos mä, kun mä… ”

Haluan jakaa teille muutamia “uskomuksiani” menneisyydestä ja väittää niiden olevan vain teennäistä p*skaa. Ainakin ne asiat mitä jokus olen halunnut sokeasti. Oikeesti. Sä tiedät, jos olet menettänyt rakkaan ihmisen, sä tunnet miten syvälle se voi viedä ja imaista mukana. Sä ymmärrät kuitenkin, että sitä ihmistä ei saa takaisin. Sitä muuttuu isojen tapahtumien jälkeen. Mitään ei nää enää samalla tavalla. Alat sittenkin kerrata, ainakin hetken, mitä hyvää elämässäsi on parhaillaan -toivottavasti. Sitten sitä hakee omaa paikkaansa, suututtaa lähimmäiset kun on niin hajalla, kun ei vaan kortit pysyny kasassa.

Ketä kiinnostaa?

Koska haluan, että tarinani ymmärretään jaan sitä niin kauan, että ehkä itsekin tulen ymmärtämään miksi kaikki on voinut mennä niin kuin meni… Kyllä sen tietää, että eteemme tulee väistämättä aina jotain yllättävää. Isoja muutoksia. Näin puhuu myös HS:n tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski uusimmassa blogissaan. Hän kertoo, että varautuminen yllätyksiin kannattaa, sillä mikään elämässä ei mene suunnitelmien mukaan (hän vertaa esim.  Länsimetroon, hyvä vertaus sanoisin).

En kuitenkaan alleviivaa, että elämää pitäisi elää puolivaloilla peläten tulevaa – ei missään nimessä. Vaan ajatus siitä, että tiedostamme sen, että mitä tahansa voi tapahtua ja pikemminkin elää täysillä ja kohdata tulevat suuret mullistavat tapahtumat.  Sillä elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Korkeintaan lähes.

Kun on kokemusta, pystyy päättelemään  miltä jokin tuntuu, pystyy eläytymään. Helppo se on nyt jälkeenpäin oppia ja manata tässä. Mun elämäni hankalin kohta oli nöyrtyä, kun  “The suunnitelma” mureni. Kun tavoittelee elämässään vääränlaisia asioita ja pohja putoaa yllättäen pois huomaakin seisovansa kuilunpohjalla ahtaassa, koska on keikkunut pilvireunustetulla ajatuksella. Sitä niin kuin kuvittelee, ennustaa ja toteaa ettei tästä tulekaan mitään. Uskoin, että mulle kuuluu samat asiat kuin muillakin ja samassa järjestyksessä. Mutta miksi minä olen ollut niin sokea ja vääränlailla päämäärätietoinen… Ei mun suunnitelmat toteutunut. Ei tullut paritaloa, kissoja, koiria ja pihavajaa. Ei tullut puutarhaa. Tuli pahamieli – aluksi. Mut sekin oli vain tunne.

Mutta ketä muuta muka  tää oikeasti kiinnostaa? Niinpä.

Ketä varten me ostamme, täytämme kotimme, rakennamme uusia taloja, ihailemme jotain? Ketä varten oikeasti? Ja miksi edes verrata itseään muihin? Miksi mun ajatukset on ollu vinoutuneita? Ja mitä mä nyt tässä jauhan siitä? Siksi, että et tekisi samoja suunnitelmia kultareunustetulla saippuakuplalla.

Ymmärrä oma tarinasi, mutta älä ripustaudu

Arvostan suuresti kaikkea kaunista ja kovalla työllä saatua tulosta. Niinhän minäkin olisin halunnut. Täydellisen elämän. Se mitä pidin ennen täydellisenä oli vain feikkiä. Olen oikeesti ollut ravistelun tarpeessa. Huomaan, että olet oppimassa läksyni. Osaan reflektoida mennyttä, ymmärrän miksi suuret suunnitelmani oli tehty hukattaviksi. Ei täysin, sillä olen saanut siitä aineksia jatkaa tätä elämää paremmin omia arvoja kunnioittaen. Eikä ihminen tietysti voi kaikenlaista oppia miellyttävin seurauksin. Tulee säröjä ja kuiluja, jotka pakottaa ajattelemaan. Löytääkseen itsensä.

Ja vaikka ei kliseistä elämää tullut taloineen, mulle tuli jotain paljon arvokkaampaa ja se on se minkä voit vain itse löytää ajattelemalla ja ehkä jopa hieman poksauttamalla sitä kuplaa ympärillä. Koska en voinut saada lisää tilaa ympärilleni, aloin tehdä luopumista ja tarkkailin reaktioitani. Eihän mikään suurten menetysten jälkeen voi enää tuntua niin isolta.

Tallenna muistoja, älä tavaraa

Pysäyttävintä tässä on se, ettemme elä ikuisesti. Jos meillä on mielen päällä turhia asioita, emme pysty kukoistamaan. Jos vaadimme tilaa ympärillemme, raivaamme sitä. Tai sitten hankimme sitä tilaa paneutumatta sen suuremmin perimmäiseen tunteeseen, että miksi.

Kukoistaminen ei tarkoita, että on jotain mitä muille näyttää (hyvinvointivaltion suuri ongelma) vaan se, miltä itsestään tuntuu. Se on se juttu. Sä kukoistat, luot ympärillesi turvallisen ja upean ilmapiirin ilman sen kummenpaa. Sinä riität.

Mikä minä olen niitä henkilökohtaisia “kukoistuksia” määrittelemään, mutta sen mä vaan sanon minkä huomaan joka kerta asiakkaan luona ammattijärjestäjänä kotikäyntejä tehdessäni, että ihminen muuttuu silmissäni energiseksi, silmät kirkastuvat ja se juttu löytyy. Se elämässä kiinni olemisen riemu. Sellainen on paras hetki, mitä voi tehdä tässä ja nyt. Sellainen, ettei mikään eloton sido sinua mihinkään. Ei menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

 

Parhaimmissa elämän valinnoissasi mukana,

Laura

 

Ps. Muista myös miniopas kodinjärjestämiseen tästä ja vältät yleisimmät mokat järjestämisessä!

Jaa tämä artikkeli