Kysyin, mitä tavaraa olet viimeksi saanut sukulaisilta tai isovanhemmilta. Mun Instagramstooreissa keskutelu pyöri saatujen, epämiellyttävien tavaroiden vaatteiden, romujen, käsitöiden ja tuomisten ympärillä.
Siellä korostui niin appi- ja isovanhempien antimet, sukulaisten rumat lelut ja vuosia vanhat lastenvaatteet, itsetehdyt asiat kosmetiikasta käsityöhön.
Kokemuksen rintaääni kuului, kuinka niitä määriä lojuu edelleenkin pitkin ja poikin, vaikka jätesäkillisiä ollaan annettu pois.
” mitä tehdä kun ei kukaan usko vaikka sanon, että en jumalauta halua enää mitään ylimääräistä!”
Keskustelu kääntyy arvoihin, mitä hämmentyneenä pikku lapsi katsoo vierestä. Äiti ja isä haluavat antaa aikaa, kun isovanhemmat tuon tuosta suitsii lapsille leluja ja tavaraa – uutta ja vanhaa. Kuinka voimme tällöin ohjata kulutuskriittisyyteen, tai mainonnanlukutaitoon?
Saat sen mitä et halua
Kun sanat ei riitä eikä voimat enää? Meneekö välit poikki sukulaisiin? Miksi tavaralle annetaan niin suurta arvoa?
Tämä on aihe, minkä takia meille kerääntyy tavaraa. Sodan jälkeinen sukupolvi on oppinut, ettei mitään heitetä pois. Kaikesta voi keksiä uutta tarpeen tullen. Sillon kun säästetään, säästetään rahaa ja luontoa. Entä sitten, kun tavarat jäävät jälkikasvulle selvitettäväksi?
”Mutta haluan osoittaa välittämistä”
Tavara ei välillisesti tuo lohtua. Tärkeimmäksi asiaksi nostan ajan antamisen yhtäkaikki. Yhteen ihmiselämään ei määräänsä enempää tavaraa mahdu. Ei liian montaa kodinkonetta korvaamaan ja helpottamaan. Ei liian monenlaista vaatekertaa tai vara-asioiden vara-asioita. Ei väsyneenä auta, että kestokasseja tuodaan eteiseen. Ei auta, että lapselle annetaan leluja, kun ei niillä loppujen lopuksi kukaan yhtäaikaa leiki. Mitä enemmän sitä tavaraa ja elektroniikkaa on, sitä enemmän aikaa menee niiden huoltamiseen. Syli, läheisyys, tunteiden ilmaisu puheissa, lauluissa, eleissä ja ilmeissä. Niillä rakennetaan ehyttä ihmistä.
Toisaalta on lohdullista, että näistä tavara-asioista voidaan keskustella. Niistä kannattaa jakaa fiiliksiä ihan ääneen. Mutta aina se ei ole yksinkertaista, keskusteluissa kuultua: ” Yks päivä tajusin, etten jaksa enää jutella vanhempien kanssa näistä tavara-asioista, eikä mun tarvitsekaan”Omalla esimerkillä ja rehellisyydellä on paljon tekemistä asian ratkaisun saamisessa. Ehdotuksena on toiminut, että sukulaiset antaa sitä mitä toivotaan, sponsorointia ulkohaalariin, lastensänkyyn tai mikä parasta yhdessä oloon. (Se mitä mummolassa tapahtuu jää mummolaan, vai miten se meni).
Tavaran arvo on tunteen ja hinnan yhteenlaskettu summa.
Kun tavaraa ostetaan ja annetaan hyvässä tarkoituksessa:
- opittujen tapojen vuoksi
- Kiitokseksi
- Auttamisen haluun
- Päätöksenteon siirtämiseksi
Tavaraa kohtaan syntyy omistusvaikutus jo kaupasssa. Pakko saada tai “tämähän sopisi just mun kumminkaimalle”. Pahinta tässä on se, että lahja on AINA antajansa näköinen. Ostetaan se hyvässä ajatuksessa, dopamiinia erittyy tulee hyvä mieli ja jos vielä halvallakin saadaan. Mutta sillä hetkellä, kun tavara ostetaan sen arvo puolittuu ja laskee. Ja kun meillä on tarjolla kaikenlaista ja ilmaiseksi asti.
Lapsiperheet toivovat aikaa, enemmän kuin tavaraa
Vallitsevan tilanteen (Korona) vuoksi lapsiperheet ovat joutuneet lahjojen ja lahjoitusten kohteeksi. Siis sellaiset jotka eivät lahjoituksia tarvitse. Muistan itsekin 10 vuotta sitten, kuinka kahden lapsen vanhempana olisin arvostanut hetkeä juoda kahvit rauhassa. Ylisuoritin niin kovasti että kesällä 2010 koin pientä masennusta siitä, etten osannut pyytää apua tai säästää voimia. Ei kukaan ole täydellinen.
Myös rahasuhteeni on ollut ylösalaisin. Lapsena sain yllinkyllin tavaraa (rahaa joilla sitä ostin lisää). Ai niin, kurkkaa tästä ohjelma missä tämä kaikki suhtautuminen selviää FLINKKILÄ & KELLOMÄKI
Rahalla rakennettu itsetunto
Katso tästä, minne kannattaa lahjoittaa >> Minne voi viedä ylimääräiset tavarat?
Haluaisin kuulla, mitä lahjaksi voi enää antaa? Kerro ja suosittele sellaista pakettia tai vaikka firmaa, josta itse toivoisit lahjaa tai lahjakorttia tms. Käy kommentoimassa mun uusimapaan postukseen Instassa @laura_holmstrom_
Voit myös heittää ajatusta blogin kommenttiboxiin.
Tavaran avulla ei muistoja synny. Niitä ei mukaansa kukaan vie, eikä niistä tunne välity.
Onni ei elä tavaroissa. Onni syntyy yhdessäolosta ja kaikesta mistä saadaan sydämeen muistoja.
Laura
Poimi tästä Ilmainen Järjestysvinkit miniopas ja vältä mokat kodin järjestämisessä!
