lahjat Archives • Järjestysvinkit

Älä anna toisille turhaa paskaa! Mistä on kysymys?

Kysyin, mitä tavaraa olet viimeksi saanut sukulaisilta tai isovanhemmilta. Mun Instagramstooreissa keskutelu pyöri saatujen, epämiellyttävien tavaroiden vaatteiden, romujen, käsitöiden ja tuomisten ympärillä.

Siellä korostui niin appi- ja isovanhempien antimet, sukulaisten rumat lelut ja vuosia vanhat lastenvaatteet, itsetehdyt asiat kosmetiikasta käsityöhön. 

Kokemuksen rintaääni kuului, kuinka niitä määriä lojuu edelleenkin pitkin ja poikin, vaikka jätesäkillisiä ollaan annettu pois.

” mitä tehdä kun ei kukaan usko vaikka sanon, että en jumalauta halua enää mitään ylimääräistä!”

Keskustelu kääntyy arvoihin, mitä hämmentyneenä pikku lapsi katsoo vierestä. Äiti ja isä haluavat antaa aikaa, kun isovanhemmat tuon tuosta suitsii lapsille leluja ja tavaraa – uutta ja vanhaa. Kuinka voimme tällöin ohjata kulutuskriittisyyteen, tai mainonnanlukutaitoon? 

Saat sen mitä et halua

Kun sanat ei riitä eikä voimat enää? Meneekö välit poikki sukulaisiin? Miksi tavaralle annetaan niin suurta arvoa? 

Tämä on aihe, minkä takia meille kerääntyy tavaraa. Sodan jälkeinen sukupolvi on oppinut, ettei mitään heitetä pois. Kaikesta voi keksiä uutta tarpeen tullen. Sillon kun säästetään, säästetään rahaa ja luontoa. Entä sitten, kun tavarat jäävät jälkikasvulle selvitettäväksi?

”Mutta haluan osoittaa välittämistä”

Tavara ei välillisesti tuo lohtua. Tärkeimmäksi asiaksi nostan ajan antamisen yhtäkaikki. Yhteen ihmiselämään ei määräänsä enempää tavaraa mahdu. Ei liian montaa kodinkonetta korvaamaan ja helpottamaan. Ei liian monenlaista vaatekertaa tai vara-asioiden vara-asioita. Ei väsyneenä auta, että kestokasseja tuodaan eteiseen. Ei auta, että lapselle annetaan leluja, kun ei niillä loppujen lopuksi kukaan yhtäaikaa leiki. Mitä enemmän sitä tavaraa ja elektroniikkaa on, sitä enemmän aikaa menee niiden huoltamiseen. Syli, läheisyys, tunteiden ilmaisu puheissa, lauluissa, eleissä ja ilmeissä. Niillä rakennetaan ehyttä ihmistä.

Toisaalta on lohdullista, että näistä tavara-asioista voidaan keskustella. Niistä kannattaa jakaa fiiliksiä ihan ääneen. Mutta aina se ei ole yksinkertaista, keskusteluissa kuultua: ” Yks päivä tajusin, etten jaksa enää jutella vanhempien kanssa näistä tavara-asioista, eikä mun tarvitsekaan”Omalla esimerkillä ja rehellisyydellä on paljon tekemistä asian ratkaisun saamisessa. Ehdotuksena on toiminut, että sukulaiset antaa sitä mitä toivotaan, sponsorointia ulkohaalariin, lastensänkyyn tai mikä parasta yhdessä oloon. (Se mitä mummolassa tapahtuu jää mummolaan, vai miten se meni).

Tavaran arvo on tunteen ja hinnan yhteenlaskettu summa.

Kun tavaraa ostetaan ja  annetaan hyvässä tarkoituksessa:

  • opittujen tapojen vuoksi
  • Kiitokseksi
  • Auttamisen haluun
  • Päätöksenteon siirtämiseksi

Tavaraa kohtaan syntyy omistusvaikutus jo kaupasssa. Pakko saada tai “tämähän sopisi just mun kumminkaimalle”.  Pahinta tässä on se, että lahja on AINA antajansa näköinen. Ostetaan se hyvässä ajatuksessa, dopamiinia erittyy tulee hyvä mieli ja jos vielä halvallakin saadaan. Mutta sillä hetkellä, kun tavara ostetaan sen arvo puolittuu ja laskee. Ja kun meillä on tarjolla kaikenlaista ja ilmaiseksi asti.

