ihminen Archives • Järjestysvinkit

Tilan raivaaminen antaa enemmän iloa kuin seksi

Raivaaminen vapauttaa ja antaa enemmän iloa elämään, mutta mikä muu efekti ja vaikutus sillä on?  Nyt kerron sulle pari faktaa siitä, miksi monet palkkaa ammattijärjestäjän, tai jos ei vielä ole niin kannattaisi:

 

    1. SITÄ TAVARAA ON VAAN NIIN PALJON

Ammattijärjestäjän palkkaaminen on järkevää, koska tavaramäärät ovat ylivoimaisia. Lapsiperheissä kamppaillaan nyssyköiden kanssa, ovista tulee rompetta sisään tai ison omakotitalon raivaus on alkamassa muuton tieltä. Perikunta kamppailee vainajan ja omien tavaroiden välillä.  Kuka auttaisi, kun ei ketään läheistä kiinnosta kuin muumimukit ja aurinkovaasit. Putkiremppahelvetti  (josta kukaan ei selviä täysjärkisenä venyvän remontin ja pölyn keskeltä). Seinät halkeaa samaan aikaan pään kanssa.

    2.  STRESSI JA YLIKUORMITUS

Tutkimusten mukaan sekaisuudella ja epäjärjestyksellä on syvällinen vaikutus psyykkeeseemme. Kortisolitaso eli stressihormoni nousee huippuunsa. Kodin epäjärjestys liika tavaramäärä on syy  stressiin ja tiedämme mikä vaikutus sillä on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Olemme super ylikuormittuneita. Emme  pysty enää yksin. EI VAAN KYKENE!

    3. AIKAA, RAHAA ja SEKSIÄ

Täydellinen ja epäjärjestys kodeissamme maksaa meille aikaa ja rahaa. Kuinka monta tuntia olet menettänyt kadonneen kohteen etsimiseen? Olet jopa ostanut tavaran uudestaan, koska et löydä etsimääsi… Et ole yksin. Kulutamme moninkertaisesti  enemmän materiaalia kuin 50 vuotta sitten. Kauppakeskuksia kasvaa kuin sieniä sateella; ja elinaikanasi vietät keskimäärin 3680 tuntia haettujen kohteiden etsimiseen. Vau! Mitä muuta voisit tehdä sillä ajalla?

 Väitän, että järjestäminen ja tilan raivaaminen tavoitteen mukaisesti antaa enemmän  iloa kuin seksi. NIIN!

Ullakko oli täyttynyt tavarasta, aikaa meni reilu 3h tilan raivaamiseen.
Lisää ennen ja jälkeen kuvia @jarjestysvinkit -instagramissa

 

   4. KOSKA VOIT!

Ehkä et koskaan ajatellut ammattijärjestäjän palkkaamista, koska luulet sen olevan häpeällistä. Tai ehkäpä pelkäät, että ystäväsi häpeävät sun (viisasta)  päätöstä hankkia jeesiä.  Oletko tilannut kauppakassia omalle ovellesi, jottei tarvitse vetää lapsiaan kauppaan väsyneenä?  Tai oletko käyttänyt muuta palvelua, joka säästää aikaa tai rahaa, esimerkiksi siivouspalvelua? Tai pitopalvelua juhliin? Juu! Tiedän, että sinulla on 100 muuta asiaa, jotka mieluummin tekisit ihan itse. Mutta ajattele ammattijärjestäjän palkkaamista omaksi eduksi ja hyvinvointisi tueksi.

