kon mari Archives • Järjestysvinkit

Ammattijärjestäjä Laura kertoo, kuinka meinasi hukuttaa tunteensa ostamalla

Tänään se ihmeellinen asia tapahtui. Henkilöhaastatteluni julkaistiin Kotivinkki -lehdessä 12/2019 “Kokemuksen kautta”

Tästä pääset lukemaan nettiversion KLIKKAA TÄTÄ

Ammattijärjestäjä Laura Holmström: “Olen entinen shoppailuaddikti”

 

Mä olen nyt täällä viisi vuotta sitten rempatun kodin keittiössä kirjoittamassa tätä ja katselen ikkunasta kirkasta taivasta ja mietin:  “Kun luovut jostain, saat tilalle jotain”. Olen saanut tilalle niin paljon. Myös  helpotusta tuovan  ajattelutavan,  jolloin voin vertailla tavarasta luopumista luopumiseen vieläkin suuremmasta. Voin harjoittaa harkintakykyäni ja tehdä itse päätöksiä. Voin käyttää ammatissani keinoja ja perusteluita, miksi kannattaa elää elämäänsä vähän kevyemmin.

Olen miettinyt hyvin paljon kysymyksiä, kuka minä olen? Mitä minä haluan?

Kuinka paljon meitä onkaan, jotka painivat samojen kysymysten äärellä?

Vaikuttaako siihen menneisyys, ettemme pääse ytimeemme kiinni?

Vaikuttaako siihen tulevaisuus? Tämä hetki?

Koska psykologian mukaan pyrimme luonnollisesti itse määräämään omaa toimintaamme saammeko pidettyä kosketuspinnan  tiedostaen tai tiedostamatta, omaan identiteettiin niissä rooleissa, missä nyt olemme?

 

Ymmärrämmehän varmasti, että mahdollisia vaihtoehtoja ja todellisuuksia on paljon, jopa loputon määrä. Tehtäväksemme jää päättää itse, mikä on meille oikein ja paras.

Kun nyt olen jatkanut tätä mielen tutkiskelua ja oman elämän analysointia tajuan, että on todella vapauttavaa toteuttaa sellaista elämää, mistä itse nauttii. No onhan se nyt ollut jo aikakin. Vastoinkäymisistä huolimatta (-> lue sieltä lehdestä) kaikki järjestyi. En olisi 5 vuotta sitten uskonut kertovani tarinaani. Sitä koettua tuskaa, josta lopulta olen saanut valtavasti voimaa toteuttaaa nykyistä ammattijärjestäjän työtä.

 

 

 

Eikö niin, että päätetään järjestää elämä siihen kuntoon, että tiesdostamme mahdollisuuttemme tähän hetkeen. Annamme anteeksi menneisyydelle sekä analysoimme unelmiamme niin, että katsomme niitä, kuin sisintämme. Mistä me oikeastaan unelmoimme? Mitä haluamme?

Jälkeenpäin olen kiitollinen kaikesta kokemastani, sillä jos ei itse koe tilanteita, ei tiedä oikeastaan, mitä se voi olla. Mutta oivallus voi tapahtua aikaisemmin, kuin pakon edessä. Harjoittelulla. Siitä olen näin  jälkeenpäin miettien aivan varma. Ja mä pystyn tukemaan jatkossa empatialla ja elämänkokemuksella. Lohdullista.

“Kokemuksen kautta”

TOIVON, ETTÄ SAAT LEHTIJUTUSTA YMMÄRRYSTÄ JA LOHTUA SIIHEN, ETTÄ KAIKKI JÄRJESTYY. TAVALLA TAI TOISELLA. Miten kannattaa harjoitella luopumista “vähän” kevyemmistä asioista ja esineistä. Vapautua ja kokea tunnesuhde muuhun kuin tavaraan. Itseensä ja niihin tärkeimpiin ihmisiin.

Muista, että:

“Maailman kauneimpia asioita ei voi nähdä, ne on tunnettava sydämellä”

Helen Keller

Nähdään ja kuullaan lisää -> _INSTAGRAMISSA klik klik 

Ihanaa kesän alkua  ja otathan yhteyttä:

Laura, ammattijärjestäjä

Yhteystiedot

Jaa tämä artikkeli

Tavallisen lastenhuoneen tarpeet ja hyödyt

Lelukaaos, kaikki on hujan hajan eikä mitään järjestystä. Sen sijaan, että hankimme lisää säilytystilaa voisimme käydä lelut systemaattisesti läpi. – ” EI EI EIIIIIIII, äiti sä oot ihan tyhmä kun sä haluat vaan koko ajan järjestää”  7-vuotias kuopus lausuu kovaan ääneen kertoessani aikeista.

Jokainen tuntee varmasti suhteellisuuden siihen, mikä on omasta mielestä siistiä ja mikä taas ei. Viimeistään siinä vaiheessa soi aikuisten kellot, kun huoneensiivous -ja järjestäminen tuottaa kammoa, tuskaa ja pahaa mieltä kaikilla.

Mutta miksi mun lapsillani on vaikeuksia luopua? Vai onkohan se sittenkään niin?