Lapsiperheet toivovat aikaa, enemmän kuin tavaraa

Vallitsevan tilanteen (Korona) vuoksi lapsiperheet ovat joutuneet lahjojen ja lahjoitusten kohteeksi. Siis sellaiset jotka eivät lahjoituksia tarvitse. Muistan itsekin 10 vuotta sitten, kuinka kahden lapsen vanhempana olisin arvostanut hetkeä juoda kahvit rauhassa. Ylisuoritin niin kovasti että kesällä 2010 koin pientä masennusta siitä, etten osannut pyytää apua tai säästää voimia. Ei kukaan ole täydellinen.

Myös rahasuhteeni on ollut ylösalaisin. Lapsena sain yllinkyllin tavaraa (rahaa joilla sitä ostin lisää). Ai niin, kurkkaa tästä ohjelma missä tämä kaikki suhtautuminen selviää FLINKKILÄ & KELLOMÄKI
Rahalla rakennettu itsetunto

 

Katso tästä, minne kannattaa lahjoittaa >> Minne voi viedä ylimääräiset tavarat?

Haluaisin kuulla, mitä lahjaksi voi enää antaa? Kerro ja suosittele sellaista pakettia tai  vaikka firmaa, josta itse toivoisit lahjaa tai lahjakorttia tms. Käy kommentoimassa mun uusimapaan postukseen Instassa @laura_holmstrom_  

Voit myös heittää ajatusta blogin kommenttiboxiin.

 

Tavaran avulla ei muistoja synny. Niitä ei mukaansa kukaan vie, eikä niistä tunne välity.

Onni ei elä tavaroissa. Onni syntyy yhdessäolosta ja kaikesta mistä saadaan sydämeen muistoja.

 

Laura

 

 

Poimi tästä  Ilmainen Järjestysvinkit miniopas ja vältä mokat kodin järjestämisessä!

Jaa tämä artikkeli

Vältä hutiostot – sesongin parhaat lahjavinkit

 

Seuraavassa kartoitus juhlasesongin totutuista tavoista antaa lahjoja ja saada niitä.

Oheistavaraa ja tuotetta riittää. Mitkä on sesongin parhaat lahjavinkit? Ja mitä ihmettä opettajalle annetaan?

 

Voi sitä lahjojen määrää kautta eliniän!

SYNTYMÄPÄIVÄ

Uuden tulokkaan juhliminen alkaa jo ennen syntymää, valmistellaan odottavalle äidille yllätyskemut “babyshowerit” uuden perheenjäsenen kunniaksi. Ristiäislahjaksi on saatettu alkaa keräämään nimikirjaimilla varustettuja hopeisia aterimia. Ja niitä on kerätty koko lapsuusaika. Jokaisella on risti kannettavana, oli käynyt rippikoulun tai ei. Aina joku tädeistä ne lusikat on siellä sulle hommannut. Eikö niin, kivat sille!

VALMISTUJAISET – OPETTAJAN VINKKEJÄ LAHJAIDEOISTA

 Ja  kaikki päättyy aikanaan, niin kuin myös lukuvuosikin. Huoh! Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, (lue liian myöhään aina!) että opettajia täytyy muistaa. Kysymys on säännöllinen, mutta yllättää joka vuosi. Eräs monilapsisen perheen äiti kertoi käytännöllisistä lahjaideoista. Hän on itsekin toiminut opettajanhommissa ja tietää mitä lahjan saaminen ja antaminen tuntuu. Toki miettimistä se vaatii jokaisen kohdalle erikseen. Varsinkin, jos haluaa mukailla opettajan intressejä. Toisaalta lahjakortti on aina luotettava ja ilahduttaa varmasti. Lahjana opettajille on toiminut  lahjakortti lempikahvilaan. Tai voithan rauhassa sääliä opettajaa kauniilla kortilla “mä taimi olin sun tarhassais” ja heität sen  kaktuksen kylkeen.

Toisille on muodostunut tapoja lievittää tuskaa : “Anopin pitsiliinat päästetään vain kerran vuodessa pöytään ja toisinaan kankaita tai esineitä sujautetaan äidin mukana taikaisin sinne, mistä ne ovat tulleetkin!”