Laura on selkeä ja hyväntuulinen persoona. Taivoite tuli toteutettua yhdessä helposti

JOS OLET KÄYTTÄNYT JOITAIN SEURAAVISTA PALVELUISTA, VOIT IHAN  SURUTTA  TUTUSTUA KODIN JÄRJESTÄMISPALVELUUNKIN:

  • Henkilökohtainen valmentaja
  • talonmies /isännöitsijä 
  • elämätaitovalmentaja
  • terapeutti
  •  lastenhoitaja
  • matkatoimisto
  • pitopalvelu häihin / tapahtumasuunnittelija
  • kiinteistönvälittäjä
  • hiusmuotoilija
  • kirjanpitäjä
  • lakimies
  • pesula
  • lemmikinvahti
  • autohuolto

lista on loputon…

Lähipäivinä järjestetään paljonkin ja yleensä  4h kerralla. Se on hyvä tahti. Silloin ei väsy liikaa eikä motivaatio kärsi. Katso tästä tämän hetken kamppis 🙂

Mikä muu asia voi painaa niin paljon päässä, kuin kodin järjestämäisasiat? Tämä on niin kokonaisvaltaista, että vaikutukset on erittäin positiiviset joka suuntaan, jokaisella elämän osa-alueella.

Aurinkoa arkipäiviin toivottelee Laura

(Instagram @laura_holmstrom)

 

Ps.Luettua myös tällä hetkellä: Kymmenen järjestysvinkkiä kotiin,

                                                    Älä usko silmiäsi

Ja tästä minioppaan pariin, ellet ole vielä saanut vinkkejä, miten vältät tyypillisimmät mokat kodin järjestämisessä

pps.Tutustumiskäynnin veloituksetta sekä risut että ruusut osoitteeseen laura@jarjestysvinkit.fi 

Jaa tämä artikkeli

Älä toista näitä virheitä. Näillä vinkeillä opit elämään omannäköistä elämää.

Haluatko tietää, mitä asioita elämässä kannattaa välttää  ja tehdä toisin? Muiden virheistä voi nimittäin oppia. Kuvittele, kaikki tämä “elämäkelailu” on tullut todella tutuksi mulle jo tai vasta neljä vuotta sitten. Seuraavassa voit lukea vuoropuhelun itseni kanssa. Kerro mulle, samastutko. Elämän hallinta meinasi luisua rotkoon pahemman kerran…

Laura vuonna 2014:

Mä haluan ensiksi sen putkirempan pois alta.  Saadaan sitten enemmän rahaa, kun myydään tää kämppä. Remontoidussa kodissa ehtii katsomaan tavarat läpi rauhassa.

Mä haluan isomman kodin, koska meillä on liian vähän säilytystilaa. Muillakin alkaa olla sellaista ja tällaista, meillä on vaan tää tämmönen. Minäkin haluan.

Mä haluan sitten myös oman pihan ja lapsille omat huoneet.

Mä haluan kalliita sisustustavaroita, koska työssä käyvä ihminen voi itseään lahjoa vaikka joka päivä. Mä haluan myös edustusauton, kännykän ja kaikki muutkin arvokkaat asiat ympärilleni.

Mä haluan kaiken!

Laura vuonna 2018:

Tiedätkö mitä kävi? Meille tuli se putkiremppa, kamat kasattiin kiireellä olohuoneen lattialle laatikoihin ja muutimme anoppilaan. “Kyllä ne ehditään  käymään läpi.”  Jep. Siellä ollessamme isäni kuoli ja joudun kahden kodin selvittelijäksi. Mitä opimme tästä? ÄLÄ siirrä päätöksentkoa koskaan. Olisinpa tiennyt ja
nähnyt etukäteen sen itkun määrän tavaroiden keskellä. Olisinpa tiennyt, että kaikki voi muuttua yhdessä yössä. Olisipa joku kertonut, että tavaroista kannattaa tasaisin väliajoin hankkiutua eroon tai OLLA OIKEASTI HANKKIMATTA tunnesyistä sitä tilaavievää rompetta. Olisinpa osannut ajatella, että tavarat ovat toissijaisia apuvälineitä! Tai se, että kaikkea ei tarvitse omistaa, enhän mä jaksa tai pysty olemaan kaikessa täydellinen. Mitä enemmän mä haluan omistaa sitä enemmän mulla kuluu aikaa ja rahaa. Sekin vielä, että ostoksilla kuuluisan dopamiinin hyrrätessä omistushalu pitää huolen siitä, että ostat ja ostat niin kauan, kunnes opit ettei enää ole tilaa säilyttää. Minä olisin halunnut ratkaista ongelman siirtämällä päätöksentekoa, ostamalla sen isomman talon… ehei! Kyllä se vaan nyt on niin, ettei meillä ole ollut 70 neliön kodissamme mitään hätää sen jälkeen, kun oivalsin vähentää tavaraa.