 

Aikamatkalla menneeseen

Aihe on niin mielenkiintoinen. Ihan rauhassa minä voin vaikka aluksi katsoa peiliin. Olenhan syntynyt 1982. Juuri silloin Suomi eli ja kukoisti hyvinvoinnissaan. Vauraus näkyi jopa lastenhuoneessa lelumääränä, sillä eihän me mitään muuta osattu toivoa lahjaksi, kuin leluja. Ostimme jopa siskon kanssa toisilleme barbit syntymäpäivä lahjoiksi. Ha-ha.

 

 

On tärkeää lähteä aikamatkalle taaksepäin. Mistä minä olisin voinut unelmoida, kuin ihanista leluista ja prinsessamaailmoista. Unelmat on meidän ydin. Ajattelin lapsena kuopuksen ikäisenä 7-vuotiaana, että Presidentti Koiviston lapsella on varmasti unelmien leikkihuone täynnä Barbeja. Sillä silloin ne nuket ja paljous symbolisoivat minulle vaurautta, onnea ja hyvää elämää sekä kaiken kattavaa ostomahdollisuutta. “Tietysti niillä oli ihania leluja ja linna”, mietin.

Tutkiskeltuani historianlehdyköitä, ei tarvitse mennä kovinkaan kauas siitä ajasta, joilloin Suomessa tavarasta ja oikeastaan kaikesta oli puute. Ei ollut ylimääräistä.

“Ne käpylehmät.” Nyt on päin vastoin. Elämme yltäkylläisyydessä. Kaikkea saa kaikkea on mahdollista hankkia, jopa puoli-ilmaiseksi pienellä vaivalla. Kierrätys on upea juttu, mutta miten opetan lapsilleni, etttei kaikkea näkemäänsä tarvitse omistaa? Miten suljen pois mainonnan ja sen tuomat viestit? Kuinka keskittyisimme olennaiseen ja huolehtisimme siitä mitä on.

Sitten päästääkin kysymykseen, mikä on lapsuudessa kohtuullista ja mikä ei. Mitä arvostamme ja mihin annamme aikaa.  Mielestäni meillä on kaikkea liikaa, mutta kuinka kierre katkaistaan? Tarkoitus olisi kuitenkin oppia, että minä aikuisena jo ihan alunpitäen olisin pitänyt huolen, ettei sankareille hankita niin paljon. Pato olisi pitänyt rakentaa, ennen kuin  olisi liian myöhäistä. Jos lapsilta kysyy, mitään ei heitetä pois, koska kaikkiin asioihin liittyy muisto ja tunne. Nonni! Hyvä meininki (peukku). Mutta mistä minä olisin voinut eväitä saada, koska omat kokemukset oli, kuten kirjoitin.

 

Lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään

Asia kerrallaan.  Oman ja lastensa ympäristön sekä ilmapiirin luominen alkaa perusasioista. Toisinaan asioilta voidaan sulkea silmät lastenhuoneen ovea apuna käyttäen. Ja koska on kysymyksessä lapsesi tavarat, voi olla hankalaa kesken kaiken hyökätä sisään järjestämään. Toisaalta tähän järjestämiseen, jota vastaan kuopus haroo voi olla yksinkertainen neuvo tai vinkki, jonka varmasti moni onkin jo sisäistänyt. Harjoittelun avulla saatu lopputulos. Sillä tavoin kaiken maailman virvon-varvon tilpehööreistä sekä paljouden aiheuttamasta sekasorrosta teemme selvää.

“Mutta kun lelut on niin kivoja, ei niitä anneta minnekään, mutta silti haluan scootin ja uuden pyörän ja ja ja “… Kuitenkin uusia asioita halutessa muistutan lapsiani jatkuvasti vanhoista leluista ja jutuista niin, että  yritän viedä ajatukset tekemisen tasolle. Pitkän ja sinnikkään työn tuloksena pienet roolivaatteet ovat saaneet poistua huoneesta sekä muutamat muut asiat, joilla  ei ole enää leikitty.

Nyt jo huomaamme, kuinka lastenhuoneeseen on tullut lisää tilaa. Ihan kuin ne lelut, joita vielä tarvitaan olisivat nousseet entistäkin arvokkaimmiksi. Lasten on helppo löytää tavarat omille paikoilleen ja huoneessa viihdytään.  Viihtyvyys on ollut lääkettä luopumiseen tilapaiseen tuskaan. Ja ilo sekä mielikuvitus on tullut ei vain tilapäisesti vaan jäädäkseen, lue tästä mitä virheitä ei kannata toistaa vuodesta toiseen

Mitä tarvitaan?

Se mitä yritän opettaa jälkipolvelle, on harkinta  ja päätöksentekeminen paljouden keskellä. Se että oppii erottamaan suhteellisuuden omassa elämässä niin, ettei selvittelyyn kulu energiaa (sotku) ja harkinta, ettei osta sitä mitä hetkessä tekee mieli vaan pysähtyy ja miettii asioiden tarvetta (selkeys). Tarpeita luodaan ja hyötyjä selitellään. Mutta oikeastaan kumpaakaan ei tarvita, ei nyt tai huomenna.

 

 

 

Lämpimin terveisin Laura, Järjestysvinkit

Mitä Laura puuhailee päivittäin? Sen näet Instagramista @laura_holmstrom_

Jaa tämä artikkeli