 

VINKKI PERHEJUHLIIN ! VÄLTÄ HÄTÄOSTOT  JA RANDOM HÄÄLAHJAT

Olet onnekas, jos saat lahjan kuitin kanssa. Senhän pääsee vielä vaihtamaan!   Ilahtuminen on molemminpuolista, mikäli tunteet kohtaa vilpittömästi. “Luojan kiitos tämän saa vaihtaa!”

Näin ei aina ole. Tunteet voivat olla ristiriitaiset ja syyllisyys nostaa päätään. Varsinkin jos sitä vaihtamisen mahdollisuutta ei ole. Siinä sitten kiemurtelet ! Lahja tai esine ei löydä paikkaa, mutta en vaan voi luopua siitä enkä heittää pois, “koska lahjan antaja kyttää kyläillessään, missä se lahja on”  -kertoi eräskin äiti isosta posliinisesta pääsiäismunasta. “Se on perintölahja ja koriste-esine, mutta se ei vaan sovi mihinkään.” Karseeta!

“En tajunnut, miten häämekostakin tulee joskus pelkkä riesa. Tavarat ja esineet vaan kulkee siinä mukana. Ihan kuin olisi joku normi, että se kaikki vaan kuuluu olla mun mukana vaiheesta toiseen”

 

VOIHAN SE HALPA OLLA MUTTA PITÄÄKS SE OLLA NOIN RUMAKIN?

Häälahjatkin ovat monelle pisto sydämeen! Samoin on minulla. Eräs ystäväni teki kauniisiin keittiöpyyhkeisiin meillä häälahjaksi ristipistoin nimemme ja hääpäivämme. Nyt 13-vuotta myöhemmin pyyhkeet ovat edelleen käytössä keittiössä. Sisäinen ääneni huutaa aina: “heitä helvettiin toi reikäkasa!”  Mutta en vaan voi, koska häät oli ihanat. Symbolisoikohan se pitkää liittoa? Haha…  Koskaan niitä savikuppejakaan tai  kippoja ei olla  käytetty saati pidetty esillä, vain siirrelty hyllyltä edestakaisin. On siinä jumppaamista. Ai kuulostaa tutulta?

“En heitä pois, vaikka Konmari ja sen kaverit sanois mitä!”

 

 HYÖTYKÄYTÄ HÄÄMEKOT KASTEMEKOIKSI, ANNA HYVÄN KIERTÄÄ NIILLE JOTKA OIKEASTI TARVITSEE

Muistaisemmeko me siis niitä jokaista häälähjapyyhettä, jollemme törmäisi niinhin arjessa päivittäin ja joka päivä?

Se miksi näitä esineitä ja lahjoja säästetään, onkin seuraava kysymykseni. (Vinkit niiden järjestämiseen löydät täältä) Niihin tavaroihin liittyy aina elettyä elämää, muistoja jostain, rahaakin arvokkaampaa. Sitä, mitä se tietty tavara tuo mieleen. Mieleemme ei kuitenkaan kerralla mahdu 4-5 asiaa enempää. Emmekä me muistoja unohda, ainakaan niitä ihmisiä, jotka ovat tärkeimpiä elämässämme.

Epäilen ja samalla norkoilen pyyhkeen vierellä ja kirjoitan tätä…voisiko  häämekot kastemekoiksi hyötykäyttää ja tehdä tuplatavaroista lahjoja niitä tarvitseville jatkaen tavaran matkaa hyödyksi toiselle ja pois tieltä omasta elämästä? Mutta älä vältä tai siirrä päätöksentekoa. Sinä voit kantaa vastuun ja lahjoittaa iloa ja onnekkaalle ihmiselle laatuseuraa yhdessätekemisen ohella.

Ai niin se opettajan lahja. Mitä sä löysit?  Sorruitko sittenkin taas kuppiin ja kippoon? Kerätkää ryhmässä yhteinen lahjakortti ja osoittakaa se sellaiseen paikkaan, että sankari voi hankkia vaikka ruokaostokset tarvittaessa tai hyödyntää sen seuraavalle onnekkaalle – ehkä just sulle. Mitä sä itse silloin toivoisit?

 

-Laura

Jaa tämä artikkeli