 

Mutta Lue täältä, kun repsahdin taas keväällä.

Jos haluat kaiken, et saa mitään

Monta kertaa olen miettinyt, etten enää koskaan halua olla tekemisissä uskomusten kanssa. Tarkoitan, että en halua mennä enää siihen, millon joku muu olettaa tai päättää miten elämän ja mun omistamien asioiden kuuluu mennä. Älä sinäkään ota sellaista vinkkiä vastaan, mikä sotii omaa ajatteluasi. Tee itsellesi palvelus ja luovu kaikesta ylimääräisestä, jotka syövät sun energiasi. Voisitko muuttaa kilpailuviettiäsi? Ei sun aina tarvitse olla parempi kuin ystäväsi, ei tarvitse aina rakentaa isompaa ja näyttää, että hyvin menee. Oliskohan helpompaa, jos voisit minimalisoida ostohaluja? Olisiko silloin hieman vähemmän huolta laskuista, vähemmän huolta asioiden huolehtimisesta ja  jäisikö enemmän aikaa perheelle ja läheisille? Ainakin haaveet kodin järjestämisen, ylläpidon, pyykin ja siivoamisen määrää ei voi vähentää muuttamalla isompaan kotiin, vaan luopumalla jostain, että ehtii hoitaa kodin tärkeimmät rutiinit, Vai voitko väittää toisin?

Kuvaaja Ilja Hernberg

Lauran kuusi vinkkiä:

  • lopeta itsesi vertailu muihin tai muiden omistamiin asioihin/esineisiin
  • kiinnitä huomiota mielihyväntunteeseen, mistä muualta sitä voisit saada kuin ostamisesta?
  • mieti, että tavara on elotonta materiaalia – mikään ei ole arvokkaampaa, kuin läheiset ihmiset!
  • kunnioita itseäsi ja arvosta yksinkertaisia asioita
  • älä siirrä päätöksentekoa, luovu sinua rassaavista asioista, esineistä, ihmisistä ja tekemisistä vaikka aluksi se tuntuisikin mahdottomalta
  • lopeta kuvittelu vääränlaisesta  onnellisuudesta; kiinnitä huomiosi _sinulle_ tärkeisiin asioihin, ei naapurisi tai työtoverisi asioihin

 

Kiitos sulle, kun seurailet blogiani ja järjestysvinkkejä. Voisin ilomielin tutustua sinuun vaikka Instagraminkin puolella

 

 

-Laura

 

ps.

Näistä samoista aiheista kirjoitti Pekka Juntti eilen kolumnissaan ja painotti luopumisen tärkeyttä: “ Luopukaa kaikesta turhasta eli kertomus keskiluokan pyrkimyksistä kohti itseaiheutettua orjuutta” 

 

Jaa tämä artikkeli

Poltin päiväkirjat

Minä annoin viimeisen tuomion “tärkeälle” laatikolle, joka oli seurannut muutosta toiseen. Se sisälsi muunmuassa päiväkirjani. En halunnut kenenkään lukevan niitä, en halunnut edes itse palata niihin, vaikka vähän oli pakko… Siksi, että ne sisälsivät inhottavaa negatiivista pulauttelua teini-iän syövereistä, painokelpaamatonta tekstiä ja kuvitusta elämän vittumaisuudesta ja pienistä onnenhetkistä epävarmuuden ajovaloissa. Se oli kuumottavan kammottavaa! Haluatko kuulla lisää, suruadressit lähti myös. Palankohan itse kohta helvetissä?

Kerroinko jo kaninkarvasta? Siitä jonka säilöin vuonna 1995 pieneen pahviseen rasiaan. Niin tietysti mulla pitää sitä olla, enhän mä muuten voisi muistella mun lemminkkiäni.  R.I.P Pupu 1993-2002.

 

Miten sinä hyödynnät varaston?

Asiakkaillani, ainakin heillä, joiden varastosta järjestän tulee vastaan vanhoja kirjeitä entisiltä kumppaneilta, muistokirjoja sun muuta mikä ehkä vähän nolottaa. En missään nimessä kehoita ketään polttamaan omia muistojaan. Päiväkirjat oli vaan se mun painajainen, joka tuli ensimmäisenä mieleen ja se kauhistutti.

Mulla on varastoja kaksikin kappaletta. Iloitsen siitä, että ne ovat hyötykäytössä vuodenaikojen mukaan. Sinne vaan kaikki lämpimät kuteet sun muuta, helteen keskellä. Ongelma astuu esiin siinä vaiheessa, kun varasto on täynnä roskaa… tai turhakkeita tai käyttökelvottomia esineitä Jopa pahimmillaanse on  iloinen kaatopaikka!

 

Asiakas halusi varaston järjestykseen

Autoin viime maanantaina varaston järjestämisessä. Aikaa saimme kulumaan viisi (5) tuntia. Voitteko kuvitella, kuinka helteessä hommaan saadaan jännittävä tvisti? Niin, mutta tavoitteeseen päästiin. Kiinnostuitko?

 

 

Lisää ennen ja jälkeen kuvia @jarjestysvinkit

Kauheaa, päiväkirjat on osa elämää!

Jos et halua polttaa päiväkirjojasi niin, mitä muuta voisit siellä varastossa järjestää? No älä ainakaan haudo sun iänikuisia oppimateriaaleja vuosikymmenten takaa. Jos et ole tähän päivään mennessä niitä tarvinnut, et tule palaamaan niihin vastaisuudessakaan. Vie hyväkuntoiset oppikirjat kirjastoon (huom uudet painokset otetaan ilomielin vastaan, ei niitä vanhoja). Irrota menneestä ja ala miettiä tämän hetken helpottumista. Muutosta toiseen seilaavat laatikot ovat viho viimeisiä.

Voisit järjestää vaikka joululaatikot teemoittain, kausivaatteille ja harrastuksille omat paikkansa. Vuodenaikaktegoriat kunniaan! Et välttämättä tarvitse mökillä sitä kaikkea, mitä ajattelet… Se on vain päätöksenteon siirtämistä. Ei ne risaiset vaatteet siellä mökillä paremmalta tunnu, sitä paitsi miksi aina pitää selitellä käyttötarkoitusta viimeiseen asti? Perimä ohjaa ajattelemaan “jos mä tarviin.” Ja miksi sinne mokille pitää viedä kaikki romut tai pikkuisen rikkinäiset?

Mitä paremmin osaat tehdä valintoja nykyisyyttä palvelemaan, sitä paremmaksi varastosi käytettävyys tulee. Okei okei, mä myönnän! Mullakin on muutama vhs-kasetti omia nauhoituksia, mutta dvd:t ja cd:t kannattaa antaa eteenpäin suosiolla, ei ne siellä laatikossa soi itsekseen.

Hyödynnä tilasi viisaasti, tunnet kyllä itsesi, mikä tuottaa fiilistä ja mikä ei. Vähitellen opit tuntemaan kaikki tavarasi. Häpeämättä. Kiitos myös pupulle, joka olit tärkeä. Karvoihisi en enää katso, kuviasi kylläkin.

Nuoruus oli seikkailu, thanks God it is over! Tuli muuten hyvä hiillos päiväkirjojen tuhkasta makkaralle 🙂

Miltä sun varastossa näyttää?

-Laura

Hei tuliko sulle jo miniopas? Tästä pääset sen pariin  

Jaa tämä artikkeli

Oletko mielestäsi ansainnut joulun?

Muistan lapsuudesta seuraavanlaisen ajatuksen; “en taida ansaita joulua.”  Osasin jo lapsena kelailla itsesyytösasioita. Koin huonoa mieltä, jos olin laiminlyönyt koulutehtäviä, en ollut ottanut siskoa mukaan leikkeihin tai tuottanut muuten vain pahaa mieltä vanhemmille (omasta mielestä). Puhutaan noin 10-12 vuotiaasta tytöstä, joka kovasti painiskeli omien ajatusten ja elämänsä muutoksien keskellä.  Ja vähintäänkin kaikki negatiiviset ajatukset jylläsivät ennen joulua.

Epäonnistumisia peräjälkeen

Jo lapsena saatamme aloittaa paineiden keräämisen ja suorittamisen. Jos jostain syystä joku asia menee mönkään, epäonnistuu tai ei suju, se harmittaa. Tottakai. Lapsella on myös oma hyväksytyksi tulemisen mittapuu. En tarkoita, että se on jokaisella sama. Puhun tietysti vain omista kokemuksista.  Se on sellainen, että haluaa monella tavalla olla mieliksi omille vanhemmilleen ja ympäristölleen. Pyrkiä olemaan täysi kymppi, kultainen ja hyväkäytöksinen. Lisäksi lapsella paineet kasaantuu vaikka joulukonsertissa esiintymisestä, matematiikankokeesta siis niistä asioista, joissa pelkäämme epäonnistumista.

Ja se jatkuu aikuisiällä. Hyväksytyksituleminen. Epäonnistumisen sietokyky. Se miten itse asetamme sen riman eteemme, haalimme liian kovat tavoitteet työssä ja vapaa-ajalla. Sokeudumme oman mielemme tehtävälistoihin, piiskaamme viimeiseen asti. Eikä auta, kun naapurilla näkyy menevän kaikki putkeen ja paremmin. Siitä se rima vasta huipulle nouseekin. Viimeistään somekuvista lyödään viimeinen naula arkkuun. Minäkin haluan onnistua täydellisesti! Sehän se mulla oli jo lapsena …Se neiti täydellisyyteen pyrkijä, se pieni  ja onneton – ainoana mittarina   minä itse.

Ja nyt juuri joulua ennen kasaantuu kaikki tehtävät, listat, siivoamiset, järjestämiset & joululahjahankinnat. Pitää ehtiä aikataulun mukaisesti toteuttaa suunnitelmat. Pitää imellyttää ja paketoida. Siivota ja silittää. Tampata ja ehtiä. KIIRE!

Hei älä yritä olla täydellinen!

Keräämme itsellemme paljon asioita, joita kuvittelemme ehtivämme vielä ennen vuodenvaihdetta. Vasta suoritettuamme ison määrän tehtäviä, sallimme joulun lepohetken. Hankalinta tässä on se, että todellisuudessa kilpailemme itsemme ja oman mielemme kanssa. Voi kunpa olisin jo lapsena tajunnut oppia tekemään asiat silloin riittävän hyvin. Tai olisin ollut tyytyväinen riittävän hyvään suoritukseen ! (Olisko toi reppu kaatuneiden joguttien kanssa riittävän hyvä suoritus kiireen alla… Ei hyvä! En säästä aikaa käymällä kiireellä kaupassa, kun lopputulos on tämä. Siihen ne eväät sitten levähti…)

Muutama vuosi sitten minulta katkesi selkä. Kun piti edetä “muiden” odotusten mukaan. Piti tehdä ja suorittaa. Itse sain maksaa kiireen ja sen tuomat ahdistukset.

Pidä hetken kirjaa, mitä olet tehnyt

Kiire on taas alkanut hiipiä kuin varkain. Sehän se on, kun kaikilla on sama vuorokausi, samat tunnit. Mieti hetken ja pysähdy. Mikä on ensisijaista? 

Kun korkealle kasattu torni hajoaa, se pitää koota uudelleen kestävämmäksi. Omaa ajankäyttöä voi hyvin tarkastella niin, että pitää kirjaa ihan alkukantaisesti kaikesta tekemisistämme. Niin olen minäkin tehnyt. Käytä aikaasi edes yksi päivä ja huomaa oikeasti kuinka tehokas olet. Ja muista myös aikasyöpöt, mihin turhaan saatamme kuluttaa päivästämme tunteja?

Kuuntele minicast aiheesta (kesto 1min 30s) tästä 

Itselleni oli kaikkein tärkeintä huomata, että levänneenä asiat toimii paremmin ja se mitä kaikkea yritän päivääni mahduttaa väsyneenä kostautuu väistämättä ja palikat levähtää. Digimaailmassa on pakko valmistella asioita ennakkoon ja suunnitella. Se on myös ajankäytön hallintaa, että muistaa rajoittaa tekemisensä sopivaksi. Huomaa kuitenkin, että tehokkuus ei ole aina vakio, eikä pidäkään olla.

Mieti, että olet tärkeä tällaisena kuin olet, riität kyllä! Se mitä ympärilläsi on, tarkoitettu olemaan sillä hetkellä. Emme voi kuluttaa itseämme loppuun kelailemalla vain täydellisyyteen pyrkimistä. Mihin perusasioihin voisit olla tyytyväinen.

Olen erottanut tärkeimmäksi (ja niin kliseiseksi) oman perheeni. Ehkäpä se joskus niin itsestään selvä anoppilassa vierailu onkin vuoden tärkein hetki, sillä se ei tule välttämättä toistumaan. Tämä on se ydin, mitä yritän itselleni muistuttaa hetken ainutlaatuisuudesta.

Mieti, mitkä ovat omat parhaat toimintatapasi? Kun olet listannut muutamien päivien tekemisiäsi, huomaat omat voimavarasi. Tapasi toimia voi olla nopeaa tai hidasta. Sillä ei ole väliä, kunhan pystyt suhteuttamaan ne tärkeimmät asiat. Jokaisen päivään kuuluu toistuvia asioita, rutiineja. Tee valintoja, jotka palvelevat omaa jaksamistasi. Ulkoilu voi tehdä hyvää sillä hetkellä, kun murehdit mistä pitää aloittaa.

Tiedäthän sinäkin sen tunteen, kun pitäisi alkaa hoitaa itselleen tärkeää asiaa, mutta on vaikeaa motivoitua? Saatat alkaa järjestää vaatekaappia tai laatikoita välttääksesi ryhtymistä sen “The jutun” aloittamisessa. Pakon edessä paras, vai kuinka se menikään? Mulla yksinkertaisesti  kävellessä ja juostessa tulee monta kertaa ongelmiin ratkaisut. Ei sillä, että laskut ja juoksevat asiat hoituu itsestään, vaan niin että tulee aloittaneeksi tuulettunein ajatuksin.

Mitään ei voi mitata …

 

Muista, ettet ole sen arvokkaampi mitä enemmän suoritat. Et ole sen arvottomampi, jos et tee niin kuin muut. Olet kaikkein arvokkain, kun arvostat itseäsi. Pyydät myös apua, mikäli tarvitset. Sillä sinä itse alat tunnistaa omia rajojasi vähitellen, kun kiinnität  huomiota mitä teet ja miten.

 

Miten sinä  ratkaiset kiireen ja sen myötä kasautuvat tehtävät, tunteet ja väsymyksen? Oletko jo toteuttanut edellämainittuja teemoja? Mikä on sinun avaimesi kiireettömyyteen?

Toivon, että postauksestani on ollut sinulle iloa ja hyötyä arjen keskellä. Nauti ympärilläolevasta. Opitaan itsestämme ja siitä, että joulumme toisi mukanaan sen oikeanlaisen tunnelman. Sen, mikä riittää.

Iloa ja rauhaa sinun jouluusi <3

-Laura

 

 

ps. Tervetuloa tilaamaan  Järjestysvinkit Miniopas  tästä 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli